Viimeisiä kesäpäiviä viedään

Teksti

Mukkilassa oli tänään tunnelma korkealla, kun me sisarukset perheinemme saavuimme grillaamaan. Kuuden lapsen ja yhdeksän aikuisen aikaan saaman hälinän rinnalla oli kuitenkin ripaus haikeutta. Kukkapenkkien loisto oli muuttunut kipristelevän kuivaksi ja ruskeaksi kasvustoksi, eikä uima-altaan veden lämpö ollut enää auringon tekosia. Jälkiruokapöydän äärellä istuvista yksi jos toinenkin vilkuili kelloa ja laski milloin olisi viimeistään lähdettävä kotiin, jotta illanistujaisilla ei olisi negatiivisia vaikutuksia huomiselle arkiaamulle. Kesäparatiisiimme oli saapunut syksy.

Kun ukki lopettaa altaan lämmittämisen meidän pitänee siirtyä Alexin kanssa uimahallin asiakkaiksi. Alex oppi tänä kesänä uimaan lyhyen matkan ilman kellukkeita, mutta taito ei tule kehittymään ilman tasaista harjoittelua. Uimataidon lisäksi toivoisin Alexin pitävän yllä rohkean suhtautumisensa veteen. Hän sukeltelee ja osaa hienosti hyppiä altaaseen, jossa jalat eivät ylety pohjaan. Adeliinalla on mukavasti heti syksyllä esikoulun uimakoulu, jossa hän pääsee taas täyttämään uimataitomerkkikokoelmaansa.

Vaikka hukkumistapaukset eivät aina liity millään tavalla uimataitoon, herättelivät kuluneen kesän suru-uutiset hukkuneista lapsista minut kiinnittämään enemmän huomiota lasteni uimataitoihin.

Kanssamme mukkilassa kyläili myös viime viikonloppuna Emmanueliksi kastettu siskonpoikani. Nimi oli meille ristiäispäivään asti yllätys, vaikka minä osasinkin arvata vauvan nimettävän hiljattain edesmenneen pappani mukaan. Ajellessamme kastejuhlaan heitin Pepelle, että vauvan toisiksi nimiksi tulevat ehkä Väinö Aulis ja niinhän niistä sitten tulivat! Tosi ihana nimi, vaikka kukaan ei vielä oikein osannut pikkuista Emmanueliksi kutsua.

Ukki on pitänyt huolta siitä, että lapsilla riittää mukkilassa puuhaa vielä allaskauden päädyttyäkin. Metikköä koristanut havumaja sai reilu viikko sitten siirtyä ihan oikean puumajan tieltä. Pelkäsin lasten majainnostuksen laantuvan jo talkoopäivän jälkeen, mutta toistaiseksi puumaja tuntuu voittavan kaikki muut mukkilan aktiviteetit. Aurinko teki jo laskuaan kun vihdoin saimme innokkaat leikkijät pakattu kotimatkalle autoon.

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Pakko kirjoittaa vanhempien vastuusta uimataitoon liittyen. Mahtavaa, että aiotte siirtyä uimahalliin treenailemaan juuri herännyttä taitoa, koska olet ihan oikeassa, että sitähän se vaatii. Työskentelen opena ja olen huomannut, että liian monen lapsen vanhemmat jättävät tämänkin henkeä suojaavan taidon kokonaan koulun vastuulle. Tosi asiassa kunnissa ja kaupungeissa on erilaisia käytäntöjä siitä, minkä verran uimaopetusta saadaan. Jos sitä saa kerran vuodessa yhden päivän ajan, ei se synnytä uimataitoa, mutta ei myöskään ylläpidä sitä. Joissain paikoissa käydään viikko syksyllä ja viikko keväällä – paljon parempi, mutta edelleenkin vain kaksi viikkoa vuodesta, jos koskaan muulloin ei pääse harjoittamaan taitoaan. On siis todella tärkeää, että kotonakin huolehditaan tästä taidosta ja kiitos sinulle, että kirjoitit siitä blogissasi. Toivottavasti joku muukin vanhempi innostuu tämän myötä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä