Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! - arvostelu

Tatu ja Patu. Onko tuttu kaksikko? Itselleni itseasiassa ei ollut ennen tätä elokuvaa. Olen joko ollut liian vanha tämän Outolasta saapuneen kaksikon aikakauteen tai sitten yksinkertaisesti elänyt vain pää tynnyrissä.

Meillä on ollut pojan kanssa tapana viettää sitä isoveljen ikiomaa aikaa välillä, vaikken siitä aina mainitsekaan ääneen. Pikkusisko on syönyt menneestä vuodesta niin ison palan, että joskus pitää ottaa irtiottoja arjesta ja keksiä erilaista spessua tekemistä. Topi on aina ollut todella pitkäjänteinen ja rauhallinen tyyppi, joka on noin 2 wee iästä jaksanut katsoa kokonaisia leffoja putkeen. 3-vuotiaana poika oppi katsomaan niin sanottuja oikeita elokuvia, joissa on kuitenkin lapsille suunnattu teema.

Yksi tapa viettää aikaa on mennä poitsun kanssa elokuviin. Siitä on kehkeytynyt yhteinen tapa, josta jokainen nauttii. Sisko pääsee hoitoon ja Topi meidän molempien kanssa elokuviin. Ostetaan aina iso kipollinen poppareita, valitaan laareista irttareita ja jokainen saa haluamansa juotavan mukaan leffasaliin. Sitten nautitaan!

Viikko sitten Kaksplus ja Nordisk Film järjesti ennakkonäytöksen Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! -elokuvasta ja sain mahdollisuuden päästä paikalle. Otin liput itselleni, J:lle, Topille ja J:n 12-vuotiaalle veljelle. Vähän ihmetellen astelin tuohon saliin, koska kuten alussa totesin.. en tiennyt yhtään mitä odottaa. Kaksi tyyppiä jumppapuvuissa? Lasten leffa(ko)? Miksi kanelia pitäisi laittaa kainaloon?

Elokuvateatterissa on aina niin kutkuttava tunnelma ennen filmin alkamista. Kuuluu puheensorinaa, ihmiset availevat namupussejaan ja penkki tuntuu muhkean pehmeeltä pyllyn alla. On palkitsevaa nähdä oman lapsen jännittynyt ilme ja iloinen hymy kasvoilla.

Ennakkoasenteeseenkin sorruin hieman. Valojen himmetessä päässä käväisi huokaiseva ajatus, että mitenhän sitä viihtyisi seuraavan tunnin ajan jumppakalsariheppujen seurassa. Jostain syystä pelkään aina elokuviin mennessä sitä tunnetta, että tajuaa ajanmenon ja ahdistuu penkissä. Sitä on niin sidottu paikalleen. Pelot olivat ihan turhia, koska leffa oli nopeammin ohi, kun odotinkaan. Yllättäen huomasin viihtyväni ihan hyvin stooria seuratessa.

Tarina oli ihan mielenkiintoinen ainakin ihmiselle, joka ei ole kirjoja lukenut. Leffa sisälsi hauskoja juttuja ja taisin nauraa röhähtääkin muutaman kerran. Itse henkilökohtaisesti tykkäsin bongailla tuttuja paikkoja, koska elokuva on kuvattu Helsingin alueella. Jäi tosi hyvä fiilis reissusta ja pari lennokasta juttua mieleen, joita on tullut heiteltyä miehen kanssa näin jälkikäteen.

Seurueessa oli tyyppi, joka on kovasti lukenut Tatu ja Patu -kirjoja. Hän viihtyi mukana ihan jees, mutta olisi toivonut tarinaan enemmän mukailua kirjojen kanssa. Selkeä kirjojen brändi kuulemma vähän uupui elokuvasta.

Topi seurasi leffaa silmät lautasen kokoisina. Olin jännittänyt etukäteen sitäkin, että onko tarina liian monimutkainen tai tylsä 4-vuotiaalle. No ei vissiin ollut, koska meillä puhutaan nykyään pelkästään Tatusta ja Patusta. ”Jouduttiin” hommaamaan yksi kirjakin luettavaksi. Suurin kysymys elokuvissa on aina pelottavuus, mutta tästä leffasta ei kyllä painajaisia saa. Vähän siinä sivuttiin ”mörkökarkotinta” ja tällöin Topi painautui vasten, mutta muuten uskallan suositella tätä perheen pienimmillekin. Topi vähän kommentoi elokuvaa näin:

”Olin hyvää mieltä, mutta vähän mua pelotti se mörköhälytys. Siinä oli myös ne portaat, jotka ei liikkunu ja ne näki sen Veeran. Se oli hauskaa, että ne löys Veeran. Menisin kattoo uudestaan sen leffan. Ei ollu tylsä.”

Leffa sopii koko perheelle yhdessä katsottavaksi. Sanoisin, että ikähaarukka on hyvä noin 4-10 vuotiaalle ihan riippuen lapsen persoonasta. Aikuisena viihdyin mukana, mutta en tiedä olisinko osannut elokuvaa yksin mennä katsomaan. Se oli kuitenkin suhteellisen yksinkertainen ja suoraviivainen tarinaltaan, joka on kyllä ihan hyvä. Onhan kyseessä lapsille suunnattu elokuva. Muutamaa juttua ihmettelin, koska koin ne enemmän aikuisten jutuiksi, joita lapset eivät ymmärrä. Toisaaltaan oli hauskaa, että seassa oli piilojuttuja aikuisillekin.

Antaisin elokuvalle meidän kokemuksien perusteella 4 tähteä. ☆☆☆☆ Elokuvan ensi-ilta on 19.10.2016.