Yksityisyys somessa

Tällä hetkellä tuntuu, etten pärjää elämälle. En pärjää epäluuloille, en pärjää typerälle äänelle mun pään sisällä. Elämä vie liian kovaa just nyt.

Mikä lasketaan valehteluksi somessa?

Ihmiset sanoo, että blogit on täynnä onnellista höttöä. Niitä ei kuulemma ole kiva seurata, koska sitä tulee kateelliseksi ja alkaa tuntea itsensä huonoksi täydellisten rinnalla. Moni ihmetteleekin sitä, että niin moni haluaa tulla someen ja esittää vahvasti jotain mitä ei ole. Osalla se on varmasti sitä, että haluaa kertoa niistä hyvistä asioista, koska lopulta pahat asiat on osa yksityisyyttä. Ei jättämättä kertominen ole väärin, mutta joo suora valehtelu on. Bloggaajilla pitäisi olla oikeus siihen, että saa valita mitä haluaa itsestään tuoda ulos tuhansien ihmisten silmien eteen.

Vaikeat asiat ei tee ihmisistä huonoja

Siinä olen samaa mieltä, että tietynlainen täydellisen elämän painottaminen on vähän nihkeää. Se antaa kovia paineita ihmisille, joilla on vaikeaa ja saa osan ehkä ajattelemaan itsensä huonona. Tiedän, että on olemassa kilttejä lapsia, mutta kiltitkin lapset ovat joskus vaikeita. Tiedän, että on olemassa onnistuneita parisuhteita, mutta on niissäkin omat ryppynsä. Elämä voi olla hyvää sekä helppoa, mutta pitäisi muistaa useammin sanoa, että vaikea elämä ei ole kenenkään syy tai tee siitä elämästä epäonnistunutta.

Joskus pelottaa sanoa ääneen

Joskus pelottaa sanoa ääneen, että on vaikeaa. Sitä pelkää tuoda ajatuksia ulos suustaan ja sitten saattaa päätyä kierimään tunteidensa kanssa aivan yksin. Olen yrittänyt elämässä opetella sitä avoimuutta ja rehellisyyttä, jota voisi myös jotain kautta kutsua aitoudeksi. On se silti tosi vaikeaa myöntää ääneen, että oma elämä on hetkellisesti romahtanut.

Oma itsensä avoimesti ilossa ja surussakin

Itsekin ajattelin, että elän hyvää hetkeä elämässäni. Lapsia, mies ja kaikki tämä mitä olen itse luonut. Sitten tuli päivä, kun kaikki romahti. Halusin vain jatkaa uskoen siihen, että on ihan okei sanoa kaiken olevan okei. Kuka haluaisi seurata ihmistä somessa, joka valittaa tai vinkuu elämästään? Mielummin näyttää sitä parempaa puolta ja onnistuneita hetkiä päivistä. Niin olen tehnyt, mutta lopulta olen sen verran rehellinen ihminen, että tuntuu kuin valehtelisin koko ajan. Tiedän, että on täysin oikeus jättää asioita sanomatta, mutta silti on helpompaa sanoa vain suoraan. Mitä väliä sillä on haluaako joku seurata somessa vai ei? Pääasia on oikeastaan siinä, että on oma itsensä niin ilossa kuin surussakin ja, jos ei kelpaa niin sitten se on niin.

Enemmän surullinen kuin iloinen

Olen tällä hetkellä useammin surullinen kuin iloinen. Olen vähän peloissani elämäni kanssa. En oikein tiedä enää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen iloinen lapsista ja siitä missä olen, mutta silti on asioita, joiden takia olen alkanut pelätä. Elämässä on tapahtunut tiettyjä muutoksia ja tulevaisuutta on ravistelu todella lujaa. En tiedä tuleeko asiat olemaan sitä mitä kuvittelin niiden olevan ja olenko viiden vuoden päästä siinä pisteessä kuin luulin. Se on aiheuttanut monen viikon itkemisen ja sen, että on ihan väsynyt.

Asioita vain tapahtuu kaikille

Halusin vain kertoa missä rehellisesti mennään. Joku tulee varmasti tässä vaiheessa kertomaan masennuksesta tai terapiasta, mutta tiedän kaiken tarpeellisen. Elämä voi joskus olla kamalaa alamäkeä ilman, että ihminen on masentunut. Ja mitä sitten, jos olisikin? Nekin on asioita, joita tapahtuu meille ihan tavallisille ihmisille. Sitten elämä on erilaista vähän aikaa ja toivottavasti jossain vaiheessa se muuttuu paremmaksi.

Älä ole kateellinen

Ei elämän määre ole se kellä on kaunein koti, kauneimmat kuvat instassa tai kilteimmät lapset. Elämän onnellisuus ei näy vaatteiden hintalapussa, lomamatkoissa tai täydellisissä kuvissa. Insta tai some ei kerro teille mitään, joten ei kannata olla kateellinen. Elämä on samanlailla helppoa ja vaikeeta ihan kaikille, jotkut ei vaan halua kertoa sitä tuhansille ympärillä. Valehtelu on aina valehtelua, mutta jättämättä kertominen on ihmisen oikeus. Se on oikeus yksityisyyteen.

Kommentit

5 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos.

Avatar

Voi sinua 😔 Kyllä se on somessa näkynyt ettet ole voinut hyvin ja rivien välistä on voinut lukea mm. parisuhdeongelmista.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, vaikka kaikki olisi nyt yhtä kaaosta niin niin ei tule olemaan ikuisesti. Tulet selviämään tästäkin ja jatkat entistä vahvempana eteenpäin. ❤️

Avatar

Seuratessani tuttujen ja puolituttujen instatilejä olen huomannut, että ne aikuisten ihmisten julkaisemat kuvat ovat ikään kuin teinille vaatteet: niiden julkaisemisella halutaan osoittaa, että kuulutaan joukkoon. Saman tyylisillä sisustus ja kattauskuvilla ja samanlaisilla filttereillä halutaan kertoa, että ollaan samaa henkeä ja samaa tyyliä.
Yhdestä tyylistä jo melkein itsekin talvilomilla ahdistuin. Heidän kuvissaan joululomalla käytiin aurinkorannoilla palmun alla ja hiihtolomalla sitten alpeilla. Kauniita kuvia, yhtä kaikki, mutta fomo pyyhkäisi ylitseni kuin se valtameren aalto siinä rantakuvassa.
Että ei perkele!
Ei meillä ole noin tunnelmallisia koti-iltoja, ei hienoja ulkomaanmatkoja. Ei edes viidessä vuodessa niin paljon kuvattavaa ja jaettavaa, kuin ”kaikilla muilla”.
Harha tulee myös siitä, että vartissa ehdit selata kymmenen perheen lomakuvat läpi viimeiseltä puolelta vuodelta. Ei ihme siis, että se oma vartti tuntuu siitä puhelin kädessä niin arkiselta.

Elämä on. Ylä- ja alamäkeä.
Toivottavasti saat taas pakkasi kasaan. Vaikka vähän juteen järjestykseenkin, mutta kuitenkin.

Avatar

Nimenomaan sellaisia blogeja jaksaa seurata missä kaikki ei oo sitä onnellisuushöttöä, vaan laidasta laitaan normaalia elämää. Sulla on yks parhaimmista blogeista💖Toivon niin paljon tsemppiä sulle tähän hetkeen ja tuleviinkin.

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos. Toivotaan, että tää tästä vielä 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä