Viikonlopun pääkohdat aikajanalla

Teksti

Siis mitä, joko on tiistai?! Menipä viikonloppu (ja maanantai) nopeasti… Viikonloppuni oli lapsista vapaa ja mun piti ihan tosissaan raportoida liikkeistäni täällä blogin puolella. Läppäri ja kamera olivat toki mukana, mutta jostain kumman syystä molemmat jäivät kaiken meiningin varjoon. No mutta, paikkaillaan nyt tilannetta –>

Torstai

Aamupäivä

Herään lastenhuoneesta kuuluvaan kolinaan. Vesipullo lentää lattialle. Sitten pienten jalkapohjien tepsuttelua laminaattia vasten. Alex selkeästi siirtyy isosiskonsa sänkyyn. Katson kelloa ja ärsyynnyn, miksi lapset eivät osaa nauttia pitkään nukkumisesta? Ärsytyksen tilalle tulee kuitenkin ilo ja rakkaus kun lastenhuoneesta alkaa kuulua naurua.

Adeliina toivoo aamupalaksi leipää ja banaania. Kuin hyvitelläkseni edessä olevaa lapsivapaata viikonloppuani, katan pöytään puuron sijaan leipää ja banaania.

Aamupäivän löhöämme sängyllä. Läppäristä pyörii tietenkin spotifyn soittolista. Se yksi ja ainoa mikä minulla siellä on. Hassuttelemme, juomme pillimehua ja tankkaamme läheisyyttä. Just nyt tuntuu vähän pahalta että päätin pari viikkoa sitten ilmoittautua illan elokuvanäytökseen…

Päivä

Kyytini Helsinkiin, elokuvan näytökseen, lähtee jo päivällä, mutta lapset menevät isänsä luokse vasta illalla. Onneksi vanhempani pystyivät jeesaamaan ja hakevat lapset luokseen muutamaksi tunniksi. Hyvästelen Adeliinan ja Alexanderin ja toivotan tervetulleeksi ihan vain Eveliinan. Ihan vain Eveliina ei kulje kaupungilla hoitoreppu selässä keikkuen, kosteuspyyhkeillä ja varavaipoilla varustautuneena. Ihan vain Eveliinalla on jakaus kohdillaan, sormenjäljistä vapaat vaatteet yllään ja kädet ihan hukassa kun lanteilla ei keiku lasta eikä lykittävänä ole rattaita.

Rauhassa kotona laittauduttuani suuntaan kaupungille. Noudan keskustasta perjantaina tarvitsemani Aurafest passin ja nousen Helsinkiin lähtevän bussin kyytiin.

Iltapäivä

Perillä Helsingissä! Onnistun suunnistamaan Mirellan kotiin. Jee, nyt on mun vuoro kyläillä hänen luona! Mirkku on juuri saapunut Aasian lennolta, mutta ei kuulemma anna aikaeron hidastaa viikonloppuamme. Perjantain ja lauantain välisenä yönä sitten nukutaan… Nyt vaihdetaan tennarit korkkareihin, punataan huulet ja otetaan ratikka tennispalatsille, sillä Todella upeeta -elokuva on juuri alkamaisillaan.

Ilta ja yö

Elokuva oli huippu hauska. Sellainen aivojen nollaamiseen soveltuva hömppäkomedia. Elokuva on tehty Absolutely fabulous -nimisen televisiosarjan pohjalta. Kaksi iäkästä naista bilettävät ja pitävät hauskaa, tyylistään tippakaan tinkimättä. Elokuva tulee huomenna elokuvateattereihin, suosittelen katsomaan.

Näytöksen jälkeen suuntaamme Maxineen jatkoille. Jatkot jäävät osaltani melko lyhyiksi, sillä pari lasillista kuohuvaa saavat minut kaipaamaan omaa sänkyäni… Mirella jatkaa iltaa vielä tovin, mutta minä katson parhaakseni lähteä kohti Turkua.

Reilusti puolenyön jälkeen olen kotona ja hyppään suoraan sänkyyni.

Perjantai

Päivä

Niin kuin olisin työtön ja lapseton sinkkuihminen, heräilen uuteen päivään joskus kello yhden maissa. Olipa hyvä päätös tulla viimeyönä kotiin, kyllä omasta sängystä on mukavin heräillä, ilman krapulaa, freesinä uuteen päivään. Aurafest päivään.

Ilta

Treffaan erään melko tuoreen tuttavuuden Aurafesteillä Turun Kupittaan puistossa. Kuuntelemme JVG:n keikan, jonka jälkeen suuntaamme kupittaalla sijaitsevan ravintolan terassille. Aurinko paistaa, lasi on täynnä Crowmoorea ja edessä on mitä todennäköisimmin monta tuntia kivaa yhdessäoloa hauskassa seurassa. Tyytyväisyyteni kasvaa entisestään kun huomaan erään mukavan herrasmiehen soittavan puhelimeeni.

Muutaman siiderin jälkeen palaamme takaisin festarialueelle, jossa tapaamme kaveriporukan, johon tämä mainitsemani herrasmieskin kuuluu. Ei sillä että olisin kovin monilla festareilla elämäni aikana käynyt, mutta nyt minulla oli oikeasti ekaa kertaa mukavaa festareilla. Ja se johtuu ihan täysin siitä, että seura oli niin mahtavaa. Jossain kohtaa iltaa erkanen tämän mieskaverin kanssa muusta porukasta. Hypimme samaa tahtia ihmismassan keskellä ja kuuntelemme Cheekkiä. Tosiasiassa kuulen musiikin vain vaimeana taustalla, sillä päässäni soi nyt vain yksi kysmys; Hymyilenkö juuri aitoa hymyä? Saako tämä tyyppi tässä vieressä minut oikeasti näin iloikseksi?

13721195_1671640816490593_2044852549_n

Lauantai

Aamupäivä

Heräilen ystävän luota ja poden ikävää. Lapsista ei ole kuulunut mitään ja mietin kannattako minun soittaa vai ei. Iskeekö lapsille ikävä jos nyt kuulevat minut? Pian puhelimeeni pirahtaa kuva missä Adeliina poseeraa uusien kenkiensä kanssa. Siispä kaikki hyvin, päätän olla soittamatta. Huomenna onneksi jo nähdään taas.

Päivä

Lauantaina käymme kaverin kanssa nappaamassa Mirkun kyytiin, haemme kaupasta ruoka-ainekset ja menemme erään kaverin luokse tekemään tortilloja, Seuraamme liittyy pari muutakin kaveria ja tutustun jälleen uuteen ihmiseen. Päivä kuluu aika pitkälti musiikkia kuunnellen ja ihan vain hengaillen.

Ilta

Lähdemme koko porukka kohti keskustaa. Minä käväisen kotonani ja muut hyppäävät erään porukan kaverin veneen kyytiin. Pienen latautumisen jälkeen kävelen kotoani sata metriä aurajoelle, johon muut ovat veneilleet minua vastaan. Vietämme iltaa veneellä ja myöhemmin hieman pienemmällä porukalla, paikasta paikkaan autoillen. Vaikka meillä ei ole mitään ihmeellistä ohjelmaa, minulla on todella mukavaa. Ei stressiä mistään, ei määränpäätä. Vain lämmin kesäilta ystävien seurassa.

Sunnuntai

Päivä

Minä todellakin pyhitän lepopäivän. Takana pari päivää hauskanpitoa, nyt ei enää tee mieli heilua kaupungilla. Käymme ystävän kanssa syömässä ja tsekkaamassa mitä hänen viikonlopun laiturissa viettäneelle veneelle kuuluu. Juuri veneen luokse päästyämme alkaa sataa, joten päätämme pitää sadetta veneen suojissa. Makoilemme sohvalla ja keskustelemme elämän suurista kysymyksistä. Vene keinuu rauhallisesti aalloissa ja sade ropisee ihanasti ympärillämme. Yhtäkkiä huomaamme makoilleemme jo nelisen tuntia paikoillamme. Toteamme että hyvässä seurassa aika kuluu nopeasti.

Ilta

Seison kotikadullani ja odotan. Tässä odotellessani kelaan mielessäni tätä huippua viikonloppua taaksepäin. Koko viikonlopun huikein kohta kuitenkin tulee kun hopea auto kurvaa nurkan takaa kohdalleni, avaan takapenkin oven, näen kaksi kirkkaina tuikkivaa silmäparia ja kuulen maailman kauneimmalla äänellä, maailman kauneimman sanan ”äiti!” 

 

Kommentit

10 kommenttia

Lapsettomat nimenomaan ei tulisi, koska tuollaista kai useimpien sinkkujen elämä on.
Nuori äiti jolla on pienet lapset ei vietä tuollaista elämää, paitsi jos tilanne on tämä.

<3

Ihana kirjoitus. Tunnetiloihisi on helppo samastua: kirjoitat ja kuvailet niin hyvin. Kaikkea hyvää sinulle!

Kuulostaapa kivalta viikonlopulta! Ihana, että sait välillä olla ilman hoitolaukkua ja toisaalta nauttia lasten kotiinpaluusta.
Mutta joitko siis crowmooria vai jotain muuta?

Vitsi noita Adeliinan kikkuroita, ihan kuin enkeli! 🙂 Sinulla oli ihanan kuuloinen viikonloppu.

Olenko ainoa, joka tuli surulliseksi tätähän luettuaan?

Varmaan koska even lukijoista varmaan reilusti yli puolet on nuoria lapsettomia.

Öö miksi ne lapsettomat tulisi tästä surulliseksi? (Miksi kyllä ”lapsellisetkaan”…?) Hirmu kaunis olet Eve tuossa naamakuvassa!
Terv. Noora

Mäkin tulin. En edes tiedä miksi.

Et ole. Minäkin tulin, enkä tiedä kylläkään syytä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä