Toipuminen sektiosta

Moni on kysellyt toipumistani sektiosta. Miten kaikki meni leikkauspöydän jälkeen?

Tämä oli kolmas sektio, joka tehtiin. Ensimmäinen tehtiin 13h supistelujen jälkeen, koska vauvan sydänäänet putosivat. Tällöin nousin 6h päästä ylös, mutta tunsin kipuja muutaman päivän. Kuljin alkuun pyörätuolilla ja vihasin sängystä nousemista. Olin kyllä kivuton viikossa. Toinen sektio tehtiin revenneen istukan takia todella kiireisenä. Nousin ylös vasta 17 tunnin päästä ja pitkä makaaminen hidasti selkeästi toipumista. Söin muutaman päivän vahvoja särkylääkkeitä ja kotiuduin tokallakin kerralla 3vrk:n jälkeen sektiosta.

Tällä kertaa olin heräämössä hetken. Sain kutinaan ja pahoinvointiin lääkettä, mutta nopeasti siirryin osastolle. Nyt sain haavaan pico-laitteen, joka on eräänlainen imulaite. Sen tarkoitus on pitää haava kuivana sekä puhtaana paineen avulla noin viikon verran. Osastolle siirtyessä olin vähän pahoilla mielin sektiosta ja siitä, että vauva oli taas seurannassa. Vannoin kätilöille mielenhäiriössäni, etten aio imettää. Noh, imetän kyllä.. vaikka muuta väitin.

Kuuden tunnin päästä sektiosta kätilö tuli kannustamaan ylös ja olin taas vastarannan kiiski, mutta nousin kuitenkin ylös. Ei kipuja, ei huimausta ja pohjalla puudutuksen lisäksi vain Panadol + Burana. Siitä alkoikin nopea toipuminen ja seuraavana päivänä kävelin jo ympäriinsä. Olisin voinut kotiutua jo 2vrk:n päästä sektiosta, mutta sainkin neidin vierihoitoon ja jäin tietenkin sairaalaan.

Päivä päivältä olin koko ajan parempi ja lopetin kipulääkkeetkin tosi nopeasti. Tikit poistettin 7vrk:n päästä ja silloin kävelin reippaan lenkin neuvolalle. Haava on parantunut kuulemma todella hyvin eikä siitä tälläkään kertaa jää kunnolla näkyvää jälkeä. Nyt on jo 11 vuorokautta sektiosta eikä kropassa tunnu synnytys mitenkään. Jälkivuoto on loppunut, haava ei rajaa liikkeitä ja pystyn nostamaan hyvin asioita. Toipuminen on ollut ihan priimaa ja tällä kierroksella kaikista nopeinta. Vannon ehdottomasti sen nimeen, että sängystä nousee liikkumaan mahdollisimman pian leikkauksen jälkeen, vaikka pää sanoisi vastaan. Toinen hyvä asia on kipulääkkeet; niitä on todellakin okei ottaa sekä pyytää lisää, jos tarvitsee.

Maito nousi sektiosta huolimatta noin kahdessa päivässä. Aiemmilla kerroilla se on kestänyt melkein viisikin päivää. Rintojen stimulointi käsillä, vauvan nuuskiminen ja rinnalle otto oli tärkeitä tekijöitä. Vielä tärkeämpää oli luottaa omaan kehoon ja rentoutua. Maito nousee kyllä, vaikka joskus se ottaisikin aikaa.

Oma kokemus toipumisesta on todella hyvä. Olen tyytyväinen siihen, että isosta leikkauksesta huolimatta olen näin normaali jo tässä vaiheessa. Netissä on paljon kauhukuvia sektiosta toipumisesta, mutta se voi oikeasti olla myös ihan mutkatontakin. Ei kannata etukäteen pelätä sektiota, jos sellaiseen joutuu. Kumpi tahansa synnytystapa voi tuoda mukanaan komplikaatioita tai olla tuomatta. Sitä ei kukaan voi ennustaa.

Jos jollain herää kysymyksiä sektiosta, kysykää ihmeessä. Itsellä tosiaan jo kolme kokemusta, joten varmasti osaan jotain vastailla.

Kommentit

8 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

🙂

Avatar

Vaikka toipumisesi on ollut hyvää (hieno asia!), on kyseessä suuri leikkaus, jossa on suuret riskit. Sektio aiheuttaa aina myös riskejä seuraavia raskauksia ajatellen.

Anette - Operaatio Äiti.

Jep. Mutta myös alatiesynnytyksessä on riskinsä. Itse oon tyytyväinen omiin helppoihin synnytyksiin 🙂

Avatar

Täällä toivutaan sektiosta vieläkin vaikka leikattiin syyskuun lopussa. Kävikin huonommin…leikkaus sujui hyvin mutta heräämössä aloin vuotamaan rajusti jolloin on yritetty kaavinnalla rauhottaa tilannetta mikä ei auttanut joten olikin leikattu uudestaan. (tässä vaiheessa jo nukutettu) vuotoa 6,5l ja hengitysvaikeutta. Vauva syntyi rv 35 klo 12.09 ja minut herätettiin teholta vasta seur. iltana. Massiivinen verensiirto ja nestepurku kun elimistö ei enää jaksanut toimia. Tästä pari pv niin tuli keuhkokuume ja olin hyvin huonossa kunnossa. sairaalassa vierähti monta vkoa kun vauvakin painoi vain 2160g ja 45m.toki oltiin varauduttu iäkkeeseen riskisynnyttäjään muttei ihan näin. henkeni pelasti että olin isossa sairaalassa Oys. Enää en uskaltaisi sektioon mennä vaikka kyseessä ei ollut ensimmäinen sektio mutta viimeinen kylläkin.Jälkitarkastuksia äitipolilla ja lapsia en enää voi saada vaikeiden komplikaatioiden takia ja kohtu ei enää kestäisi. Nyt ymmärrän sektion mahdolliset komplikaatiot. Onnea ihanasta vauvasta ja kaikkea hyvää!

Anette - Operaatio Äiti.

Kurja kuulla huono kokemus. Niitäkin maailmaan tietty valitettavasti mahtuu :/

Avatar

Vaikuttaako noin monta sektiota neljänteen raskauteen?

Anette - Operaatio Äiti.

Kolmen sektion jälkeen yleensä ei saa tehdä enempää lapsia. Mulle suositeltiin steriä. En halunnut, koska oikeen tilanteen näkee vasta sektion aikana. Leikkaava lääkäri sanoi, että mun kohtu on ihan priimassa kunnossa eikä oo esteitä lisäraskauksille. Kohtu ei oo yhtään ohentunut 🙂

Avatar

Minulla 2 sektiota takana ja tunne, kuin en olisi koskaan synnyttänytkään, niin helpoiksi olen ne kokenut molemmat. Viimeisin oli viime marraskuussa. Minut leikattiin aamulla klo 10, olin täysin jalkeilla jo iltapäivällä eli kävelin ja hoidin omaa vauvaa mm. vaihdoin vaippoja ym. Kotiin päästiin jo seuraavana päivänä (oltiin varhaisia kotiutujia, alle 35h synnytyksestä) ja kaikki sujui hyvin kotonakin. Suuria kipuja en tuntenut ja buranaa söin vain muutaman päivän ajan. Näiden kokemusten jälkeen ihmettelen suuresti, kun Suomessa on monilla niin negatiivinen käsitys sektiosta, vaikka maailmalla niitä tehdään joissakin maissa jo jopa n50% synnytyksistä. Olen Anetten kanssa samaa mieltä siitä, että sekä alatiesynnytyksessä että sektiossa on molemmissa riskinsä ja molemmat tavat voivat olla todella helppoja tai sitten äärimmäisissä tapauksissa molemmat voivat olla henkeä uhkaavia.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä