Jotkut kävelee vähän myöhemmin kuin toiset

Lapsi kehittyy, lapsi oppii. Toinen oppii yhden taidon ensin, toinen taas treenaa rytinällä kaiken. Joskus kaikki opitaan hitaasti sekä varmasti omaan tahtiin. Uuden opettelu voi vaikuttaa lapsen mielentilaan paljon.

Kitinää, kun joku taito ei onnistu

Meillä alkoi vähän aikaa sitten kausi, jolloin arki oli lievästi sanottuna jatkuvaa kitinää sekä öisin pyörimistä. Hampaita on aina helppo syyttää, mutta eipä ole näkynyt. Pieni toivon kipinä oli yllä, että tuo levottomuus johtuisi uuden oppimisen halusta ja siitä johtuvasta turhautuneisuudesta. Tosi usein pienet lapset saattavat kitistä, jos on halua osata jotain uutta, mutta homma ei vain toimi vielä. Kannattaa miettiä itseään haluamassa lipaston aarrelaatikon luokse, mutta kroppa ei vain liiku. Tai sisarukset puistoon juoksemaan, mutta omat jalat ei kanna. Vähintään yhtä ärsyttävää on haluta jotakin, jota vanhempi ei ymmärrä kaiken ynisyn keskellä, kun sanoja ei vain tule.

Rauhallinen ja hidas oppija

Meidän pienin lapsi on ollut aina omalla ihanalla tavallaan rauhallinen ja hidas oppija. Hänen maailmansa ja kehityksensä on edennyt omaa tahtiaan ja sitä on kunnioitettu. Ei lapsi hoputtelemalla, tuskastelemalla ja pakottamalla opi. Kyllä siihen vaaditaan omaa tahtoa, joku nostamaan ylös ja kannustamaan! Kaikenlisäksi joillain lapsilla on valtava tarve ujoilla, kun uusi taito kolkuttelee oven takana. On jotenkin ujostuttavaa esitellä kävelyään tai toistaa sanaa, jota äiti pyysi sanomaan.

Yleinen takaraja kävelyyn on noin 1,5 vuotta

Olen kesän aikana nähnyt hänen kävelevän satunnaisia kertoja uima-altaassa ilman tukea, mutta muualla kävely on mennyt laitaa vasten noin seitsemän kuukautta. Mökillä kesän lopulla hän oppi trampoliinilla seisomaan ilman tukea, koska halu leikkiä ’peppuplätsejä’ sisarusten kanssa oli niin kova. Silloin tiesin, että ei kävelyyn enää kauaa ole, vaikka neuvolan maaginen takaraja olikin ohitettu. Yleisenä rajana pidetään sitä, että noin puolitoistavuotiaan kuuluisi jo ottaa askelia.

1v 8kk ja hän kävelee sekä valvoo yöt

Tänään sitten tuo neiti päästi irti tuesta ja lähti kävelemään vaappuvin askelin. Hän on melkein 1v 8kk ikäinen nyt ja otti kävelyyn sen ajan, jonka tarvitsi. Ei siihen näkyyn jaksa koskaan kyllästyä, kun pieni ihminen naama naurussa temmeltää menemään. Joskus kompuroidaan ja sitten noustaan ylös. Iltaa kohden hän yritti kädestä kiinni pitäessään ottaa vähän juoksuaskeliakin. Olen iloinen, että kävely lähti käyntiin, koska se avaa lapselle ihan uudenlaisen maailman ja mahdollistaa meille helpompia ulkoiluja. Yksi huono puoli uusissa taidoissa on se, että niiden oppiminen saattaa joskus valvottaa öisin. Viime yö tuli valvottua lähes kokonaan, kun neiti istua tönötti hiljaa sängyssä eikä malttanut nukkua.

Onko siellä lukijoissa yhtään vanhempia, joiden lapset ovat lähteneet kävelemään vähän myöhemmin?

Kommentit

6 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

Melko varma 🙂 mutta sen näkee kyllä, jos jotain ilmenis jossain vaiheessa.

Avatar

Meillä molemmat muksut on lähteneet kävelemään 16kk:n ikäisenä. Ja ihan hyvin ovat ehtineet mukaan maailmanvalloitukseen… 😉😁

Anette - Operaatio Äiti.

Niinpä! Mikäpä siinä kiire!

Avatar

On toki hienoa, että te vanhemmat olette jaksaneet kärsivällisesti odottaa taidon kehittymistä.
Kaksi asiaa jäi kuitenkin tekstistäsi mieleen. Ensiksikin: kaikki eivät koskaan opi kävelemään (tai puhumaan). Eivät edes ajan kanssa.
Toiseksi ne neuvolan viitteelliset aikarajat eivät ole luotuja ihan turhaan tai tyhjästä. Kehityksen viivästyminen voi heijastua vielä pitkälle tulevaisuuteen mm. oppimisvaikeuksina. Hidas kehitys myös kertoo jostain, eikä ole vain sattuman luoma ”ominaisuus”.

Avatar

Meillä kanssa tyttö lähti 1v 4,5 kk kävelee, sukulaiset jo kerkis ihmettelee et eikö se kävele mut kyl lähti, ekat askeleet otti ku oltii isomummolassa kahvilla 😍

Avatar

Oletko aivan varma että pikkutytöllä ei ole jotain häiriötä ja siksi lähti myöhään liikkeelle

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä