eveliina matilda - Banneri

Ennen kun kerron kyselijöille yhteisöpedagogin ammatista, palaan omaan opiskelupolkuuni, joka toi minut opiskelemaan kyseistä alaa.

Lapsuuden haaveammatit

Eräänä lapsuuteni saunailtana vanhempani luettelivat minulle ja sisaruksilleni ammatteja, joihin he arvelivat meidän aikuisina valmistuvan. En pitänyt lainkaan äitini arvailusta, että minusta tulisi tulkki. Sana kuulosti typerältä ja minä halusin olla isona kalojenkouluttaja. En tiennyt mitä kalojenkouluttaja tarkalleen ottaen tekisi, mutta järkeilin pääseväni ammatissa sekä eläinten että veden pariin. Vanhempani loivat tulkkaus -uralleni edellytyksiä laittamalla minut jo päiväkoti-ikäisenä koulun enkku-kerhoon. Myöhemmin lapsuudenkodissani puhuttiin paljon englantia meillä asuneiden aupairien kanssa. Läpi lapsuuteni kestänyt kielikylpy ei kuitenkaan herättänyt kiinnostustani kieliin. Ala-asteella tehdyn kirjastoretken jälkeen vaihdoin tulevaisuudensuunnitelmani kalojenkouluttajasta kirjastonhoitajaan.

Valmistuminen ammattiin

Peruskoulun loppupuolella kirjasto oli jäänyt minulle jokseenkin etäiseksi paikaksi, enkä tiennyt lainkaan mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. 9. luokan oppilaanohjaus -tunnilla löysin paksusta jatko-opintomahdollisuuksista kertovasta kirjasesta maininnan turvallisuusalan perustutkinnosta. Yläasteen aikana lapsuudenkotiani vainonnut pyromaani oli saanut minut kiinnostumaan palotarkastajan ammatista ja turvallisuusalan perustutkinto kuulosti hyvältä väylältä kohti tätä ammattia.

Kolmivuotista turvallisuusalan perustutkintoa järjestettiin Turun aikuiskoulutuskeskuksessa vain joka 3. vuosi ja kuinka ollakaan, uusi perustutkinto aloitti juuri sinä vuonna kun minä hain opiskelemaan toiselle asteelle. Kolmepäiväisten pääsykokeiden päätteeksi minut valittiin opiskelemaan parikymmentä henkiselle luokallemme. Opiskeluani ammattikoulussa varjosti opettajan kielteinen suhtautuminen perheenäidin opiskeluun, mutta vastoinkäymisistä huolimatta onnistuin valmistumaan vauva kainalossa, samaa aikaa muun luokkani kanssa. ->Lue lisää vauvan kanssa opiskelustani ja ammattiin valmistumisestani.

Perustutkinnon suoritettuani halusin hengähtää ja keskittyä perhe-elämään. Putkautin ensimmäisen lapsen perään toisen lapsen, ostin talon ja nautin perhevapaista, kunnes erosin ja lähdin töihin. Päädyin työskentelemään vahtimestariksi yritykselle, jonka palveluksessa työllistyin myöhemmin aulatyöntekijäksi. Työni oli mukavaa työtä mahtavalle asiakkaalle, mutta palkanmaksajani epäasiallisen kohtelun vuoksi en nähnyt, että minulla voisi olla tulevaisuutta kyseisessä työssä.

Korkeakouluun

Pohtiessani työstäni irtisanoutumista, mielessäni alkoi jälleen kummitella palotarkastajan ammatti. Hain hieman heppoisin pohjatiedoin turvallisuusalan tradenomiksi, mutta jo pääsykokeen ennakkomateriaalia silmäillessäni ymmärsin, ettei minulla olisi vielä mahdollisuuksia päästä sisälle korkeakouluun. Pääsykokeeseen osallistumisen sijasta päätin jatkaa työskentelyä ja kartuttaa mitä kaikkea opiskelemaan pääsy minulta vaatisi.

Seuraavan työvuoteni aikana ymmärsin, ettei haaveideni tarvitse olla samoja mitä ne olivat 9. luokalla. Suhtaudun turvallisuuteen edelleenkin vakavamielisesti ja kiinnitän kaikkialla liikkuessani huomiota tilojen alkusammutuskalustoihin sekä hätäpoistumisreitteihin. Nautin pelastussuunnitelmien tutkimisesta ja olen ylpeä turvallisuusalan tutkinnostani. Elämässä on kuitenkin paljon muitakin tärkeänä pitämiäni asioita. Kun mieleni aukeni sille, että voisin opiskella muutakin kuin turvallisuusalaa, ymmärsin haluavani työskennellä ennemmin ihmisten kuin Finlexin parissa. Kasvatusalan yhteisöpedagogitutkintoon törmäsin ensimmäisen kerran, kun etsin tietoa sosiaalialan koulutuksista. Ongelmia ennaltaehkäisevä yhteisöpedagogin työ kiinnosti minua enemmän kuin sosionomin korjaavammaksi kuvailtu työ. Niinpä päädyin hakemaan yhteisöpedagogiksi Humanistiseen ammattikorkeakouluun. Yllätyin kouluun sisälle pääsystäni, sillä kuvittelin etenkin pääsykokeiden kirjallisen osion sujuneen kehnosti.

Nyt olen vihdoinkin löytänyt hyvältä tuntuvan suunnan sekä opiskelualan joka oikeasti kiinnostaa minua. Seuraavaksi voisin näin opiskelijan näkökulmasta vastata teiltä saamiini kysymyksiin liittyen yhteisöpedagogin ammattiin.

Kommentit (4)

Miten tämä blogi on nykyään tämmöinen tylsähkö. Ja asiallinen. Ei enää erota persoonaa.

Olisi kiva tietää, minkälaisia töitä yhteisöpedagogiksi valmistunut voisi mahdolllisesti tehdä? Millaisiin paikkoihin yhteisöpedagogit yleensä työllistyvät?

Jäi vaivaaman tuo pyromaani juttu minkä mainitsit, jäikö se kiinni ja selvisikö asia? 😬😮

Ei valitettavasti jäänyt kiinni, eikä asia selvinnyt.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X