Raskausmaha ikävä - ihanat masukuvat!

Kaupallinen yhteistyö: Annika Liinanki photography

Niin vaan tuli sekin päivä, että mulla on ikävä raskausmahaa. Viimeinen raskauskolmannes kävi niin rankaksi henkisesti ja fyysisesti, että luulin ettei tämä päivä koskaan tulisi. Nyt voin kuitenkin todeta, että olisipa mulla sellainen ihana ”puolivälin masu”. Sellainen, ettei takki mahdu kiinni, mutta maha ei vielä paina niin, että sattuu. Onneksi päätin kuvauttaa raskausvatsan silloin, kun se oli vielä kauniin pyöreä ja mun oma vointi oli hyvä. Loppuraskaudesta tuskin olisin halunnut enää olla kuvattavana kaikkine turvotuksineni.

Meillä oli masu-kuvaukset huhtikuussa, kun raskausviikkoja oli n. 28 ja kuvista tuli todella kauniita. Näissä Annika Liinankin ottamissa kuvissa näkyy onnellinen ja seesteinen esikoisen odottaja. Miten voikaan tunnelma välittyä kuvien kautta näin hyvin.

Mä olen aina ollut kova jännittämään kuvauksia, vaikka olen ollut kameran edessä useamman kerran. Erityisesti raskauskuvat jännittivät mua, koska halusin saada vauvakirjaan onnistuneita kuvia. Halusin ammattilaisen kuvaamaan, jotta voisin teettää kuvista ehkä jopa taulun makuuhuoneen seinälle. Raskaus on niin spesiaali juttu, että se ansaitsee tulla ikuistetuksi.

Miten kamera-jännityksestä pääsee eroon?

Mun mielestä kotona tai kotia muistuttavassa ympäristössä tehdyt kuvaukset on paljon helpommat, kun studiolla tai ulkona. Kuvaajan tullessa meidän kotiin, olin heti huomattavasti rentoutuneempi. Ajattelin, että tuossa on vain ystävä tulossa kahville kameran kanssa, vaikka tapasimmekin ensimmäistä kertaa. Omassa kodissa vähäiset vaatteet eivät tunnu niin paljastavilta, kun studiossa ja pissalla kehtaa juosta masunsa kanssa niin usein kun tarvitsee. Tärkein asia kuvauksissa rentoutumisessa on henkilökemia. Luota kuvaajaan, naura, hassuile, hölmöile ja leikittele hieman. Ole oma ihana itsesi.

Annika oli kuvaajana aivan ihana. Hänestä huokuu lämpö, mikä välittyi myös minuun. Parasta oli, että hän ohjasi minua koko ajan. Mun ei tarvinnut miettiä, että vilahtaako kuvissa jotain sopimatonta tai roikkuvatko hiukset rumasti naamalla. Kuvaaja hoiti kaiken, minä vain silittelin mahaani. Annika neuvoi minulle hyviä asentoja, oikaisi välillä vaatteitani ja sai rennolla juttelulla tilanteen tuntumaan aivan arkipäiväiselle. Ihan kun oltaisi tunnettu aina.

En varmaan milloinkaan unohda tuota ihanaa ensimmäistä raskausvatsaa ja sitä tunnetta, kun sait syödä mitä lystää kärsimättä turvotuksesta! Raskausmaha oli aina siinä peittämässä eilisen herkuttelut. Esittelin raskausmasua ylpeydellä ja pidin paljon tiukkoja trikoomekkoja korostaakseni sitä kaunista pyöristyvää vatsaa. Nyt on masu poissa, mutta tilalle sain kauniin pojan mitä silitellä ja suukotella.

PS: Myös blogin banneri on Annikan käsialaa! Tästä pääset kurkkaamaan hänen instagram tilin.

Ihan mamina – Niina