Asunto 8.8.2015

Perhe!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Syksyllä tapahtuu uusia asioita. Ensinnäkin järkevät ratkaisut tulevan vauvan takia ovat tärkeitä. Olemme tässä jo ikuisuuden pyöritelleet juttuja ja yrittäneet keksiä, miten toimia. Meillä oli alkuun ongelma nykyisen kämpän suhteen, koska olen siinä asumisvelvollinen huhtikuuhun asti sakkojen uhalla.

Kämppä on hintava ja haaveissa oli halvempi. Vielä tärkeämpi seikka oli löytää yhteinen koti, johon pääsisimme muuttamaan molempien tavaroiden kanssa.

Asioilla on tapana järjestyä ja nyt hymyilyttää. Tämän vuoden loppuun mennessä meitä tulee olemaan neljä espoolaista! Kaikki on hoidossa ja muutto edessä. Life happens!

PhotoGrid_1439041442356

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (32)

Jos nyt ei väännä pilkkua, koska jokainen varmasti tiesi mistä puhuin :”D




0
1 vastaus

Siis mikä vika nykyisessä kämpässä on, miksette kaikki muuta siihen? 😀




0
1 vastaus

Pääsyy on älytön hinta 😀 Ja muutakin siis taustalla, jota en jaksa tässä sepustaa.. Vaikeen kaavan kautta meni koko homma. Nyt kuitenkin saadaan kaikki samaan taloon kirjoille ja perhe-elämä alkamaan todella <3




0
1 vastaus

Onnea ja tervetuloa 😉




0
1 vastaus

Kiitos 🙂




0
1 vastaus

Onko toi _____ kämppä?




0
1 vastaus

Jees 🙂




0
1 vastaus

Mulla ei ole kyllä mitään hyvää sanottavaa siitä yhtiöstä eikä muillakaan joilla on myös kokemusta. Joka vuosi nostavat vuokraa niin paljon mitä laki sallii ja silti ei huolto tai muukaan pelaa… No toisaalta teitä kuitenkin asuu kaksi ja saatte varmaan jotain asumistukea kuitenkin, mutta silti. Muuten on tosi hyvän näköinen!




0
1 vastaus

Mä olen taas asunut jo kolme kertaa aiemmin eikä mitään valittamista 🙂 Kerran oli valittamista, mutta sillonki asia korvattiin oikein hyvin! Kai me asumistukea saadaan, kun toinen on kotiäiti ja toinen varmaan opiskelee. En oo ottanu vielä selvää. Halpa vuokra ainaki oli 😀




0
1 vastaus

Siis sä vaihdat Larun Espooseen, ohh. Ette mahtunu nykyiseen kolmioon mutta uuteen kolmioon mahdutte, ja pienikin on neliöiltään.




0
1 vastaus

Kyse ei ollutkaan ihmisistä, vaan tavaroista 😉 Espoo on halvempi, kun Laru ja meille on tulossa vauva, jos et oo sattunu huomaamaan 😀




0
1 vastaus

Ihana huomata että palaset loksahtaa kohdalleen pikkuhiljaa. Sillon kun toit sun blogiin teidän eron niin sun teksteistä paistoi läpi epävarmuus kaikesta. ”Huonoja kuvia, huonosti siivottu, huono kamera, huonosti kirjoitettu.” Aina se oli jossain muodossa siellä tekstissä. Ainakin tänne ruudun toiselle puolelle on nyt välittynyt sellanen fiilis että hyvin pyyhkii 🙂




0
1 vastaus

Kyllä nyt pyyhkii ehdottomasti hyvin 🙂 Mutta musta ihan ymmärrettävää, että ero ku ero.. ja elämä keikkaa hetkeksi 🙂




0
1 vastaus

Lauttasaaresta Espooseen, ei mee hyvin teilläkään.




0
1 vastaus

Lauttasaari on kieltämättä hieno ja upea paikka, mutta niin on Espookin, jossa olen suurimman osan elämästäni asunut 🙂 Ehkäpä tulee otettua yksi askel taaksepäin asumisen suhteen – tosin talon alue on kaunis ja kämppä tosi laadukas, joten ei kamalasti tunnu missään 🙂 Nyt on aika tehdä valintoja, jotta elämässä pääsee siihen mihin haluaa. Haluan olla kotona tulevankin lapsen kanssa, kumpikin haluaa meistä opiskelun kautta kunnon uran ja haluaa tarjota lapsille hyvät vaatteet sekä esimerkiksi lomamatkoja 😉 Puhumattakaan siitä, että pääsee säästämään oikein kunnolla OMAA ASUNTOA varten sinne Lauttasaareen! Mielummin sitä siis laittaa sen 1000 euroa muualle, joka ennen meni asunnon (alueen) piikkiin 😀 Eli sanoisinko hienosti loppuun; yksi askel taaksepäin on tuhat askelta eteenpäin kohti unelmia 🙂 !




0
1 vastaus

…. Olen aidosti, vilpittömästi huolissani.




0
1 vastaus

Luin kommenttis. Ja tavallaan mä ymmärrän. Sitten taas en ymmärrä yhtään. Kun asia ei sinänsä vaan muille oikein kuulu :/ Ja se on pääosin mun tehtävä pojan äitinä huolehtia lapseni hyvinvoinnista ja niin mä teen. Jotkut valinnat tehdään nimenomaan sen hyvinvoinnin eteen. Otetaan esimerkiksi ero. Ehkä se eron hetki ja tapahtuma ei tunnu hyvältä, mutta loppulukema muuttaa tilanteen paremmaksi 🙂 Ei elämä ole niin mustavalkoista ja ruudun takaa on helppo päätään pudistella. Meillä kuitenkin pyyhkii tosi tosi hyvin nykyään – paremmin kun vuosiin. Ja lapsi on onnellinen aidosti. Se on se pääasia kaikessa 🙂




0
1 vastaus

Ajattelinkin, että kommentti on vain mulle. Mutta tämä oli ainut tapa taas vastata sulle. Siksi muokkasin osan kommentistasi pois. Sen verran haluan vielä sanoa, että sitähän tässä nimenomaan olen lähinnä tehnyt eron jälkeen. Ihan eniten olen keskittänyt aikaa tuohon poikaan ja hänen kanssaan olemiseen. Olen oikeasti ylpeä itsestäni ja siitä kuinka olen pärjännyt hyvin äidin roolissa näiden nimenomaisten muutosten keskellä. Koen aidosti onnistuneeni 🙂 Haluan olla läsnä ja lähellä.. toi elämä eteen mitä tahansa!




0
1 vastaus

Niin. Omiin silmiin vaan tuntuu oudolta että viimeinen kesä kun poika on ainoa lapsi, on yhteen lomaan tungettu aika lailla ohjelmaa. Vaikka pienelle pojalle kotona rennosti oleminen ja lähiympäristön tutkiminenkin on seikkailu. Jatkuva matkustaminenkin voi olla stressaavaa. Itse tiedät parhaiten ja hyvä jos koet onnistuneesi. 🙂 Kaikkea hyvää.




0
1 vastaus

Joo eihän sitä koko lomaa voi tunkea täyteen menoa ja meininkiä. Poikahan ei muuten kyllä sinänsä erota kesällä lomaa arjesta, koska pojan silmissä oon aina kotona 🙂 Teen töitä sillonku poju on isällään. Joten jos leikitään, että kesä on 3kk pitkä ja siitä ollaan matkustettu kaksi vkoa – musta aika nappi 🙂 Kotosalla me muuten ollaan oltu ja nimenomaan seikkailtu lähiympäristössä. Opeteltu pyöräilee, potkulautailtu ja tuijotettu kaikenmaailman ötököitä ja kasveja 😀




0
1 vastaus

Kenelle vakuuttelet onneasi teksteissäsä, itsellesi vai muille? Jollain tapaa kaiken takaa haiskahtaa suuri epävarmuus, ja jatkuva vakuuttelu on erikoista. Tuntuu erikoiselta että elämä olisi yhtäkkiä muuttunut hattaraksi ja vaaleanpunaiseksi, ihan hetkessä, sen jälkeen mitä se vain hetki sitten oli, mustaa, synkkää ja lohduttomia ajatuksia. Jokin, en tiedä mikä, saa minutkin vilpittömästi huolestumaan. Jatkuva muuttaminen ja lapsen repiminen paikasta toiseen, se ei ole sitä vakautta mitä lapsi elämässään tarvitsee, ja se vaikuttaa lapseen, väistämättä. Eikä ne vaatteet ja lomamatkat ole avain onneen, onni tulee muista asioista.

Valokuvat joissa olet, hymy ei ylety silmiin, silmistä paistaa läpi jotain, silmät on sielun peili.




0
1 vastaus

Mä taas en ymmärrä miksi jatkuvasti joku muu yrittää päättää olenko onnellinen vai en? Joku sieltä ruudun takaa leikkii psykologia. Ihan hölmöä. Yksi tulkitsee toisin ja toinen kolmannella tavalla. Pääasia on se, mitä minä itse tunnen. Kuten parissa kommentissa on mainittu.. muutoksia on ollut paljon ja olen elänyt niitä läpi. Ei se ole suoraan vaaleanpunaista hattaraa. Uuden elämän hakeminen ottaa aina aikansa. Jokainen tietää sen. Mulla aidosti alkaa olla vihdoin se suunta missä haluan olla. Parisuhde, yhteenmuutto, tuleva lapsi ja muut kuviot selvät. Tulevaisuus on taas kirkas ja tiedän mitä siellä odottaa. Se ei ole hämärä ja pelottava. Mulle se on lopulta ihan sama näytänkö mä susta, jotenkin unhappylta, koska sitä mä en ole. Vihdoin. Mä saatan olla joo fyysisesti enemmän puhki, kun vuosiin tämän raskauden takia. Tää vie multa totaalisesti voimat. Onneks mä saan kuitenki apuja läheisiltä 🙂 Mitä tulee tuohon älyttömään kommenttiin vaatteista ja lapsen onnesta; ei tietenkään tuo onnea. Onnea tuo se, että muutetaan tonnin halvempaan kämppään ja äiti voi jäädä kotiin eikä lasta tarvitse potkasta samantien hoitoon rahapulan takia. Kyllä sä sen ymmärsit, kuhan piti ratakiskosta vääntää, eikö? 😀




0
1 vastaus

Mä oon osittain samoilla linjoilla kuin tässä pari muutakin kommentoijaa. Sä et tosiaan näytä kuvissa onnelliselta, sun silmät ei ole vaan väsyneet vaan myös surulliset. Koko tästä blogista huokuu sellaista jotain haikeaa tunnelmaa, en osaa oikein selittää. Mutta toivottavasti tosiaan itse tiedät, mitä sinä ja sun lapset tarvitsevat ja että kaikki on hyvin. Susta vaan tosiaan saa todella ailahtelevan kuvan: esim tuo sinun asunto oli hetki sitten aivan lottovoitto ja nyt se onkin taakka. Ei tällainen tapoihinsa kangistunut kolmekymppinen pysy perässä 🙂




0
1 vastaus

En mä koe olevani surullinen ollenkaan. Väsynyt ja stressaantunut tästä raskaudesta ja sen rankkuudesta kyllä. Ja toki tällein ”perus” naisena lihoaminen ja kropan mallin muuttuminen vie itsevarmuuden pois. En jotenkaan tahdo viihtyä kameran edessä ja inhottaa ottaa kuvia läskinaamastani 😀 Blogi on ehkä haikea ja siitä puuttuu se tarmo, joka ennen oli. Mutta sekin vaan johtuu siitä, että väsyttää istua alas kirjottamaan. Mä kuitenkin olen käytännössä kotiäiti, mutta vapaa-ajat juoksen töissä monta kertaa viikossa ja samalla kärsin koko ajan jostain raskauden vaivasta. Rakastan tätä blogia edelleen, mutta joskus tuntuu ettei repeäminen joka paikkaan onnistu. Larun kämppä oli lottovoitto ja siitä on hyvin vaikea luopua. Nyt kuitenkin olen saanut päätökset Kelalta tukiin ja elämä menisi aika tiukaksi asunnossa, jossa vuokra on likelle sen kakstonnia. En mä halua juosta heti töihin, kun tämä masuvauva syntyy, joten luovun upeasta kämpästä sen takia 🙂 Monelle omituinen ratkaisu, mutta itselle sellainen tulevaisuutta tukeva. Musta ei tarvitse olla tällä hetkellä huolissaan. Viime vuonna keikkas muutaman kerran kovasti. Onneksi elämä on nyt noususuunnassa 🙂




0
1 vastaus

Kävittekö jo niissä vauvaa koskevissa jatkotutkimuksissa?




0
1 vastaus

Käytiinhän me. 🙂




0
1 vastaus

Olen silloin tällöin lukenut blogiasi ja näyttää siltä, että teillä kaikki hyvin, mikä on tosi hienoa. 🙂 Pisti vain kuitenkin silmään, kun kirjoitit että Lauttasaaresta muutatte Espooseen ja säästätte vuokrassa 1000 euroa. Se ei pidä paikkaansa. Itselläni on asunut ja asuu edelleenkin kavereita ja ystäviä Lauttasaaressa ja kukaan ei maksa tuollaista vuokraa minkä itse kerroit. Toki en voi tietää kuinka iso kolmio teillä on, mutta hieman ihmetyttää. No aivan sama, tärkeintä on tietysti, että itse tiedät miten asiat on. 🙂




0
1 vastaus

Lauttasaaressa on hyvä puoli ja se huono puoli. Siellä on kaupungin kämppiä muistaakseni yhdessä osassa, mutta ne on mahoton saada.. Ja sitten on asunnot, jotka ympäröi rakennustyömaata. Ne on tosi halpoja, mutta en mä jaksa kuunnella sitä älytöntä metrotyömaan ja ostarin rakentamisen meteliä heti aamusta 🙂

Sitten on satunnaisia yksityisiä, jotka vuokraa halvalla, mutta niihin ei saa ottaa koiraa esimerkiksi. Joten Lauttasaaresta olisi saanut satasen pari halvemmalla meidän ehdoilla. (Koira, lapselle hyvä alue jne.)

Tällä hetkellä asuttiin sillä kalliilla alueella, joten hinta oli krhm aika korkea. Mutta me aiotaan muuttaa yhteen.. toinen meistä jää äippärahoille ja toinen menee opiskelemaan itselleen uran, joten mielummin me säästetään se tonni 😀

Mikäli ymmärsit mun sepustuksen, mutta ei aina ole niin yksinkertasta saada haluamaltaan alueelta juuri kämppää, kun on niin monta muuttujaa 🙂




0
1 vastaus

Toki kaverin kummin kissan kaiman kautta voi saada suhteilla halpoja kämppiä. Sekin on mahdollista 🙂 Piti lisätä että mullakin on siellä frendejä. Yks asuu yksiössä – 800e. Toinen asuu yksiössä – 700e. Ne on pieniä.




0
1 vastaus

Miten opiskellaan itselleen ura? Pelkällä opiskelulla se ei taida ihan onnistua.




0
1 vastaus

Uran hankkiminen on monta askelta, joista opiskelu on askeleista ensimmäinen! (y)




0
1 vastaus

Jos nyt ensin opiskelee ammatin itselleen, sen jälkeen yrittää päästä työelämään kiinni, sen jälkeen tekee työtä ja etenee korkealle, sen jälkeen voi sitten alkaa puhumaan urasta.




0
1 vastaus

Jos nyt ei väännä pilkkua, koska jokainen varmasti tiesi mistä puhuin :”D




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: