”Älä jätä isää yksin lapsen kanssa.”

Kun puhutaan lapsista ja niiden hoitamisesta, kuinka monella nousee mieleen kuva äidistä, joka hellii lasta sylissään tai jokin vastaava kuva vähemmän herkkänä versiona? Onko lastenhoito aina äidin tehtävä vai saako lapsen jättää myös isälle? Tässä vaiheessa jo jokainen varmaan tajusi, että ”älä jätä isää yksin lapsen kanssa” on vain lause, jolla yritetään herättää keskustelua.

Lapsellä on kiukkuikä

Meidän kolmannella lapsella on meneillään aivan valtava kiukkuikä. Itku tulee aivan kaikesta ja itkua seuraa ihan mieletön raivo. Ruoka voi olla väärää, saapas ei mene jalkaan tai äiti puki ulos väärät hanskat. Tämä kiukkuaminen ei kerro siitä, että lapsi olisi huonosti kasvatettu, vaan on täydellisesti kytköksissä uhmaikään. Tässä iässä tahdotaan, vaaditaan ja opetellaan, että kaikkea ei voi aina saada. Iälle tyypillistä on itkeä lujaa, heittäytyä maahan ja vetää bussissa itkupotkuraivarit.

Isikin haluaa viettää aikaa lasten kanssa

Yhtenä päivänä isi oli leikkimässä sisäleikkipaikassa tuon meidän tahtoikäisen taaperon kanssa ja sain itse hetkeksi hengähtää. Luonnollisesti energian kuluttaminen kiipeilypuistossa vei lapsen melkoiseen väsymystilaan, joka purkautui lopulta voimalla kesken bussimatkan. Ensin se aina alkaa vinkumisella ja kiemurtelulla, mutta valitettavasti ei koskaan jää siihen. Hetken päästä tämä tunteikas lapsi huusi jo niin lujaa, että bussi raikasi. Meillä kumpikin vanhemmista taitaa ja tuntee tämän tyypin temput kuin omat taskunsa. Meillä on ollut sellainen tiimikoulutus taaperon kiukkukohtauksiin ja ollaan etsitty hyviä tapoja pelastaa kanssaeläjät tuolta kohtaukselta. Aina sitä massiivista raivoa ei saa estettyä, vaikka kävisi kaikki vaihtoehdot läpi. Kuuleman mukaan tämä bussireissu oli juuri niitä kertoja.

”Nainen paikalle, isä ei pärjää lapsen kanssa!”

Hetken oli vanhempi rouvashenkilö tätä tilannetta seurannut toiselta penkiltä ja päätti lopulta avata sanaisen arkkunsa. ”Herranjumala, missä on lapsen äiti. Lapsi tarvitsee äitiänsä. Isää ei voi jättää yksin lapsen kanssa.” Mies kertoi siinä rimpuileva taapero sylissään pyrkineensä mahdollisimman kohteliaasti ilmaisemaan, että myös isät voivat viettää aikaa lastensa kanssa ja pärjätä siinä, missä äiditkin. Vanha rouva mutristeli huuliaan asialle ja hetken kuluttua alkoi huutelemaan bussissa kovaan ääneen asiaansa. ”Nyt heti nainen tänne paikalle. Miehet eivät pärjää lasten kanssa. Tänne tarvitaan nainen!!”. Tässä vaiheessa oli puoli bussia jo hirnunut kaulaliinaansa ja yrittänyt pidätellä nauruansa. Säälivin kasvoin vanhus jäi pois bussista ja viereen oli istahtanut toinen samanlainen. ”Sulla pitäisi aina olla ruokaa lapselle mukana, että ei tarvitsisi noin huudattaa.” Kyllä oli sanojensa mukaan lapsen isällä eli omalla miehelläni tässä vaiheessa hämmentynyt olo. Harmistuneena hän laski katseensa ja näki lattialla sen eväspatukan, jota oli aiemmin lapselle tarjonnut.

Liian usein keskitytään tukemaan äitiä vanhempana eikä isää

Äitejä tuetaan aivan valtavasti vanhemmuudessa ja sitä vedetään tuttua samaa mantraa ringissä, kuinka jokainen äiti on hyvä juuri sellaisenaan. Myös itse teen tätä, koska sanoma on ÄÄRIMMÄISEN TÄRKEÄ. Äidit törmäävät arjessaan liian usein väheksymiseen, arvosteluun ja niihin sanoihin, jotka syövät omaa itsetuntoa. On hyvä muistuttaa tasaisesti, että äitiys ei ole täydellisyyttä ja jokainen riittää omana itsenään. Tässä kohtaa herää kuitenkin sellainen säikähtänyt ajatus, että muistetaanko MYÖS isien puolia pitää tarpeeksi? Onko meillä omaa mantraa sille, että isä on hyvä vanhempi ja isäkin osaa sitä lasta hoitaa? Vai nauretaanko me aina vain isien hassuille mokille ja stressataan kotoa poissaollessa, kuinka kaikki nyt on varmasti mennyt siellä huonosti?

Isä on tasavertainen vanhempi

Isä on vanhempana tasavertainen ja myös isälle pitää antaa tilaa kasvaa vanhemmaksi. Ei ole mitään äidin juttua, vaan vanhemmuus on yhteinen taival. Tietenkään perhetilanteet ei aina salli kaikkea ja jokainen ei halua osallistua arkeen samalla tapaa. Joskus isällä voi olla erilainen tapa hoitaa ne arjen asiat, mutta jokainen vanhempi on omanlaisensa. Itse en ainakaan jännitä isän pärjäämistä, jos olen poissa. Luotan siihen, että asiat hoituu kyllä, vaikka joskus lapsilla olisikin toistensa vaatteet päällä. Samalla tapaa meillä lasten isä luottaa siihen, että minä pärjään lasten kanssa.

Jätän siis isän jatkossakin yksin lapsen kanssa. Ei lapsen itku tarkoita sitä, ettei vanhempi pärjäisi. Enpä olisi itsekään tuossa tilanteessa saanut hirmuisaa raivaria taltutettua. Kiukkuja tulee ja menee, tärkeintä on turvallinen vanhempi, joka on läsnä lapselle.

Antakaahan siis iseille isirauha siellä bussissa, ruokakaupassa tai missä tahansa. Äitiä sekä isää kuuluu arvostaa vanhempana tasavertaisesti.

Lue myös: Itkevän vauvan vanhemmalle

Kommentit

15 kommenttia
Avatar

Oma kokemus on kyllä aika päinvastainen tuon arvostelun suhteen. Jos isä viitsii olla lapsensa kanssa, on se koko kylän supersankari jo tämän perusteella. Äitejä voikin sitten arvostella kaikesta ja kyseenalaistaa elämänpäätöksiä, jotka olisi isille ihan mahdollista.

Avatar

En usko hetkeäkään että toi bussijuttu on tapahtunut oikeasti 😀

Anette - Operaatio Äiti.

Ei sitä kaikkea tarviikaan uskoa 🙂

Avatar

Ihana kirjoitus. Meillä on kuopus parin kuukauden ikäinen ja aina kysytään mun jaksamista, saanko nukutuksi jne, niin neuvolassa kuin sukulaisetkin. Kysytään onko isä pitänyt isyyslomaa, että voisi olla kotona auttamassa lasten kanssa. Ei oteta huomioon sitä, että mies herää aamuyöllä töihin, me nukutaan vielä pari tuntia lasten kanssa, ja ollaan vanhempina tasavertaisia esikoisen kanssa, pikkuvauva tietysti kiinni äidissään, ei mies ole mikään lastenhoitoapulainen.

Ihme mummeliin miehesi joutui bussissa törmäämään, taisi olla vähän vanhoihin kaavoihin kangistunut tapaus:/

Anette - Operaatio Äiti.

Joo oli kyllä vanhat periaatteet hällä pinttyny kovasti kiinni…

Avatar

Allekirjoitan täysin. Mies oli ollut kuukauden ikäisen esikoisemme kanssa ruokakaupassa sillä välin kun olin itse hieronnassa. Oli saanut kuulla vanhemmalta rouvashenkilöltä kysymyksen, missä lapsen äiti on ja miksi lapsi on jätetty miehelle hoitoon. Mies oli todennut, ettei kysyjälle kuulu pätkääkään missä minä olen ja että hänen tietääkseen lapsi ei ole oman isänsä kanssa hoidossa. Oli myös pyytänyt tutustumaan nykyaikaisiin kasvatusperiaatteisiin.

Anette - Operaatio Äiti.

Se on ihme, että usein vanhoilla on aina erikoisia mielipiteitä tähän aiheeseen.

Avatar

Olen suhteessa miehen kanssa, joka on käytännössä lasten yksinhuoltaja, virallisissa papereissa lukee yhteishuoltajuus, mutta sitä se ei ole. Välillä saattaa mennä monta viikkoa ilman että lapset näkevät äitiään, vaikka on sovittu että hän näkee lapsiaan vähintään kaksi kertaa viikossa. Lapset voivat hyvin ja ovat herttaisia, sekä hyvin kasvatettuja, vaikka suurimman osan ajasta vain isä on läsnä heidän elämässään. Kyllä isätkin pärjää, Isät on supersankareita!

Anette - Operaatio Äiti.

Isät on! Siinä missä äiditkin!

Avatar

Mun veljen lapsi on kirjoilla mun veljen luona, yhteishuoltsjuus mutta isä lähivanhempi. 5v Lapsi näkee äitiään joka toinen vklp ja kerran yön yli siinä viikkojen välissä. Isä hoitaa hienosti poikaa!

Omien lasten isä on myös ihan paras isä. Ei tarvitse koskaan miettiä että miten ne nyt pärjää tms. Olin vasta itse yllättäen 4 yötä sairaalassa ja pojat oli täällä keskenään, aina ei äiti pysty olemaan paikalla vaikka haluaisikin 😀 ja sillä pistäö vihaksi tuin mummon kommentit, entä jos isä olisikin ollut vaikka leski tms… Jotkut vaan on tosi röyhkeitä….

Anette - Operaatio Äiti.

Niinpä ://

Avatar

Sama mummo olisi haukkunut äidinkin, ehkä jopa julmemmin sanakääntein. Aina löytyy ihmisiä, jotka haluu satuttaa ja morkata. Ei isät ole sen paremmassa turvassa. Jos lapsi kiukuttelee julkisella paikalla, tällästen mammojen mielestä vika on aina vanhemmassa😅. Toisaalta, hienoa on se, että tässähän se tasaarvo näkyy käytännössä🤣. Hienoa, että lapsiölasi on hyvä isä, eikä ”kivaisä”. Onneksi nykyään on tasa-arvoista vanhemmuutta, ehkä jonain päivänä se on jo normi☺️

Anette - Operaatio Äiti.

Jotkut vanhukset tuntuvat uskovan siihen, että isä ei kykene huolehtimaan lapsista. Outoa.

Avatar

Niin.. ja sitten on oikeasti myös sellaisia isiä joita ei voi jättää.. oman lapseni isä on sellainen.. häntä ei lapsi kiinnostanut oikein koskaan. Isää kyllä esitetään ulospäin jos joku on juuri silloin näkemässä, mutta arjessa homma ei toimi koskaan.

Hänelle piti useaan kertaan selittää juurta jaksaen miksei toisen kerroksen portin ovea voi jättää auki. Hänen mielestään olisi voinut eihän alle 1v sinne ehdi. Eipä.. edelleen on portit auki.. sama koskee kaikkea mitä jätetään pöydille.. sama koskee roskia. Roskasäkit jätetään auki keskelle keittiön lattiaa.. siellähän ei olekaan mitään sellaista mihin voisi tukehtua? Ja on vain hienoa kun lapsi osaa avata kaapit – kaapit joissa on pesuaineet ja kaikki vaarallinen. Vaaratilanteita hän ei näe ollenkaan. Ja jos jotain sattuu on selitys ”en ehtinyt” tai ”en tiennyt että näin voi käydä”.

Häntä ei ole koskaan kiinnostanut mitä arki on. Hän ei ole ainuttakaan kertaa ollut seuraamassa miten saadaan lapsi nukkumaan. Hän ei tiedä mitä lapsensa syö tai tykkää. Hän ei tiedä minkä kokoisia vaatteita lapsensa käyttää. Saati osaisi pukea niitä päälle. Lista on pitkä. Ja neuvoa ei saa siitä suututaan.

Minä olen vaimona luovuttanut. Minä teen kaiken aina ja silti saan haukut päälle. Olen vilpittömästi onnellinen, että suurimmalla osalla asiat oikeasti on toisin ihanaa! Miksi kirjoitan tämän? Siksi, että myös on pieni prosentti niitä joilla mikään ei toimi..

Anette - Operaatio Äiti.

Se on totta, että aina löytyy myös se toinen pää. Oon pahoillani, että teillä tää ei toimi ja oon pahoillani, että joudut elämään tuossa. Ymmärsin sun viestistä, että oot turhautunut ja vähän lopussa? Toivottavasti asiat selvenis vielä ❤

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä