Mom-match

Teksti

Tiedättekö kun on niitä lasten leikkitreffejä, jolloin seurasta nauttiminen jää taka-alalle? Kahvikupin äärellä hengähtämisen sijaan suurin osa ajasta kuluu siihen, kun yrittää ohjailla omien lastensa käytöstä suuntaan, josta toisten lasten äiti tykkää. Tai sitten jos niitä omia lapsia ei yritä muovata siihen pikkuenkeli –muottiin, niin se toisten lasten äiti yrittää tehdä sen sun puolesta. Lopputulemana kaikilla on pikkusen loukattu olo ja treffit loppuu nopeammin kuin piti. Eteisessä heipataan tekohymyt naamalla ja kotimatkalla muistellaan, että ai niin, tän takia me ei moneen viikkoon nähtykään.

Mut sitten on myös niitä harvinaisempia mom-matchejä! Kuten Stellan ja Felixin äiti Mere on minulle. Meillä on hyvin samanlainen asenne lasten kanssa puuhailun suhteen. Ihanaa kun Meren porukan kanssa leikkitreffit eivät ole suorittamista ja sitä oman äitisädekehän kiillotusta. On parasta kun omasta lapsesta ei tarvitse toisen mutsin mieliksi rutistaa ulos anteeksi -sanaa, jos hän ei oikeasti ole pahoillaan. On myös mahtavaa, ettei toinen äiti ota itseensä jos mun lapsi ei itsekkäistä syistä halua jakaa sitä hänelle kaikkein henkilökohtaisinta tavaraa muiden kanssa. On tosi rauhoittavaa kun kauhistelun ja sormella osoittelun sijaan toinen äiti sanoo yhden vierailun aikana useamman kerran että ”Hei meilläkin oli just tollanen vaihe…” ja että ”Sitä sattuu! Mun tyttö myös just viime viikolla…” .  Mom-matchin kanssa eteisessä vaihdetaan väsyneet feel you! -katseet ja kotimatkalla mietitään että miksi ihmeessä me ei tavata useammin? Äiti on äidille susi, mutta niin ei ole pakko olla.

Kommentit

9 kommenttia
Avatar

Joo kyl kuulostaa tutulta. Mutta kummasti se meneekin aina sillain, että näiden ekan tyyppisten lapset on just niitä, jotka mennen tullen vähän tirvasee poskelle, heittää tavaralla, ottaa kädestä, repii tukasta ja mitä näitä nyt on.. Ja sitten kun se oma lapsi ei harrasta mitään yllämainituista, niin on se kyllä vähän raskasta tavata näitä tyyppejä, kun en mä ainakaan vitti vaan kattoo vierestä, kun lasta kiusataan ihan sata-nolla ja toinen ei tee mitään muuta kun yrittää leikkiä omiansa. Olkoonkin vaiheita, mutta kyllä kivempi on tavata sellaisten lasten kanssa, joita ei tarvi koko ajan herkeemättä kytätä, että koska se yrittää taas extempore raapia silmät mun lapselta päästä. Niin ja tietysti kivempi tavata semmosta äitien kanssa, jotka tän ymmärtää. Kyllä mä voisin vaan istua ja juoda kahvia, kun mun lapsi ei satuta muita, mutta kun ei se vaan mee niin.. Ja todellakin olen siis luopunut näiden perheiden tapaamisesta ja kas kummaa kun stressitasokin laski sen myötä! ?

Avatar

<3 Kiitos samoin!

Avatar

Olipa osuvasti sanottu! 🙂

Avatar

Pakko sanoa, että en kyllä tiiä mistä puhut tossa ekassa esimerkissä. Mulla stemmaa kaikkien äitikavereiden kanssa ja ollaan aina tultu tosi hyvin toimeen:) ehkä sen huomaa jo ensikohtaamisessa, että kenen kanssa mätsää ja kenen ei.

Avatar

Tiiän niin mitä tarkotat. Yks mun ihana ystävä on just tota ekaa tyyppiä. Ihmisenä hän on mukava mut äitityyppinä hieman rasittava. Komentaa lapsiani turhasta, vertailee usein meidän lapsia keskenään ja vierailun jälkeen on aina fiilis et tää reissu tais ottaa enemmän ku antaa. Mut onneksi on niitäkin äitejä joiden kanssa osuu ajatukset yhteen 🙂

Avatar

Tuo kuva!! Aivan ihana<3 ja tekstikin oli taas asiaa:D

Avatar

Niin totta 😀

Avatar

Niin totta! Voi että, kunnon mom-matchin kanssa on niin rentoa ja ihanaa hengata. Ei stressiä! Just oltiin lasten kanssa kylässä mun hyvällä ystävällä, jolla saman ikäiset lapset ja oli just niin rentoa. Parasta on vertaistuki, ”joo meil oli just kans tollanen tilanne viime viikolla.”

Avatar

No KYLLÄ olen törmännyt useisiin ekan tyypin äiteihin ja kyllä osaavat olla rasittavia. Just sellasta oman sädekehän kiillotusta. Ja rennosta olosta ei tietookaan. Onneks en oo enää kotiäiti ?! Töissäkin on omat haasteensa mut ei ole enää velvotetta puostoilla tuntitolkulla.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä