Parisuhde tuo uusia perinteitä elämään

Kun kaksi ihmistä menee yhteen, yhdistyy siinä samalla paljon asioita. Yhdistyy tavat, elämä ja perinteet. Sitten ne kaksi ihmistä perustaa perheen ja aletaan luomaan yhteisiä tapoja sekä perinteitä. Miten helppoa on sujauttaa kaksi elämää yhteen?

Kuka sä oot ja mitä sä teet?

Muistan, että suhteen alussa istuin sohvalla ja katsoin pää vähän kallellaan, kun juustolla vuorattua leipää käytettiin mikrossa. Muistan, että mietin sen hetken olleen outo. Kuka sä olet, mistä sä tulet ja mitä sä teet? Oli aika hankalaa sopeutua siihen, että joku tuli mun totuttuun elämään ihan uusien tapojen ja erilaisen persoonan kanssa. Mietin usein, että tottuuko ihmiset todella siihen ja voiko jonain päivänä olla sellainen olo, että toisesta tietää kaiken? Onko tämä outo hetki sitten historiaa ja kaikki sen toisen ihmisen tavat ihan arkipäivää?

Ihminen on sopeutuvainen

Luonnostaankin ihminen tottuu asioihin, joiden kanssa joutuu elämään monta vuotta. Käytän sanaa joutuu, mutta en tarkoita sitä negatiivisella sävyllä ollenkaan. Ihminen on tosi sopeutuvainen olento ja luonnostaan vähän utelias. Se auttaa elämässä ihan hirveästi ja täten myös erilaiset persoonat saattaa kohdata sekä rakastua palavasti loppuelämäkseen. Jos yhteiselämän onnistuminen olisi kiinni siitä, miten toinen tekee leipänsä, olisi täydellistä kumppania mahdoton löytää. Jokaisella on omanlaisensa tapa elää tätä elämää ja se on sitä persoonallisuutta, joka erottaa meidät massasta.

Nyt viisi vuotta myöhemmin sulatan juuston leivän päällä mikrossa lapsilleni, mutta myös itselleni. On kymmeniä tapoja, jotka olen omaksunut itselleni. Huomaan myös tartuttaneeni omia tapojani kumppanilleni ja se hymyilyttää ihan hirveästi.

Miten saada perinteet kohtaamaan arjessa?

Ehkä isoin asia on juuri ne perinteet. Miten saada perinteet kohtaamaan? Jos toisen perinteisiin kuuluu viettää joku juhla ravintolassa ja toisen perinteisiin kotona oman perheen kanssa, miten sulauttaa yhteen nämä perinteet? Joustaako toinen vai miksataanko palettia? Huomaan, että meillä on yllättävän paljon erilaisia perinteitä ja joskus on hankala ehtiä toteuttamaan ne kaikki. Siksi pitää luopua osasta ja yrittää tehdä tästä elämästä meidän näköinen.

Perinteitä on monenlaisia

Omalla kumppanillani on joitain perinteitä, joihin on ollut vaikea sopeutua, mutta myös sellaisia, joista nautin tosi paljon. Hän on lapsesta asti käynyt esimerkiksi Naantalissa ja tämä on perinne, jota olen oppinut odottamaan joka vuosi. Naantali on kaupunkina tosi kaunis paikka ja voisin kuvitella ihan hyvin asuvani siellä. Se veden läheisyys, vanha kaupunki ja ihmisten vähäisyys. Tuonne haluan palata jokainen kesä oikein mielelläni.

Onko teillä perinteitä, jotka on tullut elämään kumppanin kautta? Minkälaisia?

Kommentit

3 kommenttia
Avatar

Ah tää aihe! Siis tämä jos mikä aiheuttanut harmaata ainaki mun lanttuun 🙂 mulla oli lapsuudessa ja siis täysi-ikäiseksi asti perinteitä perheen ja suvun kesken. Väistämättä sit on pitäny vähä sovitella paloja yhteen kun mieheni tapasin mutta etenkin sitten kun lapsi syntyi. Miehellä ei hirveästi perinteitä ollut omassa lapsuudessaan mutta on halunnu pojallemme niitä perinteitä mitä mulla on ollu 🙂 sit vaan on pitäny vuorotella et kumman suvun kanssa tekee tänä vuonna tätä koska halutaan olla molempien sukujen kanssa ja tehdä niitä juttuja. Yhdistäminen ehkä vähän hankalaa, sen vuoksi vuorotellaan. On ollu uudenvuoden juhlinnat sisarusten kesken, nykyään on pikkuihmisiä mukana 🙂 juhannuskokon poltto ja grillaus, saunominen ja uiminen mun vanhempien kaa. Jouluaattona kokoontuminen isoäitieni luokse ja lopulta vanhempieni luokse ja lahjojen avaaminen keskiyöllä samalla kun yritetään ahtaa vielä kinkkua napaan. Vappu jne 🙂

Avatar

Miehen myötä joulupöytään tulivat lihapullat. Itse en ollut moisiin jouluna tottunut.

Anette - Operaatio Äiti.

Hauska!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä