operaatio äiti - Banneri

Saavutettu onni on sitä, että huoahtaa pieni hymyn häivähdys huulilla ja tajuaa sen hetkisen unelmansa täyttyneen. Se on sitä, että herää uuteen päivään jännittyneenä ja toiveikkaana tulevasta. Jännittynyt kroppa rentoutuu ja kaikki tuntuu loksahtavan paikalleen, kunnes yhtäkkiä istut vessassa verinen paperi kädessäsi. Ei tämän näin pitänyt mennä. Keskenmeno.

Haave vauvasta kuin mieleen takertunut liima

Lapsesta haaveilu on joka kerralla yhtä tunteikasta hommaa. En vertaa itseäni tilanteeseen, jossa ihmisellä ei ole yhtäkään omaa lasta, vaan vertaan itseäni tilanteeseen, jossa ihminen haaveilee lapsesta eikä haave meinaa ottaa tuulta alleen. Moni kuvailee haavetta lapsesta lähes pakkomielteisenä toiveena kuin kuumeena, joka takertuu liiman lailla mieleen. Joka kuukausi toivo alkaa nousta käyrällään kohti huippua, että tämä kierto on nyt se, kun saadaan hyviä uutisia. Sitten sitä pettyy, kun negatiivinen raskaustesti tai kaupasta ostettu tamponipaketti huutaa korvaan ”ei vielä!”.

Kolme lasta saaneena luulisi, että olisin lähtenyt neljännelle kierrokselle toiveikkaana. Onhan mulla jo kolme, miksi neljäs ei tulisi? Uskon kyllä, että meitä siunataan vielä neljännellä, mutta pelkään sen matkan siihen pisteeseen ehtivän romuttaa järjen ensin.

Keho ei halua ylläpitää raskauksia

Voisi sanoa, että olen hyvä raskautumaan, mutta kehoni ei halua ylläpitää raskauksia. Esikoisen jälkeen sain neljä kemiallista keskenmenoa ja seuraavan jälkeen sain kolme. En puhu tässä siitä, että testaisin viikkoja liian ajoissa, vaan siitä, että testiin ehtii tulla plussa, joka kertoo hedelmöittymisestä. Sitten se plussa katoaa, koska sinnikkäinkään tyyppi ei kykene tarttumaan kiinni. Aloitimme neljännen lapsen yrittämisen kesän jälkeen ja olen kärsinyt sen jälkeen neljästä kemiallisesta raskaudesta. Ensin tulee raskausoireet, sitten tulee plussa ja lopulta kaikki päättyy pettymykseen. Tämä keskenmeno on viides.

Tällä kertaa ehdin jo luottaa onnistumiseen

En ollut uskoa silmiäni, kun plussasin maaliskuun alussa ja testi kehittyi hitaalleen vahvemmaksi. Olin riemuissani, onnessani! Viikkojen kuluessa uskalsin rentoutua, haaveilla ja kuvitella, että nyt on vihdoin meidän vuoro. Tästä pienestä pidän kiinni ja tuon vielä sylissäni kotiin saakka. Sitten tuli aamu, kun pyyhkäisin ensimmäiset veripisarat paperiin. Toivo huuhtoutui viemäriin tuon paperin myötä. Miksi olisin muka juuri se, joka ansaitsee ihmeen? Miksi juuri omalla kohdallani kyse olisi vain normaalista vuodosta? Ultra seuraavana päivänä kertoi, että raskaus oli oikeassa paikassa ja sisällä kehittynyt jo jotain pientä. Toivo nousi heti takaisin ja ajattelin, että kyllä tästä vielä selvitään.

Syksyllä olisi aika tavata sinut

Kotona istuin jalat ristissä ikäänkuin se auttaisi pitämään hänet sisälläni. Hänet, jota olimme jo ehtineet kuvittelemaan tytöksi tai pojaksi. Mitä, jos se on poika? Eikö olisi ihana nyt saada pieni poika? Istuimme sohvalla ja mietimme kuinka valkoinen sänky tulisi juuri siihen tietylle seinälle. Halasimme ja olimme niin onnellisia, koska vihdoin olisi meidän vuoro. Syksyllä olisi aika kääriä kädet ympärillesi, haistaa tuoksuasi ja aloittaa uusi vaihe elämässä.

Nyt se on riistetty sisältäni

Nyt kaikki on mennyt. Riistetty sisältäni. Tänään alkoi massiivinen vuoto, jota ei rukoukset eikä ristityt jalat estäneet. Ajatus vauvantuoksusta katoaa mielestäni, suunnitelmat syysvauvasta leijuu tiehensä. Nyt olen vain minä ja yksi helvetin iso tyhjyys. On kivut, jotka muistuttavat supistuskipuja. On mielen tuska, joka huutaa niin, että kallon sisällä kumisee.

Ei tullut meille tätä vauvaa. Ei tullut ei. Tuli vain keskenmeno.

Se asia, joka lohduttaa tässä tilanteessa on teidän satojen ihmisten lohduttavat sanat, teidän kertomukset omista kokemuksistanne ja lämpimät virtuaalihalit. Tiedän, että en ole ainut, joka on käynyt läpi tuskan, jossa kouristelet supistuskivuissa sängyllä tietäen, että näistä kivuista ei palkintoa tule. Olen pahoillani siitä, että keskenmenon tuskat koskettavat niin monia ihmisiä. Tätä en soisi kenellekään.

Keskenmeno

 

SEURAA MYÖS :  INSTAGRAM @OPERAATIOAITI

Kommentit (32)

Joo kyllä toi keskenmeno on aina kova paikka itsellä samoilla viikoilla meni kesällä kesken ja todellakin mahtavaa että kirjoitat aiheesta avoimesti <3
Meillä takana pitkä lapsettomuus ennen esikoista ja sitten yli 4v meni että raskauduin ja sitten se vietiin meiltä pois..
Jouluna tein sitten uuden plussan ja alussa vuosin pariinkin kertaa kirkasta verta ja arvaa vaan pelkäsinkö taas että meni kesken mutta onneks Ultrissa on ollut kaikki hyvin nyt menossa 22+1

Tarinasi antaa voimia itselleni tässä hetkessä. Minä tulin raskaaksi suunnittelemattomasti mutta ajatus omasta lapsesta on ollut endometrioosin kanssa kivuliaan tuskainen. Pelko siitä, ettei se olisikaan mahdollista. Nyt se oli sitä, kunnes alkoi verinen vuoto. Ultrassa oli kaikki hyvin, kunnes verta tuli niin paljon, että tosiasiaa ei voinut vältellä. Jaan pienen palan tätä tuskaa kanssasi.

Otan osaa suruusi ❤

Hei Anette,

tämä blogisi löytyi kyllä täydellisen oikealla hetkellä. Kiitos avoimuudestasi, kiitos näistä teksteistäsi, jotka ovat oivasti kuvanneet myös minun fiiliksiäni. Juuri sinunlaistasi vertaistukea kaipaankin. Alla linkki omaan blogiini, jossa pitkän ajan jälkeen yritän purkaa ja helpottaa oloani.

Voimia ja valoa sinulle <3

https://www.lily.fi/blogit/tanaan-uskon-ihmeisiin/keskenmenoista-ja-lohdutuksesta/

Kiitos linkistä ❤❤

Tsemppiä vauvahaaveisiin ja keskenmenon läpikäyntiin. Tunnen tuskan liian hyvin muutaman vuoden takaa omasta kokemuksesta, sain spontaanin km vkolla 11.
Täysin asiaton kommentti tähän kirjoitukseen eräällä, toiset osaa olla niin julmia ja en ymmärrä mitä kiksejä joku siitä saa kun loukkaa muita. Kaikilla on vapaus valita miten elämää elää ja vapaus valita mitä blogeja tai henkilöitä elämässään seuraa! Tsemppiä sulle ❤️

Kiitos ❤❤ja otan osaa!

Aivan pakko kommentoida, vaikken yleensä mihinkään netissä kommentoi! Pöyristyin niin tuosta ”MINÄ”:n vihamielisen ilkeästä kommentista! Miten kukaan voi sanoa mitään noin hirvittävän julmaa toista ihmistä kohtaan! Todella empatiakyvytön henkilö!

Minusta kirjoituksesi oli koskettava! Itsekin koin tammikuun lopussa keskenmenon. Silloin kahlasin netin läpi lukeakseni muiden ihmisten kokemuksia keskenmenosta. Ja siitä oli ihan hirvittävästi apua. Tsemppiä suruusi❤️

Kiitos ❤❤

Eksyin blogiisi sattumalta. Nyt on kyllä pakko kommentoida , että huh huh,aivan hirvittävä kommentti.
Eikait se sinulta tai mammaporukalta ole pois, jos joku haluaa jakaa omaa elämäänsä somessa ?
Itse olen menettänyt 5kk vanhan vauvan, mutta en siltikään näe asiakseni vähätellä toisen surua keskenmenosta. Se on hänen kokemuksensa ja surunsa ja hänellä on siihen täysi oikeus.
Miksi sinä ja mammaporukkasi ylipäätään seuraatte toisen elämää, jos asiat menee noin tunteisiin. ?

Voimia sinulle ja onnea raskauden yritykseen!

Kiitos ❤

Ei voi ku ihmetellä, millaisen kommentin joku voi tähän postaukseen kirjoittaa 🙁 tuo ilkeä kommentti siis. Vihastuttaa että tuollaista joudut lukemaan!

Olipa ikävä lukea, että raskaus ja pienen elämä päättyi näin. Otan osaa suruusi. 🙁 voimia jokaiseen hetkeen.

<3

Kiitos sulle ❤

Ei se korona muuten estä terapiaan pääsyä tai laita jo alkanutta terapiaa tmv tauolle. Mulla on psyk.polin asiakkuus ja tapaamiset on muutettu sellaseks että sh soittaa mulle ja puhutaan puhelimessa.

Joo moni sitä sanoikin, kiitos kun korjasit ❤

Moikka! Kiitos kirjoituksesta ❤️ Pystyin samaistumaan kyllä joka solulla tekstiin. Minä ainakin saan vertaistukea ja oman keskenmenon aikaan etsin juurikin kirjoituksia, miten muut ovat surusta selvinneet ja helpotti kuulla kuinka joku muukin oli oikeasti käynyt samaa tilannetta läpi. Eikä mekään todella odotettu 2-3kk että oltaisiin muille kerrottu raskaudesta. Itse olin viimevuoden Joulukuussa viikolla 7, kun varhaisultrassa todettiin ettei sikiön sydän lyö ja kohtu on jo ”litistynyt”, eli pillerit sisään ja kotiin odottamaan tyhjennystä.
Ennestään on esikoinen -16, mutta silti tuo iski kyllä niin kovin päin näköä. Oltiin niin kovasti odotettu ja ensimmäisessä raskaudessa ei ongelmia ollut, niin ei niitä toiseenkaan osattu odottaa, nyt toinen kemiallinenkin jo takana ja tuota järjen romuttumista pelkään itsekin.
Voimia tulevaan ♥️ Meillä vasta 6kk yritystä takana ja silti meinaa järki loppua jo. 😬

p.s
Kyllä täytyy sanoa, että on taas suomalaiset kateellisia ja katkeria ihmisiä, viitsii edes käyttää noin paljon aikaa ja kirjoittaa romaanin siitä kuinka toinen on omasta mielestään paskaa. Huh, oksettavaa. Ja kuinka huonosti oikeasti onkaan asiat tuollaisella äidillä itsellään, kun purkaa tuntemuksiaan noin.

Voi huhhuh. Täällä äiti joka seurannut sua vuosia. Voisitko avoimesti vaikka Instagramin puolella jakaa asiaa aiheesta: Miksi kaikki asiat pitää jakaa niin yksityiskohtaisesti someen? Isolla mammaporukalla seuraamme juttujasi ja useasti keskustelemme sinusta ha mietimme onko sulla kaikki ihan hyvin… Julkisuuden, rahan vai sen vuoksi että haluat vaan? Jos sulla on oikeasti jumalattoman kova suru, ei sitä tarvitse perustella Instagramiin ja vielä käyttää aikaa siihen että kirjoittat aiheesta vielä blogitekstejä tarinallistetussa muodossa kuvineen päivineen. Jos sulla on suru niin sure se sun miehen kanssa, sehän se sun kumppani on eikä some seuraajat, joilla on oma perhe-elämä ja keskenmenon partaalla saavat vähiten tukea näistä sun ”onko se haamu, on, temmenee, haalenee, tummenee taas” varsinkin jos sä oot viikolla 5, joka tarkoittaa sitä että menkat oli vaan hetken todennäköisesti myöhässä ja lievä kiinnittyminen tapahtunut. Elä elämää siellä missä se on, älä kyttää koko ajan saatuja kommentteja, some kanavia jne. Heitä se helvetin puhelin sinne larun mereen ja lopeta toi ikuinen jokaisen pienenkin asian jakaminen someen. Oon nähnyt perheeni kanssa teidän perheen todella monesti larussa, Lidlissä, ulkona, Hoplopissa jne. Oon tarkkaillut monesti ja lapsemme ovat vielä leikkineetkin monesti keskenään.. Voisit keskittyä enemmän niihin lapsiisi, kuin ruudun päivittämiseen. Hienoa että on vertaistukea ja että saat ja annat sitä ihmisille puolin sun toisin. Raskausasioita ei jaeta 10 000 ihmiselle heti kun tikkuun hailu viiva tulee. Siitä iloitaan kotona miehen kanssa ja kerrotaan 2-3 kuukauden kohdalla kun asiat ovat jo hieman turvallisemmalla tolalla. EI KOLMANNELLA, NELJÄNNELLÄ EIKÄ VIIDENNELLÄ V I I K O L L A. Mun sukulainen menetti just keskenmenossa lapsen ja hän oli 8 kuulla. Tämä mitä tänään ja edellisinä päivinä oon sulta lukenut, on aivan helvetin häpeällistä. Vai onko kyse siitä että et vaan malta yksinkertaisesti olla kertomatta HETI JUST NYT kaikesta someen mitä eteen tulee. Mun mies seurannut myös sua instassa ja tänään mieheni kysyi että onko ton miehelle ihan oikeasti ok että sen muija jakaa joka asian nettiin heti kun itse haluaa.. Panosta häneen ja laita se helkkarin kännykkä sivuun vaikka kuukaudeksi. Ainiin mut nyt pidät sen viikon someloman! Ja sellainen juttu: Koronan takia ei ole mitään ongelmaa päästä terapeutille juttelemaan, helvetin harhaanjohtavaa ja epäammattimaista vaikuttajana kertoa ääneen tuollaista kriisin aikana. Kerää ittes ja palaa ruudun taa vasta kun oot ihan terve.

Olen kyllä niin eri mieltä sun kanssa, nimimerkki ”MINÄ”. Huhhuh mitä sanoja suollat toisille.
Ja miten se on sulta pois, että asioita jaetaan? Ei kukaan jaa kaikkea elämästään, mutta eri ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Sinun tapasi ei ole ainoa oikea.

Itseäni ainakin keskenmenosta kirjoittaminen helpotti. Ja juuri tällaisten, muiden kokemusten lukeminen. Eikä se silti tarkoita, etteikö niitä käsittelisi myös puolison kanssa.
Kamalampaa olisi, jos kukaan ei kirjottaisi, kukaan ei kertoisi. Puolison tuki ei myöskään ole sama asia kuin vertaistuki niiltä, jotka ovat kehossaan nämä asiat tunteneet, joutuneet elämään sen.

Sinun sanat kertovat sinusta itsestäsi. Kurjaa, että purat sitä toisiin.

Anette, voimia ja lämmin ajatus!

Kiitos ❤❤

Minä-Ehkä sinulla on isommat ongelmat kun blogin omistaja- jokainen menestys satuu samalla tavalla 4 vikko tai 8kk miksi tarvitse olla niin ilkeä, etkö miehen kansa on parempa tekemistä kuin muiden arvostellu?

Heipliis maailma tarvii lisää rakkautta eikä tämmöstä paskaa!

Olen pahoillani. Joskus on helpompi purkaa asiat vain toisiin ihmisiin, vaikka se ei ole järkevää. Yritän siis ymmärtää olosi ja sen, että kirjoitat tuollaisen kommentin.

Perustin blogin vuonna 2013 sen takia, että se auttoi itseäni. Kirjoitan tunteitani, kirjoitan ajatuksiani, pysyn kasassa myös vaikeimmista. Se on kuin päiväkirja, josta tulikin 10 x suositumpi kuin koskaan ajattelin.

Se, että antaa ja saa vertaistukea somessakin on rikkaus, jonka olen oppinut. Teitä on vaikka se 3% porukka, joka ei ymmärrä, mutta loput 97% on kantanut tänään surua ja omaa suruaan myötäelänyt mukana satojen viestien kautta. Sitä on somen voima.

Mun mies on mun rakas kumppani ja suru on meidän. Joku huutaa metsässä, joku itkee peiton alla, joku vetää kännit ja joku kirjoittaa. Minä kirjoitan ja se auttaa. On aina auttanut ❤

Raskauden piti olla viikoilla 6+5 kierron mukaan, mutta vastasi ultrassa 5+. Sikiöpussissa oli jo pieni alkion alku, joka ei jostain syystä 5 viikon jälkeen ollut jatkanut kehitystä.

Sinä voit toimia elämässäsi kuten haluat, mutta älä neuvo muita toimimaan samoin. Jos haluat jakaa raskaudesta tiedon 3kk kohdalla, se on okei. Jotkut jakavat vasta vauvan synnyttyä. Itse haluan myötäelää ihmisten kanssa sen plussan odottelun, ne alkuraskauden hetket ja myös menetykset.

Kysyit myös,että onko miehelleni ok se, mitä jaan. On. En koskaan jakaisi ilman toisen lupaa mitään. Keskustellaan aina kaikesta yhdessä, jota somessa julkaisen.

En usko sekuntiakaan siihen, että meidän lapset olisivat leikkineet keskenään. Harvemmin ulkoillaan puistossa muiden kaa samaan aikaan ja jos ulkoillaan, niin tehdään se ystävien lasten kanssa.

Olen aina ollut niitä äitejä, jotka leikkivät ja osallistuvat lastensa arkeen. Aamusta iltaan. Mutta olen myös niitä äitejä, jotka opettavat lapsia itsenäiseen leikkimiseen puistossa tai leikkipaikassa, jotta saa mahdollisuuden hengähtää ja tehdä omia asioitaan samalla. Ei pidä tehdä oletuksia sen perusteella, että joku tekee työnsä somessa. Ei se sometyö sido kännykkään kiinni 24/7 jokainen sekunti. Ja tämä on se syy, etten todellakaan usko sinun tavanneen meitä, kun väität näin.

Ei ehkä ole normaalia tarkkailla toisen ihmisen elämää. (Lainasin sun sanoja.) En minäkään kyttää mitä Anna Abreu tekee, jos kävelee vastaan. Teen huomion ja jatkan matkaani. En tuijota miten hän ilmehtii, onko kännykkä kädessä tai mitä hän ostaa kaupasta. Se alkaisi täyttää jo stalkkauksen merkit.

Pyydän. Hengitä hetki. Tämä on minun elämäni, jota olen päättänyt elää omalla tavallani. Elä sinä omasi parhaalla näkemälläsi tavalla, mutta älä kierrä ovelta ovelle pakottamaan muita ideologiaasi.

Kiitos kommentista ja pysyhän terveenä ❤

Ikävää kuulla. Itseäni on lohduttanut yhden lääkärin sanat.
”Joillain ihmisillä on ihme kohtu, se osaa poistaa itsestään kromosomipoikkeavat yksilöt” eli siis ajatus siitä, että se sikiö ei olisi kestänyt loppuun asti, tai olisi ollut jotenkin poikkeava. Toki sitä ehtii aina unelmoida ja innostua kun plussa piirtyy tikkuun. Itse kuitenkin helpompi, että tapahtuu heti alussa, kuin esim sen rv. 12 jälkeen.
Tsemppiä ja onnea yritykseen ❣️

Kiitos ❤❤❤

Kaikkea hyvää loppuraskauteen ❤

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X