Inspiraatiota elämään etsimässä

Mun tekisi niin mieli istua tässä läppärin edessä pirteyttä säteillen ja näpytellä tekstikenttään kuinka ihanaa aikaa kevät on. Haluaisin antaa teille viisi vinkkiä siihen, miten kaikessa ympärillä olevasta voi nähdä ne valoisat puolet. Olisi mukavaa muistuttaa muita jokapäiväisen hymyn ja naurun tärkeydestä.

Mutta. Tämä melkankolisuuden verho ei vain tunnu tippuvan edestäni. Tuolla katua tallatessa on tilanteen tullen helppo tehdä tekohymy tai nauraa muun porukan mukana oikeasti täysin ohi menneelle vitsille. Tälle tekstikentälle en kuitenkaan osaa valehdella. Edessä oleva valkoinen laatikko ja siinä vilkkuva kursori antavat kaksi vaihtoehtoa; aidot ajatukseni tai vaikeneminen. Välillä olen valinnut pienemmän pahan, eli vaikenemisen. Mutta se nyt ei pidemmän päälle ehkä ole paras vaihtoehto, koska työsopimus edellyttää blogin pitämiseltä muutakin. Joten täällä taas ollaan ja ihmetellään asioita sen verhon läpi.

Mun on tosi helppo olla ystävien kanssa ja luuhata porukoiden nurkissa, mutta siellä ahdistavassa luukussa (jota myöskin kodiksi kutsutaan) vaivun johonkin ihme tilaan. Olen tehnyt suuren tutkimuksen itseeni ja tullut siihen tulokseen, että ympäristöllä on todella kokonaisvaltainen vaikutus mun mieleen. Ihmisellä (tai ainakin mulla) on sellaisia biologian ohjaamia perustarpeita kuten: 1. Parin löytäminen, eli rakkaus ja puoliso. 2. Pesän rakentaminen, eli mieluisaan ympäristöön hakeutuminen. 3. Omien geenien levittäminen, eli jälkikasvun luominen. Loppu meneekin sitten yhdessä siellä pesässä, jälkikasvua hengissä pitäen.

Tämän suuren itsetutkiskelun johdosta olen ymmärtänyt, että kun multa vietiin se kohta 1. sekä 2. niin jumahdin. Ja nyt kun nämä perustarpeet ei ole täytetty, ihminen ei yksinkertaisesti voi hyvin, mikä taas heijastuu kaikkeen muuhun tekemiseen. On todella vaikeaa nauttia asioista täysillä kun pohjalta puuttuu kaikkein tärkeimmät palikat. Ennenkin (eroa) oli kiljuva uhmalapsi, pyykit ja tiskit, mutta silti ennen kaikki oli hyvin. Nyt sen uhmalapsen kasvattaminen -> pyykinpesu -> ruokailu -> päiväunet jne. -kaavan läpi ryömiminen on paljon raskaampaa.

Tässä lopullista ratkaisua etsiessäni olen hakenut hetkellistä helpotusta ja sitä myös onnistunut saamaan molempiin kohtiin 1. ja 2. Nyt viimeisimpänä keskityin kohtaan 2. ja tuuletin päätäni paikassa, mitä minulta ei ole viety eikä (jokamiehenoikeuden takia) voida viedä, eli metsässä. Vaihdettiin asfaltin ja auton äänien peittämä keskusta vihreään ja raikkaaseen, loputtoman suurelta tuntuvaan metsään. Noh, vain päiväksi ja yhdeksi yöksi, mutta sekin teki jo ihan mielettömän paljon hyvää.

Puin lapset ja itseni lämpimästi, pakkasin laukkuun varavaipan, sytkärin, villasukat ja muutaman muun välttämättömän tavaran. Haimme vanhemmiltani kuivaa polttopuuta sekä makuupussit. Kaupan kautta eväät ja kohta istummekin jo meidän laavulla ihmettelemässä kuinka näin rauhallisia paikkoja vielä voi olla olemassa. Aluksi seuranamme oli siskoni Allu koirineen. Vähän myöhemmin meille kantoi metsään ylllätysruokakorin siskoni Anni ja seuraa kävi tekemässä myös ystäväni Samppa.

Kaverit lähtivät ja yö tuli. Kaksi lasta tuhisi makuupusseissaan laavun perällä ja minä istuin pimeässä, tulisijan vieressä. Ei nettiä, ei telkkaria, ympärillä ei kuulunut mitään muuta kuin palavan puun ritinä. Nautin rauhasta pitkälle yöhön ja kun viimein kääriydyin lasteni viereen makuupussiini, nukuin paremmin kuin pitkään aikaan. Ainakaan minua ei voi syyttää siitä, että jään vellomaan siihen epämieluisaan ympäristöön. Lapsetkin nauttivat retkestä kovin.

Kommentit

11 kommenttia
Avatar

Ihania maisemia videossa ja näytti että teillä oli kivaa reissussa 🙂 Pitäis kyllä itsekkin mahd. pian tehdä yöpymisretki jossain telttailu/ leirintä alueella, on aina rentouttavaa nukkua ulkona 🙂

Avatar

Kukaan muu ei voi sinua onnelliseksi tehdä, vaan onnellisuuden ja rakkauden on lähdettävä ihmisestä itsestään.
Tämä hetki, arki, on lastesi lapsuutta. Sitä ainutkertaista.
Joten olisiko jo korkea aika hakea (toivottavasti olet näin jo tehnytkin) apua oman mielen tasapainottamiseen?

Eveliina

No itsehän minä tässä yritän tehdä itseäni onnelliseksi.

Avatar

Olen seurannut blogiasi pitkään. Nyt vasta ensimmäisen kerran mitään kommentoin. Olen itse eronnut samoihin aikoihin, osittain samoista syistä,mutta mukaan mahtui myös rankkaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Olet hirvittävän rohkea avatessasi elämääsi,tunteitasi,ajatuksiasi tässä elämäsi käännekohdassa.
En käsitä joidenkin ihmisten kapeakatseisuutta ja ikävänsävyisiä kommentteja. Näistä kommenteista huokuu se,että he ovan itse vailla ikäviä elämänkokemuksia, niitä jotka kasvattavat meitä kaikista eniten. Jotka ajavat meidät itsemme miettimään ja ruotimaan omaa elämää, sen merkitystä, miten löytää sen oikean suunnan ja hyvän moodin jatkaa elämäänsä just sen näköisenä,kun se itselle sopii ja on parasta.

On todellakin tervettä kipuilla tällaisten asioiden äärellä. Asioiden miettiminen ja alakuloisten tunteiden kokeminen ei tee automaattisesti ihmisestä sairasta. Tunteita tulee ja menee. Hienoa,että löydät näitä pieniäkin juttuja elämästä,mitkä saa mielen levolliseksi.

Kaikkea hyvää sinun perheellesi.

Avatar

Wau! Et todellakaan jää vellomaan!
Arvostan sun sinnikkyytä, ite en ois metsään kovin helpolla lähteny ja jos oisinki niin oisin ollu paniikissa koko yön 😀 Tsemppiä ja kaikkea hyvää teille!

Avatar

Moikka! Olen lukenut blogiasi ja ihana et oot niin rehellinen elämästäsi 🙂 Oikeesti kaikki eletään tätä elämää ja silloin tapahtuu asioita kullaki mitäkin on kannustavaa et oot aito ja kerrot tinteistasi yms. Itse oon nyt tutkiskellut elämääni ja toteuttanut viikolla asioita johon annoin luvan ja päätin et mulla on lupa niihin. Mut joo metsä on mullekkin aivan mahtava paikka se oikeesti avaa solmuja ja ja rentouttaa siksi oon siellä mahdollisimman kauan. Saan seurakseni kolme koiraamme ku mieheni on enemmänkin kaupunkilainen ;D

Avatar

Wau! Mulla tuli kyyneleet silmiin (johtuu varmaan siitä että oon ihan piakkoin äiti itsekin), sun lapset on niin suloisia ja sinä olet mukavan oloinen ihminen ja ihana äiti! Sun lapset saa mahtavia muistoja 🙂 Varmasti piristää myös sinun mieltä tuollainen vaihtelu. Kyllä sunkin elämään varmasti ilmestyy vielä joku ihana ihminen joskus!

Avatar

Ihana video! Ootan aina innolla sun postauksia 🙂

Avatar

Todella kiva idea ja huikean reippaasti toimittu!

Avatar

Kun minä erosin lapseni isästä 16 vuotta sitten, kaikki kävi todella nopeasti. Vielä aamulla en tiennyt erosta mitään ja illalla töistä kotiin tullessani se sitten ykskaks lävästiin minulle päin naamaa ja parin viikon päästä siitä asuttiinkin jo mun 1-vuotiaan tytön kanssa omassa kämpässä. Joka oli ihan hirveän ahdistuttava loukko.

Itse kämpässä ei siis ollut mitään vikaa, mutta jotenkin se pakko, että piti kiireesti löytää uusi koti ja exähän tämänkin meille avuliaasti sitten löysikin, kun itse olin niin sekaisin kaikesta, etten pystynyt ajattelemaan yhtään mitään. Se kaikki teki siitä ”kodista” todella vastenmielisen. En viihtynyt yhtään, en viitsinyt yhtään sisustaa tai mitään; tuntui niinkun oltas eletty jossain varastokopissa. Vieläkin välillä kuulen korvissani liikennevalojen äänet, jotka kesäiltoina kaikuivat sisään, kun kotiuduin töistä yksin tyhjään ja hiljaiseen kämppään.

Sitten mä löysin meille ihanan rivarikodin, jossa oli omaa pihaa ja kaikki muuttui ihan naps; ensimmäisen kerran puoleen toista vuoteen mä viihdyin kotonani. Muutettiin vielä juuri silleen ennen kesää, että saatiin heti nauttia tytön kanssa takapihasta yms. Se oli mun oma (vuokra kylläkin) koti, jonka mä olin ihan itse valinnut ja se vapautumisen tunne oli ihan valtava. Tuntui, että kaikki eropaskakin valahti ympäriltä sen uuden, mieluisan kodin ansioista.

Eli, haluan vain sanoa, että ymmärrän ihan täysin sun tuntees ja ajatukses ja joskus se ahdistus ihan oikeesti voi johtua alitajuntaisesti mitä kummallisimmista asioista. Niiden ihan ilmiselvien asioiden lisäksi. Ja se, että jos tuntuu, että liikaa jää pyörimään noihin synkkiin mielialoihin, niin se keskusteluavun hankkiminenkin on ihan suotavaakin; usein vieras ja puolueeton ihminen osaa herätellä niitä omia ajatuksiakin ihan uuteen suuntaan. Itse olen tätäkin mahdollisuutta tässä vuosien aikana kriisistä toiseen siirtyessäni käyttänyt useampaankin otteeseen. Ja mielestäni se olisi kullanarvoista jossakin vaiheessa elämää ihan jokaiselle.

Ihanaa kesän odotusta sinulle ja lapsille!

Avatar

Vau!! Siis vau. Mieti jos kaikilla lapsilla olisi yhtä välittävä, ahkera, ihana äiti. Olis onnellisia lapsia maailma täynnä.
Niin ihana video. Jotenki kosketti nii paljon mua. Ehkä siks ku en ite ikinä uskaltais tehdä samaa, ehkä kun.. se vaan oli niin ihana.
Sun blogi on lemppari ja sä vaikutat todella mukavalta. Toivoisin että mulla ois sun kaltainen ystävä sillä se ois varmasti ihanaa?
Joo ihme kommentti tämä nyt, mutta tuli vaan nii hyvä mieli tosta videosta!☺

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä