Miten minulla on varaa ostaa asunto?

Teksti Eveliina

Erinäisillä keskustelufoorumeilla on ihmetelty; kuinka 22-vuotiaalla sinkkuäidillä voi olla varaa ostaa oma asunto?

Minäpä kerron:

Oman asunnon ostaminen on minulle mahdollista asuntolainan avulla. Asuntolainaan minulla taas on mahdollisuus omien säästöjeni sekä lainan vakuuksien johdosta. Vakuuksista kiitos lähipiiriin ja säästöistä kiitos minulle itselleni.

Kultalusikan sijaan vanhempani antoivat minulle vastuun

Asuntolainan saamista edellyttävän summan säästäminen  ei ole ollut hankalaa, koska osaan käyttää rahaa oikein. Fiksusta rahankäytöstäni kiitän vanhempiani, sillä hyvä rahankäyttömalli ja säästäminen on iskostunut minuun lapsuudesta. Muistan monen ystäväni saaneen vanhemmilta taskurahaa aina tilanteen tullen pyytäessä. Minä taas sain kuukausittain tililleni sata euroa, josta joka kuukausi siirtyi automaattisena siirtona osa säästötililleni. Käyttötilille jääneellä summalla oli pärjättävä koko kuukausi. Opin jo lapsena hallitsemaan rahankäyttöäni, sillä rahaa ei ilmaantunut kättä ojentamalla. Toki vanhempani maksoivat perus hygieniatuotteet, kalliimmat talvivaatteet, harrastusvälineet ja ruuat, mutta ylimääräiset huvit ja herkut tuli kustantaa omasta  kuukausirahasta. Jos tili oli puolessavälissä kuuta tyhjä, eikä kukaan siskoista allekirjoittanut tekemääni velkakirjalaina -pohjaa, niin sitten piti pärjätä rahattomana ja tsempata taas tulevana kuukautena.

tölkkiklipsukukkaro asuntosäästäminen

Kuinka minä säästän?

Säästämisen tukena minulla on lapsesta asti ollut korkea korkoisempi säästötili, vuosikohtaisella nostorajoituksella. Rajallinen veloitukseton nostomäärä on mielestäni todella hyödyllinen suoja omalta itseltä. Kun nostoja voi tehdä vuoden aikana vain muutaman, ei tiliin tule kajottua liian heppoisin perustein. Säästötilin luvun kasvattaminen on minusta koukuttavaa. Monesti hankintoja tehdessäni pohdin, saanko enemmän huumaa kyseisestä esineestä/palvelusta vai siitä, että siirrän kyseisen summan säästötilille.

Suon itselleni ja lapsilleni toisinaan merkkivaatteita ja ravintolalounaita, mutta olen pidättäytynyt kaikista ylimääräisistä, toistuvista kulueristä, kuten ripsienpidennyksistä, kuntosalijäsenyydestä, rakennekynsistä, hiustenpidennyksistä, solariumista ja kampaamopalveluista. En myöskään tilaa lehtiä (koska saan työsuhde-etuna ihanan Kaksplussan!), enkä aja niin kallista autoa, kuin mihin minulla olisi varaa. Edullinen, pienikulutuksinen auto täyttää tarpeeni, joten tuntuisi typerältä sijoitukselta laittaa autoon rahaa kiinni vain siksi, että se olisi hienompi. Asumiskulujen lisäksi minulla on pakollisia kuukausittaisia menoja vain lasten päivähoitomaksut, auto ja ruoka. Ruokaa tulee ostettu juuri sen verran kuin syödään, roskiin sitä päätyy hyvin harvoin. Mun tulee myös hyödynnetty metsästävä isä sekä hyötypuutarhan omaavat isovanhemmat.

Säästäminen on myös helpompaa, kun tekee kahta työtä ja pitää huolta että menot eivät kasva tulojen kasvaessa. Päivätyön lisäksi minulla on tämä blogi, mistä saadun tuoton olen järkeillyt ”ylimääräiseksi rahaksi”, jonka varaan ei ole laskettu pakollisia asuin- ja ruokakuluja. Näin ollen blogituotto siirtyy kokonaisuudessaan säästötilille, aina sellaisina kuukausina kun ei ole ilmaantunut ylimääräisiä menoja.

Niin ja säästämisen kulmakivenä; en harrasta osamaksuja, pikavippejä, kulutusluottoja tai luottokortteja, vaan lompakostani löytyy ainoastaan Visa Electron kortit, jotka eivät voi mennä miinukselle.

rahankäyttösuunnitelma

En koe olevani pihi

Tarkkuudesta ja harkinnasta huolimatta en ole nuuka.  Minun ei tee pahaa pistää rahaa ystävien tuparilahjaan, enkä laskeskele euron päälle, jos joskus lainaan tai ostan vaikkapa kahvit jollekin. Tuttavien kanssa tulee joudutettu kaupan kassalla asiointia useinkin lyömällä ostokset samaan laskuun, eikä näitä tilanteita myöhemmin muistella laskin kädessä. Hyvästä palvelusta ja ruuasta maksan myös oikein mielelläni. Tykkään tukea pienempiä yrityksiä ja ostan mielelläni laadukasta hieman kalliimmalla. Tämän olen muuten huomannut hyväksi säästötavaksi, sillä arvokkaammasta tavarasta tulee pidetty paremmin huolta.

visa electron, säästäminen

Talouden tasapaino on minulle tärkeää ja terapeuttista. On ihanaa tietää mitä tilille tulee ja mihin rahat sieltä menee. Vaikka asuntovelka tuntuu vähän pelottavalta, niin uskon tämän olevan hyvä sijoitus. Lainaa lyhentämällä kartutan omaa varallisuuttani, enkä usko 20100 -alueella sijaitsevan kodin ainakaan laskevan arvoaan vuosien saatossa. Haluaisin että sitten joskus kun kuolen, minusta jää jälkikasvulleni hieman muutakin kuin pelkkä muisto, ehkäpä pieni perintö.

 

Kommentit

39 kommenttia
Avatar

Mitä kommentteja.. Ihan vaan pohdintaan näille jotka väittävät Eveliinan syntyneen kultalusikka suussa, kukapa vanhempi ei haluaisi tarjota lapselleen myös taloudellista turvaa ja hyvää alkua? 100e/kk ei todellakaan ole mikään maatamullistavan suuri summa, miettikääpä vaikka lapsilisän määrää yhdestä lapsesta? On ihan ok siirtää vaikka se summa joka kuukausi sen lapsen tilille. Ei sitä ole tarkoitettu siihen että vanhemmat ostaa viikonlopun kaljat (radikaali esimerkki). Ihan turhaa huudella täällä toiselle kuinka etuoikeutettu on yms, nämä Eveliinan mainitsemat asiat on niitä lapsen perusoikeuksia joita valitettavasti monet vanhemmat ei kykene antamaan, ja se on surullista. Enkä nyt tarkoita sitä että kaikkien pitäisi antaa lapselle 100e/kk, tilanteita ja perheitä on yhtä paljon kuin mielipiteitä, mutta se että säästää lapselle rahaa ei tee lapsesta kultalusikkasuussa syntynyttä. Se on viisautta ja huolenpitoa, jota vanhemmuuteen kuuluu.

Avatar

Todella hyvä kirjoitus! Itselläkin ensiasunnon ostaminen ja lainan ottaminen on ajankohtaista vaikka vielä ei summa olekaan kasassa eikä ketään takaamassa. Mutta hiljaa hyvä tulee. Onnea uusista tuulista 🙂

Eveliina

Kiitos! Tsempit sulle asunnon hankintaan ja säästämiseen! Lopussa kiitos seisoo.

Avatar

Osittain asian ulkopuolelta pilkkua viilaten mutta pakko tuoda asia esille kun ihmetyttää. Edellisessä asunnossa asuessanne kirjoitit jossain tekstissä siihen suuntaan että pieni keittiönne on vähällä käytöllä kun teet ruokaa niin harvoin, tässä taas kerrot syöväsi ravintolassa vain toisinaan. Make up your mind.

Eveliina

On muitakin vaihtoehtoja kuin kokkaus tai ravintola.
Itselleni en koskaan valmista lämmintä ruokaa vaan korvaan sen usein jugurtilla, leivällä tms. jääkaapista tai kaupasta helposti saatavalla. Joskus voin syödä koko päivän pelkkää herkkuani näkkileipää. 😀 Näin ei tarvitse kokkailla usein. Lasten kanssa käydään toisinaan ravintoloissa ja syödään usein mm. mun vanhemmilla . (Ja ei, siinä ei ole mitään väärää jos vanhempani rakastavat ruuan laittoa ja haluavat tavata lapsiaan ja lapsenlapsiaan yhteisen ruokailun parissa!:)

Avatar

?

Avatar

Kiva, että olet pystynyt säästämään, mutta onhan sinulla ollut siihen tolkuttoman hyvät lähtökohdat. Eli toisinsanoen (minun näkökulmastani ainakin) kultalusikka suussa. Meillä ei lapsena saatu kuukausirahaa, koska ei ollut varaa. 100 euroa kuukaudessa kuulostaa mielestäni aivan järjettömältä summalta lapsen tarpeisiin. Muistan, kuinka minulla synttäreilläni saattoi olla kasassa se 100 e, kun olin koko vuoden säästänyt. Silloin ostin itselleni esim. uudet farkut tai puhelimen.

Se se vasta opetti rahan arvon, kun sitä ei saanut tyhjästä tai ollut yllin kyllin. Onneksi nyttemmin olen itse päässyt nousemaan yhteiskuntaluokissa pikkuisen vanhempiani ylemmäs. Siinäpä onkin sitten pulma, miten omat lapset kasvattaa ja heille opettaa rahan arvon, kun ei voi oikeastaan sanoa, etteikö olisi varaa, jos he jotain pyytävät.

Mutta onnea asunnosta! Kuvia odotellen!

Avatar

Komppaan kyllä täysin, 100€/kk on todella paljon, lapsilla/nuorilla kun ei mitään menoja oikeasti ole! Itse en myöskään saanut yhtään viikko-/kuukausirahaa, vaikka tein paljon kotitöitä ja hoidin pienempiä sisaruksiani. Usein jopa lainasimme siskoni kanssa saamamme joulu- ja synttärirahat (tai ainakin osan) äidillemme, kun hänellä ei yksinhuoltajana ollut aina varaa (täytyy mainita että vanhempana olen huomannut äitini olevan todella huono raha-asioissa). Minulla ei myöskään ole ollut nuorempana säästöiliä ja olen rahoittanut esim. lukiokirjani kesätyörahoilla. Olen todella oppinut rahan arvon kun sitä ei ole juuri ollut ja olenkin täysin omillani pärjännyt 18-vuotiaasta lähtien kun omilleni muutin. Kaikesta huolimatta emme ole koskaan olleet ”köyhiä” vaan ihan tavallisia ja meillä on kuitenkin ollut ruokaa, vaatteita ja katto pään päällä. Minusta on uskomatonta, että voit sanoa ettet ole kultalusikka suussa syntynyt. On toki sinuakin etuoikeutetumpia, mutta on sinulla kyllä ollut keskivertoa paljon paremmat lähtökohdat säästämiseen ja moni voisi vain haaveilla tuollaisesta! Eikä siinä mitään väärää ole, varmasti jokainen antaisi lapselleen enemmän jos voisi ja itsekin toivon lapselleni paremman elämän kuin mitä minulla on ollut.

Avatar

Näin juuri. Itsekään en ollenkaan koe, että minulta olisi puuttunut mitään, vaikken juuri mitään koskaan saanutkaan. Tällä hetkellä olen kiitollinen juuri siitä, että olen oppinut nöyryyttä ja tekemään töitä rahan eteen. Matkoillekin menin ekan kerran vasta 19 vuotiaana ja ihan omakustanteisesti. Hullua, ettei noin suuren rahasumman saaminen kuussa lapsuudessa ole jonkun mielestä etuoikeutettua. Vaikka olenhan minä sen ennenkin huomannut jo tähän ikään tullessa, että etenkin suurissa kaupungeissa helposti ajaudutaan elämään saman tulotason ihmisten ympärillä. Eihän sitä silloin tiedäkään totuutta oman kuplansa ulkopuolella. Jos lähipiiri koostuu niistä, joilla on varaa antaa 400e/kk lapsille tuosta noin vaan (tämän ko. Bloggaajan perheessähän taitaa olla neljä lasta) tai jopa enemmän, ei ehkä tajuakaan, ettei se ole normi joka perheessä.

Avatar

Kun me syksyllä ostettiin tämä uusi ok-talo niin sain samanlaista ihmettelyä osakseni. Miten näin nuorella lapsiperheellä on varaa uuteen taloon?lainallahan tämäkin ostettu, tottakai. Ihmettelin tätä ihmettelyä suuresti, koska me molemmat käydään töissä (tai no mä nyt käyn kääntymässä kun vauvoilta ehdin xD) sekä ensimmäisen asuntolainani otin 19 vuotiaana joten sitäkin ehditty jo kunnolla lyhentämään 🙂 toki meillekkin lähipiiristä takaus tuli, mutta muuten ihan omilla säästöillä ja duunilla täälläkin ollaan ja elellään 😀

Avatar

Oot ollut kyllä tosi onnekkaassa asemassa että oot jo lapsesta asti pystynyt säästämään! Mulla ei koskaan ole ollut vanhempien perustamaa säästötiliä, mutta se ei mua estä, ehkä vain hitusen hidastaa. Mut eipä tässä kiire ole mihinkään kun olen saman ikäinen kuin sinä 😀 Mut Hieno juttu, onnea asunnosta 🙂

Avatar

Väität, etteä et ole syntynyt kultalusikka suussa, mutta sen jälkeen luettelet monta asiaa mitkä osoittavat sinun olevan hyvin etuoikeutetussa asemassa jo pienestä
– Sinulla on molemmat vanhemmat, joilla on ollut varaa laittaa 100,- tilille. Viikkoraha on monilla lapsilla, (so semmoista vanhempi pystyy maksamaan) maksimissaan 10,e viikossa=40,- kuussa.
-Vanhemmillasi oli varaa maksaa uusia vaatteita, harrastuksesi ja muut mukavat asiat ja sinulle jäi silti omaa rahaa huvituksiin. Monella lapsella semmoiseen ei ole mahdollisuutta.
-Sinulla on edelleen vanhempiesi ja isovanhempiesi suoma tukiverkosto, joka mahdollistaa jopa riistan sekä marjat pöytään.

Olisi varmasti muitakin pointteja, joilla korostaa etuoikeutettua asemaasi, mutta jätän tämän tällä kertaa tähän. Tämän kommenttini tarkoitus on pistää sinua pohtimaan sitä, että se mikä sinusta tuntuu yksinkertaiselta ja mahdolliselta on toiselle, ei niin etuoikeutetulle, monimutkaista ja haastavaa ja kannattaisi ehkä arvostaa sitä mitä sinulle on suotu ja mahdollistettu.
Ihan varmasti teet myös itse töitä oman tulevaisuutesi eteen, mutta kaikilla ei ole ollut noin helppoa alkua (taloudellisesti).

Avatar

Jännittävää, että taas löytyi bloggaaja, joka vastaa vain niihin kivioihin kommentteihin tällaisessa postauksessa, eli niihin, joissa ei kritisoida näkemystäsi asiaan. Nuo muutama ylläoleva kommentoija oli ihan oikeassa, mutta et kokenut tarpeelliseksi vastata heille? Ovatko he liian köyhiä tai huonoja ihmisiä sinun etuoikeutettuun elämääsi?

Eveliina

Joo, liian köyhiä! Sehän se syy on, eikä syntymäpäiväni muut suunnitelmat

Avatar

Komppaan kyllä näitä muita kirjoittajia, että bloggaaja on kyllä saanut harvinaisen hyvät lähtökohdat taloudellisesti ja saa olla erittäin iloinen siitä, että on näin etuoikeutettu. Monilla on niin, että vanhempien rahoilla ei olla kerrytetty mitään säästötilejä ja KAIKKI on pitänyt maksaa itse alusta lähtien kun on muuttanut omaan kotiin…siinä on niin paljon erilaisia laskuja maksettavana, että peruspalkkalaisen/opiskelijan tilit menevät välttämättömiin menoihin, mitään kivaa ylimääräistä ei joka kuukausi ostella, esim vaatteita eikä säästöön todellakaan jää rahaa…siis jos on perusduuni/opiskelut eikä kukaan maksa autokouluasi, laskujasi, ostat omat ruokasi jne…ei ole varaa edes ulkona syömiseen…jos tähän ynnää vielä yksinhuoltajuuden/yhteishuoltajuuden, ovat rahat vielä tiukemmilla, kun pieniä lapsia. Tämä ei tietenkään ole Eveliinan vika, enkä kirjoita tätä nyt millään pahalla. Pieni kateuden pisto se täällä vaan tuntui?…ihanaahan se vaan on, että perheesi on pitänyt noin hyvää huolta susta ja lapsista taloudellisesti!

Avatar

Kyllä olet kultalusikka suussa syntynyt. Olin niiden keskustelupalstojen jälkeen vähän jo sitä mieltä, että nyt asioita liioitellaan ja ehkä jopa turhaa panettelua. Mutta tämän kirjoituksesi jälkeen , voin vain todeta että tosiaan olet saanut helpon alun, tukea ja syntynyt kultalusikka suussa, joten turha sitä on kieltää. Ei siinä ole mitään pahaa, mutta ei sitä kannata kieltää kun se on totta.

Et itse varmasti ymmärrä, että 100€ on tosi iso raha kuukaudessa, jos sen pitää kattaa vain ylimääräiset /vapaavalintaiset jutut. Siitä jää keneltä vaan säästöön. Keskivertoperheessä kuukausiraha ei todellakaan ole noin suuri ja usein sillä vähälläkin kuukausirahalla on jo käyttökohde, bussilippu, koulukirjat, harrastuskamat, puhelinlasku, jne. Omassa lapsuudessani meidän kesätyörahat säästettiin riittämään koko vuodeksi: vaatteisiin, ruokaan, bussilippuihin, kirjoihin, ihan kaikkeen. Saimme perheeltä katon pään päälle ja olimme ihan tavallinen perhe. Ymmärrätkö kuinka etuoikeutettu olet?

Avatar

Minäkin kuvaisin sinua kultalusikka suussa syntyneeksi. 100e kuussa on aivan järjetön summa rahaa lapselle vaikka siitä osa säästöön menisikin. Ottaen huomioon senkin että teitä on useampi sisarus ja olettaen että kaikkia teitä on kohdeltu rahallisesti tasapuolisesti. Me taidettiin saada lapsena 2,5e viikkorahaa ja sitä vastaan tehtiin kotitöitä. En tiedä millaisessa tilanteessa olevan sinä sitten koet kultalusikka suussa syntyneeksi? Omille lapsille meillä on mahdollista laittaa 30e kuussa säästötileille jotka toivottavasti säilyvät koskemattomina siihen asti kun ovat täysi-ikäisiä.

Avatar

Muija sulla on älliä päässä. Et tuhlaa turhuuksiin vaan ajattelet pidemmän päälle. Kaikkea hyvää sinulle. ?

Avatar

Onnea uudesta asunnosta! 🙂 innolla odotan asuntopostauksia 🙂

Avatar

Apua miten katkeria ja kateellisia ihmisiä kommentoimassa. Olen aika varma, että suuri osa säästöistä rahoista on kerätty ihan työelämään siirtymisen jälkeen. Se, että saa 100 e kk kuukausirahaa, ei meinaa, että on etuoikeutettu ja kultalusikka suussa syntynyt (kamala termi)..huoh. Näillä perusteilla teidän jokaisen pitäisi hävetä etuoikeuksianne, koska jossain on aina joku, jolla on ollut traagisempi nuoruus.

Itse elin lapsuuteni hyvin köyhässä ja rikkinäisessä yh-perheessä, jossa silti sain kaiken haluamani, varmaan myös 100 e kk rahaa. En säästänyt penniäkään. Kun täytin 18v sain yli 20 000 e perintöä, koska minulla ei ollut toista vanhempaa (kamalan etuoikeutettua varmaan tämäkin…) ja koska jouduin muuttamaan pois kotoa ongelmien takia, menivät kaikki säästöjen sijaan asumiseen (+ kaikkeen turhaan). Sen jälkeen ollaan oltu köyhiä velkaantuneita opiskelijoita ja samalla käyty töissä. Hyvin olisin siltikin voinut säästää, mutta en ole säästänyt.

Totta kai jos ei opiskele yli 10 vuotta lukiossa ja yliopistoissa, ehtii nuori työelämään aikaisin mennyt ihminen säästämään ja ostamaan asunnon aiemmin. Kyse on valinnoista hyvin usein. Tässä on tehty onnistuneita valintoja ja jaksettu säästää teininäkin, mikä on vain hienoa ja kunnioitettavaa! 🙂

Toki joskus ei ole lainkaan mahdollista säästää ja vain velkaantuu, mutta ei se silti tarkoita että pitäisi tuomita jotakuta, joka elää ”paremmissa oloissa” ja vähätellä hänen saavutuksiaan.

Cmon nyt ihmiset, vihamielisen kateuden sijaan kannattaa ottaa siitä kateuden kohteesta mallia 🙂

Avatar

Pakko kommentoida tähän, sillä minä en ainakaan käsittänyt kritisoivia kommentteja ollenkaan kuten sinä. Hyvä vaan jos joillain on ”etuoikeuksia”, eli mahdollisuus säästää vaikka niitä suht isoja kuukausirahoja. Se vaan olisi hyvä myöntää ja tiedostaa, että se on ISO pesämuna ja apu tulevia hankintoja varten. Sellaisia ihmisiä, joilla tätä samaa etua ei ole ollut, voi herätä ikäviä tunteita jos joku ei näytä arvostavan tarpeeksi saamaansa taloudellista pesämunaa. Ei se ole mikään itsestäänselvyys. Kyseessä ei välttämättä siis kritisoijilta ole kateus, vaan halu huomauttaa että tuollainen tilanne ei ole kaikille arkipäivää. Eve on myös kertonut että mm. hänen puhelinlaskunsa maksavat vanhemmat. En tätä ennen edes ollut koskaan ajatellut, että jotkut vanhemmat maksavat lastensa kuluja aikuisenakin. Taas kerran; siinä ei ole mitään väärää ja sellainen mahdollisuus houkuttaisi minuakin, mutta onhan se valtavan suuri kädenojennus vanhemmilta.

Olen vain satunnainen lukija tässä blogissa, joten voin olla väärässäkin, mutta Eveliinahan on vielä hyvin nuori, ja hankkinut kaksi lasta ja ollut heidän kanssaan pitkään kotona, joten ei kai ole teoriassakaan mahdollista että takana olisi hänellä vielä vuosikausien työuraa…? Tätä ei pidä ottaa ilkeilynä, ja käsitykseni saa korjata jos olen väärässä 🙂

Avatar

Ymmärrän pointtisi, mutta korostatko itse aina puheissasi sitä kuinka etuoikeutettu mahdollisisesti olet? Sitähän suurin osa meistä rikkaista länsimaalaisista on. Jopa ne köyhimmät meistä kun vertaa vaikka ihmisiin, jotka elävät pakolaisleireillä.

Minusta tämä ihmisten hyväosaisuuden ja kärsimysten vertailu ei johda mihinkään. Koskaan ei tiedä, mitä toinen on oikeasti kokenut.

Oma köyhä yh-äitini maksoi minun ja toisen sisareni puhelinlaskuja aika kauankin aikuistumisemme jälkeen. Minusta se oli ihana ele äidiltäni ja odotan innolla, että valmistun ja pääsen siirtämään hänelle puolestaan rahaa nyt kun hän on eläkkeellä.

Mutta vaikka äiti antoi meille paljon rahaa ja maksoi osan laskuistani, en koe todellakaan syntyneeni kultalusikka suussa. Kyllä rahaa oppii arvostamaan, vaikka sitä saisikin.

Edelleenkin säästäminen on aina hienoa ihan sama onko alkuun saanut apua vanhemmiltaan vai ei 🙂

Avatar

Toki en korosta puheissani omia hyviä lähtökohtiani – en nimittäin puhu niistä ollenkaan. Ehkä siksi minulla näin, että parhaat ystäväni ovat sattumoisin kaikki ns. huonoista ja köyhistä oloista kotoisin. He ovat joutuneet ihan oikeasti jo alle 18-vuotiaina käyttämään kesätyörahat niihin perusvaatteisiin jne., ei siinä hirveästi tee mieli vierestä huudella siitä miten itse on saanut hyvät kuukausirahat ja muut ”edut”.

Ehkä yritän sanoa, että säästämisen helppoudesta ja oman rahankäytön sujuvuudesta puhuminen julkisesti voi olla hieman harmittavaa niille, joilla on vaikeammat lähtökohdat. Ei, vertailu ei ole järkevää eikä myöskään kateus, ja on hienoa että säästämisen tärkeydestä puhutaan, mutta ei siitä ole myöskään haittaa että samalla kertoo olevansa tietoinen ja kiitollinen siitä että omalla kohdalla läheiset ovat halunneet ja pystyneet tasoittamaan tietä.

Avatar

Kiitos hyvästä keskustelusta 🙂 Todella kiva, kun joku jaksaa selitää, mitä tarkoittaa ja käy järkevää vuoropuhelua. Ystäviesi tilanne on ollut kyllä todella harmillinen ja tuollaisesta lähtökohdasta ei varmasti pysty säästämään. Olen kyllä samaa mieltä, että toki aina kannattaa huomioida ne asiat, jotka itsellä on hyvin ja olla niistä kiitollinen.

Avatar

Vanhoina hyvinä aikoina v. 2004 asuntolainan sai vanhemman henkilötakauksella ilman säästöjä ollenkaan.

Meillä myös säästettiin jokaiselle lapselle n. 100 e / kk säästötilille, jonka sai käyttöön opiskelurahastoksi. Viikkoraha oli pieni (10 – 20 markkaa!) ja vaatteita ostin synttärirahoilla, koska vanhemmat oli mielestäni ylen pihejä. Ulkovaatteita ja kenkiä kyllä sain heiltä tietysti. Lisäksi hyvistä koenumeroista maksettiin!

En opiskeluaikana säästötiliin kyllä kovin usein kajonnut, pärjäsin solussa asumalla ihan opintorahalla ja asumislisällä (sekin oli vanhoina hyvinä aikoina) sekä kesätyötuloilla.

Tiedän olevani hyväosainen. Mutta hyvin toimeentulevissakin perheissä on erilaisia tapoja suhtautua rahaan. Tuttavaperheen lapset saivat kaikki vaatteet vanhemmilta ja muistan äitini taivastelleen niiden hintoja ja määrää. Nyt aikuisena kuulin, että vanhemmat eivät heille laittaneet mitään säästöön vaan kaikki hassattiin. Samat käytännöt jatkuvat seuraavassa sukupolvessa. Me säästämme jokaiselle lapselle 100 e / kk. Tuttavaperheen lapsille ei säästetä, vaikka elintaso ja palkat heillä on meitä korkeammat.

Avatar

Onnea uudesta asunnosta!
Vaikuttaa siltä, että tulet tasapainoisesta perheessä jossa sinulle on annettu pienestä pitäen mahdollisuus opetella rahankäyttöä. Olet myös oppinut että materia ei tuo onnea vaan perhe ja ystävät. Kuten sanoit, on koukuttavaa säästää rahaa sitten kun sen ymmärtää ja oppii.
Säästeliäs elämäntyyli opitaan usein esimerkin kautta, mutta sitä on mahdoton oppia ilman rahaa ja vastuuta. Olet onnekas siinä suhteessa, että vanhempasi ovat tasapainoisia ja he ovat osanneet hoitaa asiansa niin että lapset voivat tukeutua heihin eikä toisin päin. En ole koskaan ymmärtänyt sitä että jotkut vanhemmat pyytävät tai lainaavat rahaa lapsiltaan.

Mielestäni kuukausirahaa on oiva vaihtoehto lapselle sitten teini-iästä alkaen ja mainitsemasi 100€ vastaa lähestulkoon lapsilisää. Näin ollen nuori saa harjoitella rahan käyttöä sekä tehdä valintoja sekä päätöksiä.

Minäkin jään odottaamaan postausta uudesta kodista. Onnea vielä!

Avatar

Hei! Hassua kun ihmiset näin kovasti kritosoi, toki sinulla on ollut hyvät lähtökohdat moniin verrattuna (kuten minuun) mutta osaat käyttää rahaa hyvin ja säästää. Oma asunto on haaveissa täälläkin, toki olen 19v vasta että kerkeää tässä vielä. Onnea omasta kodista?

Avatar

”Piti pärjätä rahattomana loppukuukausi.” Siis sen jälkeen kun olit tuhlannut 100 e ylimääräisiin huvituksiin? Kuulostaa rankalta lapsuudelta. Mutta uskon kyllä, että tuossa oppii säästämään. Harmi vaan ettei opi elämään kohtuudella. 100 e/kk kotona asuvan lapsen tarpeiksi kuulostaa kohtuuttomalta summalta.

Avatar

Kai se on se mihin vertaa, minun verrrattuna olet kyllä onnekkaassa asemassa kun olet pienestä pitäen saanut rahaa säästöön. Kaikilla ei ole perheen taloudellisesta tilanteesta johtuen sellaista mahdollisuutta. Sukulaisilta saadut synttäri-ja joululahjarahat sain käyttää vaatteisiin ja muihin välttämättömiin tarpeisiin. Kalliisiin harrastuksiin ei ollut varaa. Samoin kesätyörahat menivät lukiokirjoihin sekä muuhun tarpeelliseen.

Noihin säästeliään elämän pakollisiin kuluihin lisäisin puhelin- ja interenetlaskut. On kyllä mahtava säästö ruokailla yhdessä isolla perheellä.

Avatar

Auts mitä kommentteja!

Ei tässä nyt varmastikaan ole sitä tilannetta, etteikö Eveliina ymmärtäisi, ettei kaikissa talouksissa ole vastaavaan summaan rahaa. Ja sopiiko huomauttaa, että tekstin perusteella Eveliina on kustantanut omat perusvaatteensa esimerkiksi itse. Koko sataa euroa ei myös selkeästi oltu tarkoitettu tuhlattavaksi vaan vanhemmat ovat ratkaisseet lapsille säästämisen siten, että lapset säästävät näennäisesti itse ja oppivat tästä säästämistä tulevaisuutta ajatellen.

Ja tosiaan, asuntolainan saadakseen ei tarvitse olla massikeisari, säännölliset tulot ja lainatakaus mahdollistavat lainan ilman huimia omia säästöjäkin! Eli ihan tavalliset ihmiset voivat kyllä lainaa saada.

Mun mielestä sun vanhemmilta hyvä ratkaisu tuo kuukausiraha, josta saanut opetella rahankäyttöä. Ja muistan itsekin lapsena opetelleeni myös ihan lakikirjasta isän opastuksella, kuinka tehdä velkakirja ja näin mahdollistaa se 5€ laina veljeltä ?

Onnea ja iloa uuteen kotiin ja kiitos kun jaksat ylläpitää tätä blogia vaikka saatkin kovasti myös negatiivisuutta osaksesi!

Avatar

Mua niin ihmetyttää tää muiden kateus, raha-asiat on kuitenkin semmosia mihin jokainen voi itse omilla valinnoillaan vaikuttaa. Ja tosiaan asuntolaina mahdollistaa kyllä sen asunnon oston muillekin, ellei oo menny kusemaan omia luottotietojaan, ja siitä kyllä voikin syyttää vaan itseään. Ja miks olla kateellinen siitä että jollakin on nyt velkaa, se kun ei mikään saavutus sinällään ole 😀

Raha on kyllä aina arka puheenaihe, mutta nyt kun tää tuli puheeksi niin mua kiinnostais tietää että miten sä säästät lapsille? 🙂 Tai kuuluuko sun mielestä lapsille säästää rahaa, vai tuleeko niiden itse tienata omat rahat ja säästönsä?

Ja onnea vielä uudesta kodista 🙂

Avatar

Kauheeta lukea miten kateellista kansaa. Paljon onnea asunnosta! Ja niille jotka sanovat että on kasvanut kultalusikka suussa niin he eivät ole vain osanneet käyttää omia rahojaan. 🙂

Vuonna 2013 muutin omilleni olin 17-v, silloin minulle avattiin eka tili, jossa oli pyöreät nolla euroa. Lähdin etsimään töitä ja hankin kaksi työpaikkaa, opiskelujeni lisäksi.
Kaikki kesätyö/synttäri rahat menivät siihen kun ostin muille joululahjoja. Ja vaatteita sain kerran vuodessa.

Tällä hetkellä olen äippälomalla ja ostettiin just 200 neliöinen uusi omakotitalo LAINALLA. Varmaan mieskin on syntynyt kultalusikka suussaan kun hänen vanhempansa ovat säästäneet hänelle 10v sinne rahaa 😉
Meilläkään ei ole mitään ylimääräisiä menoja, eikä rahaa mene edes alkoholiin niin kyllä siinä monta euroa säästää.

Mukavaa jatkoa 🙂

Avatar

Onnea kodin ostosta! Minä en koskaan saanut mitään viikko-/kuukausirahaa, eikä minulle säästetty. Nyt omille lapsille haluan ehdottomasti säästää valmiiksi ja mahdollistaa edes joitakin heidän unelmiaan ilman, että tarvitsee kipuilla rahan riittävyydestä. Laitamme molemmille lapsille rahastoon/säästötilille 95e kuukaudessa, käyttöön rahat tulee kun lapset täyttävät 18v. Onko tämä sitten kultalusikka suussa kasvamista(?), ehkä jonkun mielestä on mutta minun mielestäni ei. Lisäksi toki aiomme antaa viikkorahaa, kunhan lapset vähän tästä kasvavat. Mistään suurista summista tuskin puhutaan viikkorahan osalta, iästä riippuen ehkä pienelle noin 4-5 euroa ja yli 10 vuotiaalle sitten 7-10e/vko.

Tuota asuntolainaa ja asunnon ostoa usein ihmetellään, etenkin niiden toimesta joilla ei sellaista ole. Minä ostin mieheni kanssa asunnon neljä vuotta sitten (24 vuotiaana). Vakuudeksi läheisen omaisuutta ja vähän valtiontakausta niin kylläpä heltisi lainaa, ilman mitään säästöjä. Ei se niin vaikeaa välttämättä ole, jos sattuu olemaan joku läheinen joka jeesaa. Kaikkien kannattaa käydä siellä pankissa kyselemässä ja ihmettelemässä, avartaa enemmän maailmaa kun tämä Even kasvatuksen pohtiminen 😀 Rahasta saa ja pitää puhua!

Avatar

Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa kuin sinä! Sain 90€/kk, mutta itselläni ei ole ollut säästötiliä johon säästää (joten säästäminen tapahtui omasta toimesta aina silloin tällöin). Myös minulle kustannettiin kaikki muut suuremmat hankinnat, kuten talvivaatteet. Koen, että kultalusikka suussa syntyneet ovat niitä, joille annetaan kaikki mitä vaan halutaan ja joille ei opeteta rahan arvoa. En sano sitä, etteikö lähtökohtani olisi todella hyvä! Arvostan sitä, ettei minulta ole puuttunut mitään. Mutta ymmärrän hyvin millaisesta tilanteesta olet lähtenyt ja en todellakaan ymmärrä näitä negatiivisia kommentteja täällä. Tuntuu, että toisinaan muilta ei löydy minkäänlaista kykyä asettua toisen asemaan… Jos vanhemmilla on esimerkiksi varaa maksaa lastensa harrastukset, miksi ihmeessä he eivät tekisi sitä?

Avatar

Mä tunnen Even perhettä jonkun verran ja voin sanoa, että siellä on kyllä painettu helvetisti duunia jokaista kohtaan. Niitten isä työskenteli ulkomailla kun heillä oli 4 pientä lasta. Äiti, joka on minun hiekkalaatikko tuttu, hoiti lapsia yksin kotona kun mies painoi duunia ja sieltä palattuaan painoi vielä duunia ja aloitti opiskelut samaan syssyyn. Uskon tai tiedän, että siinä perheessä on rahat ansaittu kovalla molempien vanhempien työllä. On hienoa, että on mahdollista antaa lapselle 100 e/kk, josta osa säästöön. Minusta summa on ok, koska valtiokin katsoo, että lapseen menee 100 e/kk (lapsilisä). Tuo tapa opettaa varmasti paljon nuorelle.
Maailma ei ole tasa-arvoinen, kuten kaikki tietää. Kaikki eivät pysty antamaan 100 €/kk lapsilleen, mutta onko pakko olla niin kateellinen ja heti somessa haukkua ja lytätä toinen maanrakoon jos hänen vanhempansa työllään ovat mahdollistaneet hänelle moisen lapsuuden?!
Minusta tuo ei vielä ole kultalusikkaa nähnyt, sillä tiedän paljon pahempia tapauksia.

Eveliina

Kiitos <3

Avatar

Ei ole rikos olla hyvistä lähtökohdista, mutta kateutta se aiheuttaa ja siitä julkisesti puhuminen närkästyttää. Kukapa EI haluaisi olla se jonka tulevaisuuteen vanhemmat satsasi monin tavoin ja joka pystyy oman asunnon hankkimaan 22-vuotiaana?

Ihmisiä varmaan ärsyttää se, että et myönnä ns. kultalusikan olemassaoloa, vaikka se on kohdallasi aivan ilmeistä. Joudut todistelemaan muille että kyllä minä itse pärjään vaikka olenkin paremmista lähtökohdista kuin moni muu. Suomessa tunnutaan hyväksyttävän hyväosaisuus vain niille jotka ovat ponnistaneet niukkuudesta.

Itse olen köyhästä perheestä, ei siis puhettakaan mistään viikkorahoista. Tottakai itse haluan säästää omille lapsilleni ja tehdä heille mahdolliseksi asioita jotka omasta lapsuudesta puuttuivat, kuten ulkomaanmatkailu. Omien lasteni elämä on ihan tavallista tämän päivän mittapuulla, eikä heitä sanottaisi kultalusikka suussa syntyneiksi sen takia että heille säästetään ja he pääsevät mm. matkustelemaan. Omassa nuoruudessani nuo asiat olivat niin harvinaisia, että kultalusikkaa olisi puheissa vilauteltu. Summasummarum, olet hyväosainen mutta ei sitä tarvitse hävetä. Jokainen meistä haluaisi olla.

Avatar

Onnea asunnon ostosta!

Minä en ymmärrä ihmisten panettelua rahasta. Mielestäsi vanhempasi ovat tehneet järkevän ratkaisun ja pyrkineet opettamaan lapsilleen rahankäyttöä. Hatunnosto heille!

Olen 27v. kahden lapsen äiti ja vaimo. Tulen varmasti monen mielestä ”huonoista lähtökohdista”. Lapsuuden perheessäni on viisi lasta ja kahdella sisarella (jopa laitoshoitoa) vaativa skitsofrenia/muu mt-diagnoosi. Mainittakoon vielä että äitini oli vähävarainen yksinhuoltaja – ja aivan varmasti maailman paras äiti. Lapsuuteni oli onnellinen.

En ikinä nimittäisi ketään kultalusikka suussa syntyneeksi, mielestäni se on epäkypsää ja lapsellista. Ja se seikka että perheellä on keskivertoa enemmän rahaa ei ole ollenkaan huono asia. Eikä myöskään se vaikka rahaa olisi keskivertoa vähemmän. Perheiden vertailu ja lähtökohtien arviointi katkeruus silmissä on turhanpäiväistä. Ihmiset ovat erilaisia ja perheet ovat erilaisia. Näin meistä kasvaa suvaitsevaisia ihmisiä ja aitoja persoonia. Juuri niinkuin Eve. Ja suurin osa kommentoijista.

Lähtökohdistani huolimatta ostimme mieheni kanssa uuden omakotitalon 23 vuotiaina. Omilla palkkasäästöillä ja lainalla. Autot ja vene (pieni mutta pinnalla pysyy;) on ostettu ilman lainoja. Olemme työssäkäyviä ”perusduunareita”. Mainittakoon vielä että säästämme 2×50€/kk lastemme säästötileille. Onko tämä sitten lapsille etuoikeus? Kultalusikka? Ei ole. Se on vain rahaa, ei etuoikeus, ei lellimistä. Rahaa.

Avatar

Rahan käytön tottumuksiltani olen aika saman tyyppinen kuin eveliina. Jossain määrin minut voidaan laskea ”kultalusikka suussa” syntyneeksi. Kaksi keskituloista vanhempaa ja jotka eivät ole olleet työttömänä koskaan. Lisäksi sain lapsena pienehkön perinnön lapsettomalta sukulaistädiltä.

Mieheni on huomattavasti ”köyhemmästä” perheestä kotoisin kuin minä, mutta myöskin järkevän rahan käytön perheestä kotoisin. Mies hankki itselleen kunnollisen koulutuksen ja sitä kautta järkevän työpaikan kuten minäkin. Ja koska rahan käyttö on ollut meillä kummallakin järkevää teinistä asti ja rahaa on tullut laitettua säästöön myös silloin (-90 -luvun lopulla 2000 -luvun alussa riitti kesätöitä, mikäli työhalukkuutta löytyi). Ostimme ensimmäisen asuntomme 25 vuotiaina ja ilman takausta, koska olimme säästäneet kunnon potin ja asumme PK -seudun tuntumassa, ja PK-seudun etäisyys sen verran lyhyt, että sen hintaa nostava vaikutus on meilläkin. Joten allekirjoitan Eveliinan kanssa sen, että järkevällä rahankäytöllä ja järkevillä valinnoilla elämässään saa säästettyä pääomaa asuntoa varten, mikäli näin haluaa.

Lähipiiristäni olen huomannut sen, että monet hassaavat rahaa moneenkiin suuntaan kyseenalaistamatta asian järkevyyttä ja sitten ihmettelevät rahojensa vähyyttä. Jokaisella meillä on käytössään kuitenkin rajattu määrä rahaa, ja jotta se riittää itselleen tärkeisiin asioihin, niin kannattaa seurata tarkkaakin mihin se menee ja mietti myös miksi?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi