ROTTINKITUOLIN MAALAUS MUSTAKSI

Muokkaan ympäristöäni herkästi henkisen maisemani mukaiseksi. Viime talvena kiinnitin seinille värikkäitä taulukollaaseja, levitin lattioille punaisia persialaismattoja ja täytin tyhjät nurkat elefanttipatsailla. Keräsin ikkunalaudat täyteen viherkasveja sekä niiden juurtuvia pistokkaita ja rakensin taimille omia minikasvihuoneita.

Nyt värikäs, boheemi ja iloinen on vaihtunut tasapainoiseen ja rauhalliseen arvokkuuteen. Kollaasit, julisteet ja aurinkopeilit ovat väistyneet yksinkertaisen taiteen ja antiikin tieltä. Pientä rottinkipeiliä seinältä irrottaessani ymmärsin, että myös rottinkinen nojatuolimme riitelee minun ja huoneen tunnelman kanssa.

Rottinkituoli ennen maalausta.

Tuoli on kuitenkin melko uusi hankinta ja sen muotokielessä on jotain aivan ihanaa. Se on rakenteeltaan kevyt, mutta se seisoo omalla paikallaan tukevasti. Sen selkänojassa toistuu kaunis kuvio ja ilman sitä samettinen villasukkia sisällään säilövä rahi jäisi kovin yksinäiseksi. Koska tuolin väri oli ainut minua häiritsevä ominaisuus, päätin maalata sen. Tuolin uudeksi väriksi valikoitui musta, joka on helppo yhdistää mihin vain sisustukseen.

Mustaksi maalattu rottinkituoli.

Puuseppä-mieheni mukaan rottinki tulisi ensin hiota ja/tai hiekkapuhaltaa. Tämän jälkeen hän olisi voinut maalata tuolin verstaan maalaamossa ammattilaisten ruiskuväreillä. Kieltäydyin tarjouksesta, sillä pelkän lopputuloksen sijasta kaipasin itse projektia. Halusin kantaa tuolin omilla lihaksillani auton kyytiin ja sieltä ulos verstaalle, joka ei olisi Pepen maaperää. Minä olisin tämän projektin päällikkö, joka sivusta seuraamisen sijasta tekisi päätökset, likaisi kätensä ja esittelisi työnsä tulokset lopulta muille.

Soviteltuani tuolia ensin sedan Mersumme kyytiin ja soitettuani lopulta maasturilla kulkevan siskoni hätiin, pääsin tuoleineni K-raudan kautta vanhempieni autotalliin. Ostin tuolia varten 0,4 litraa mustaksi sävytettyä kalustemaalia, sillä Pepe oli ehdottamasti kieltänyt spraymaalin käytön sen huonon kestävyyden takia. Kuuntelin kokeneempiani maalin valinnassa, mutta skippasin työläältä vaikuttavan hionta vaiheen sekä hiekkapuhalluksen, sillä en tiedä missä ja miten se tehdään. Mielestäni näiden DIY-projektien ei tarvitse näyttää kaupasta tulleilta, vaan pienet valumat ja kulumat tuovat vain lisää ilmettä.

Kahteen kertaan maalattu tuoli vaatii vielä yhden maalikerroksen.

Maalasin tuolin kauttaaltaan maalipensselillä töpötellen ja sain tuoliin menemään kaiken hankkimani maalin. Työskentelyni ensimmäisen vartin aikana tein päätöksen, että seuraavan kerroksen maalaan spraymaalilla, sillä pensselillä mustaa väriä oli mahdoton saada kaikkialle. Tuoli sai kuivua seuraavaan päivään ja minä hain Prismasta jonkun mustan joka paikan spraymaalin. Toisen kerroksen maalaaminen oli sprayllä huomattavasti jouhevampaa, vaikka harvakseltaan punottua ronttinkia sprayjatessa maalin hukkaprosentti oli suuri.

Näissä kuvissa kahteen kertaan maalattu tuoli vaatii vielä yhden maalikerroksen. Toin tuolin kotiin ja minun piti maalata se vielä kerran tuossa omalla pihallamme. Kun tiedossa on aurinkoinen päivä maalaan tuolin vielä yhden kerran spraymaalilla.

 

 

 

Kommentit

3 kommenttia
Avatar

Mulla on Tapiovaaran mustaselkäisiä Fanett-tuoleja, myös niistä jää jälkiä seinään. Joten uskoisin olevan kaikkien mustien tuolien vaiva maalista riippumatta.

Avatar

Itse olen maalannut vanhan rottinkituolin spraymaalilla mustaksi muutamia vuosia sitten. En vaivautunut pohjatöihin, mutta hyvin on maali pysynyt, vaikka pari talvea on tuoli ollut ulkonakin katoksen alla.
Ainoa miinus on, että tuolista jää sisällä seinään musta jälki siihne kohtaan, missä se seinään kolahtaa.

Eveliina

Kiitos paljon, että jaoit oman kokemuksesi! Tosi kiva kuulla, että sulla maali on säilynyt hyvänä! Ehkäpä meilläkin. Täytyy pitää huolta ettei tuoli osu seinään. 😊

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä