Keskenmeno on fyysisen ja henkisen kivun koettelemus

Saavutettu onni on sitä, että huoahtaa pieni hymyn häivähdys huulilla ja tajuaa sen hetkisen unelmansa täyttyneen. Se on sitä, että herää uuteen päivään jännittyneenä ja toiveikkaana tulevasta. Jännittynyt kroppa rentoutuu ja kaikki tuntuu loksahtavan paikalleen, kunnes yhtäkkiä istut vessassa verinen paperi kädessäsi. Ei tämän näin pitänyt mennä. Keskenmeno.

Haave vauvasta kuin mieleen takertunut liima

Lapsesta haaveilu on joka kerralla yhtä tunteikasta hommaa. En vertaa itseäni tilanteeseen, jossa ihmisellä ei ole yhtäkään omaa lasta, vaan vertaan itseäni tilanteeseen, jossa ihminen haaveilee lapsesta eikä haave meinaa ottaa tuulta alleen. Moni kuvailee haavetta lapsesta lähes pakkomielteisenä toiveena kuin kuumeena, joka takertuu liiman lailla mieleen. Joka kuukausi toivo alkaa nousta käyrällään kohti huippua, että tämä kierto on nyt se, kun saadaan hyviä uutisia. Sitten sitä pettyy, kun negatiivinen raskaustesti tai kaupasta ostettu tamponipaketti huutaa korvaan ”ei vielä!”.

Kolme lasta saaneena luulisi, että olisin lähtenyt neljännelle kierrokselle toiveikkaana. Onhan mulla jo kolme, miksi neljäs ei tulisi? Uskon kyllä, että meitä siunataan vielä neljännellä, mutta pelkään sen matkan siihen pisteeseen ehtivän romuttaa järjen ensin.

Keho ei halua ylläpitää raskauksia

Voisi sanoa, että olen hyvä raskautumaan, mutta kehoni ei halua ylläpitää raskauksia. Esikoisen jälkeen sain neljä kemiallista keskenmenoa ja seuraavan jälkeen sain kolme. En puhu tässä siitä, että testaisin viikkoja liian ajoissa, vaan siitä, että testiin ehtii tulla plussa, joka kertoo hedelmöittymisestä. Sitten se plussa katoaa, koska sinnikkäinkään tyyppi ei kykene tarttumaan kiinni. Aloitimme neljännen lapsen yrittämisen kesän jälkeen ja olen kärsinyt sen jälkeen neljästä kemiallisesta raskaudesta. Ensin tulee raskausoireet, sitten tulee plussa ja lopulta kaikki päättyy pettymykseen. Tämä keskenmeno on viides.

Tällä kertaa ehdin jo luottaa onnistumiseen

En ollut uskoa silmiäni, kun plussasin maaliskuun alussa ja testi kehittyi hitaalleen vahvemmaksi. Olin riemuissani, onnessani! Viikkojen kuluessa uskalsin rentoutua, haaveilla ja kuvitella, että nyt on vihdoin meidän vuoro. Tästä pienestä pidän kiinni ja tuon vielä sylissäni kotiin saakka. Sitten tuli aamu, kun pyyhkäisin ensimmäiset veripisarat paperiin. Toivo huuhtoutui viemäriin tuon paperin myötä. Miksi olisin muka juuri se, joka ansaitsee ihmeen? Miksi juuri omalla kohdallani kyse olisi vain normaalista vuodosta? Ultra seuraavana päivänä kertoi, että raskaus oli oikeassa paikassa ja sisällä kehittynyt jo jotain pientä. Toivo nousi heti takaisin ja ajattelin, että kyllä tästä vielä selvitään.

Syksyllä olisi aika tavata sinut

Kotona istuin jalat ristissä ikäänkuin se auttaisi pitämään hänet sisälläni. Hänet, jota olimme jo ehtineet kuvittelemaan tytöksi tai pojaksi. Mitä, jos se on poika? Eikö olisi ihana nyt saada pieni poika? Istuimme sohvalla ja mietimme kuinka valkoinen sänky tulisi juuri siihen tietylle seinälle. Halasimme ja olimme niin onnellisia, koska vihdoin olisi meidän vuoro. Syksyllä olisi aika kääriä kädet ympärillesi, haistaa tuoksuasi ja aloittaa uusi vaihe elämässä.

Nyt se on riistetty sisältäni

Nyt kaikki on mennyt. Riistetty sisältäni. Tänään alkoi massiivinen vuoto, jota ei rukoukset eikä ristityt jalat estäneet. Ajatus vauvantuoksusta katoaa mielestäni, suunnitelmat syysvauvasta leijuu tiehensä. Nyt olen vain minä ja yksi helvetin iso tyhjyys. On kivut, jotka muistuttavat supistuskipuja. On mielen tuska, joka huutaa niin, että kallon sisällä kumisee.

Ei tullut meille tätä vauvaa. Ei tullut ei. Tuli vain keskenmeno.

Se asia, joka lohduttaa tässä tilanteessa on teidän satojen ihmisten lohduttavat sanat, teidän kertomukset omista kokemuksistanne ja lämpimät virtuaalihalit. Tiedän, että en ole ainut, joka on käynyt läpi tuskan, jossa kouristelet supistuskivuissa sängyllä tietäen, että näistä kivuista ei palkintoa tule. Olen pahoillani siitä, että keskenmenon tuskat koskettavat niin monia ihmisiä. Tätä en soisi kenellekään.

Keskenmeno

 

SEURAA MYÖS :  INSTAGRAM @OPERAATIOAITI

Kommentit

19 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

Avatar

Ikävää kuulla. Itseäni on lohduttanut yhden lääkärin sanat.
”Joillain ihmisillä on ihme kohtu, se osaa poistaa itsestään kromosomipoikkeavat yksilöt” eli siis ajatus siitä, että se sikiö ei olisi kestänyt loppuun asti, tai olisi ollut jotenkin poikkeava. Toki sitä ehtii aina unelmoida ja innostua kun plussa piirtyy tikkuun. Itse kuitenkin helpompi, että tapahtuu heti alussa, kuin esim sen rv. 12 jälkeen.
Tsemppiä ja onnea yritykseen ❣️

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos ❤❤❤

Avatar

Voi huhhuh. Täällä äiti joka seurannut sua vuosia. Voisitko avoimesti vaikka Instagramin puolella jakaa asiaa aiheesta: Miksi kaikki asiat pitää jakaa niin yksityiskohtaisesti someen? Isolla mammaporukalla seuraamme juttujasi ja useasti keskustelemme sinusta ha mietimme onko sulla kaikki ihan hyvin… Julkisuuden, rahan vai sen vuoksi että haluat vaan? Jos sulla on oikeasti jumalattoman kova suru, ei sitä tarvitse perustella Instagramiin ja vielä käyttää aikaa siihen että kirjoittat aiheesta vielä blogitekstejä tarinallistetussa muodossa kuvineen päivineen. Jos sulla on suru niin sure se sun miehen kanssa, sehän se sun kumppani on eikä some seuraajat, joilla on oma perhe-elämä ja keskenmenon partaalla saavat vähiten tukea näistä sun ”onko se haamu, on, temmenee, haalenee, tummenee taas” varsinkin jos sä oot viikolla 5, joka tarkoittaa sitä että menkat oli vaan hetken todennäköisesti myöhässä ja lievä kiinnittyminen tapahtunut. Elä elämää siellä missä se on, älä kyttää koko ajan saatuja kommentteja, some kanavia jne. Heitä se helvetin puhelin sinne larun mereen ja lopeta toi ikuinen jokaisen pienenkin asian jakaminen someen. Oon nähnyt perheeni kanssa teidän perheen todella monesti larussa, Lidlissä, ulkona, Hoplopissa jne. Oon tarkkaillut monesti ja lapsemme ovat vielä leikkineetkin monesti keskenään.. Voisit keskittyä enemmän niihin lapsiisi, kuin ruudun päivittämiseen. Hienoa että on vertaistukea ja että saat ja annat sitä ihmisille puolin sun toisin. Raskausasioita ei jaeta 10 000 ihmiselle heti kun tikkuun hailu viiva tulee. Siitä iloitaan kotona miehen kanssa ja kerrotaan 2-3 kuukauden kohdalla kun asiat ovat jo hieman turvallisemmalla tolalla. EI KOLMANNELLA, NELJÄNNELLÄ EIKÄ VIIDENNELLÄ V I I K O L L A. Mun sukulainen menetti just keskenmenossa lapsen ja hän oli 8 kuulla. Tämä mitä tänään ja edellisinä päivinä oon sulta lukenut, on aivan helvetin häpeällistä. Vai onko kyse siitä että et vaan malta yksinkertaisesti olla kertomatta HETI JUST NYT kaikesta someen mitä eteen tulee. Mun mies seurannut myös sua instassa ja tänään mieheni kysyi että onko ton miehelle ihan oikeasti ok että sen muija jakaa joka asian nettiin heti kun itse haluaa.. Panosta häneen ja laita se helkkarin kännykkä sivuun vaikka kuukaudeksi. Ainiin mut nyt pidät sen viikon someloman! Ja sellainen juttu: Koronan takia ei ole mitään ongelmaa päästä terapeutille juttelemaan, helvetin harhaanjohtavaa ja epäammattimaista vaikuttajana kertoa ääneen tuollaista kriisin aikana. Kerää ittes ja palaa ruudun taa vasta kun oot ihan terve.

Anette - Operaatio Äiti.

Olen pahoillani. Joskus on helpompi purkaa asiat vain toisiin ihmisiin, vaikka se ei ole järkevää. Yritän siis ymmärtää olosi ja sen, että kirjoitat tuollaisen kommentin.

Perustin blogin vuonna 2013 sen takia, että se auttoi itseäni. Kirjoitan tunteitani, kirjoitan ajatuksiani, pysyn kasassa myös vaikeimmista. Se on kuin päiväkirja, josta tulikin 10 x suositumpi kuin koskaan ajattelin.

Se, että antaa ja saa vertaistukea somessakin on rikkaus, jonka olen oppinut. Teitä on vaikka se 3% porukka, joka ei ymmärrä, mutta loput 97% on kantanut tänään surua ja omaa suruaan myötäelänyt mukana satojen viestien kautta. Sitä on somen voima.

Mun mies on mun rakas kumppani ja suru on meidän. Joku huutaa metsässä, joku itkee peiton alla, joku vetää kännit ja joku kirjoittaa. Minä kirjoitan ja se auttaa. On aina auttanut ❤

Raskauden piti olla viikoilla 6+5 kierron mukaan, mutta vastasi ultrassa 5+. Sikiöpussissa oli jo pieni alkion alku, joka ei jostain syystä 5 viikon jälkeen ollut jatkanut kehitystä.

Sinä voit toimia elämässäsi kuten haluat, mutta älä neuvo muita toimimaan samoin. Jos haluat jakaa raskaudesta tiedon 3kk kohdalla, se on okei. Jotkut jakavat vasta vauvan synnyttyä. Itse haluan myötäelää ihmisten kanssa sen plussan odottelun, ne alkuraskauden hetket ja myös menetykset.

Kysyit myös,että onko miehelleni ok se, mitä jaan. On. En koskaan jakaisi ilman toisen lupaa mitään. Keskustellaan aina kaikesta yhdessä, jota somessa julkaisen.

En usko sekuntiakaan siihen, että meidän lapset olisivat leikkineet keskenään. Harvemmin ulkoillaan puistossa muiden kaa samaan aikaan ja jos ulkoillaan, niin tehdään se ystävien lasten kanssa.

Olen aina ollut niitä äitejä, jotka leikkivät ja osallistuvat lastensa arkeen. Aamusta iltaan. Mutta olen myös niitä äitejä, jotka opettavat lapsia itsenäiseen leikkimiseen puistossa tai leikkipaikassa, jotta saa mahdollisuuden hengähtää ja tehdä omia asioitaan samalla. Ei pidä tehdä oletuksia sen perusteella, että joku tekee työnsä somessa. Ei se sometyö sido kännykkään kiinni 24/7 jokainen sekunti. Ja tämä on se syy, etten todellakaan usko sinun tavanneen meitä, kun väität näin.

Ei ehkä ole normaalia tarkkailla toisen ihmisen elämää. (Lainasin sun sanoja.) En minäkään kyttää mitä Anna Abreu tekee, jos kävelee vastaan. Teen huomion ja jatkan matkaani. En tuijota miten hän ilmehtii, onko kännykkä kädessä tai mitä hän ostaa kaupasta. Se alkaisi täyttää jo stalkkauksen merkit.

Pyydän. Hengitä hetki. Tämä on minun elämäni, jota olen päättänyt elää omalla tavallani. Elä sinä omasi parhaalla näkemälläsi tavalla, mutta älä kierrä ovelta ovelle pakottamaan muita ideologiaasi.

Kiitos kommentista ja pysyhän terveenä ❤

Avatar

Minä-Ehkä sinulla on isommat ongelmat kun blogin omistaja- jokainen menestys satuu samalla tavalla 4 vikko tai 8kk miksi tarvitse olla niin ilkeä, etkö miehen kansa on parempa tekemistä kuin muiden arvostellu?

Avatar

Olen kyllä niin eri mieltä sun kanssa, nimimerkki ”MINÄ”. Huhhuh mitä sanoja suollat toisille.
Ja miten se on sulta pois, että asioita jaetaan? Ei kukaan jaa kaikkea elämästään, mutta eri ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Sinun tapasi ei ole ainoa oikea.

Itseäni ainakin keskenmenosta kirjoittaminen helpotti. Ja juuri tällaisten, muiden kokemusten lukeminen. Eikä se silti tarkoita, etteikö niitä käsittelisi myös puolison kanssa.
Kamalampaa olisi, jos kukaan ei kirjottaisi, kukaan ei kertoisi. Puolison tuki ei myöskään ole sama asia kuin vertaistuki niiltä, jotka ovat kehossaan nämä asiat tunteneet, joutuneet elämään sen.

Sinun sanat kertovat sinusta itsestäsi. Kurjaa, että purat sitä toisiin.

Anette, voimia ja lämmin ajatus!

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos ❤❤

Avatar

Ei se korona muuten estä terapiaan pääsyä tai laita jo alkanutta terapiaa tmv tauolle. Mulla on psyk.polin asiakkuus ja tapaamiset on muutettu sellaseks että sh soittaa mulle ja puhutaan puhelimessa.

Anette - Operaatio Äiti.

Joo moni sitä sanoikin, kiitos kun korjasit ❤

Avatar

Voimia❤❤

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos ❤

Avatar

Ei voi ku ihmetellä, millaisen kommentin joku voi tähän postaukseen kirjoittaa 🙁 tuo ilkeä kommentti siis. Vihastuttaa että tuollaista joudut lukemaan!

Olipa ikävä lukea, että raskaus ja pienen elämä päättyi näin. Otan osaa suruusi. 🙁 voimia jokaiseen hetkeen.

<3

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos sulle ❤

Avatar

Eksyin blogiisi sattumalta. Nyt on kyllä pakko kommentoida , että huh huh,aivan hirvittävä kommentti.
Eikait se sinulta tai mammaporukalta ole pois, jos joku haluaa jakaa omaa elämäänsä somessa ?
Itse olen menettänyt 5kk vanhan vauvan, mutta en siltikään näe asiakseni vähätellä toisen surua keskenmenosta. Se on hänen kokemuksensa ja surunsa ja hänellä on siihen täysi oikeus.
Miksi sinä ja mammaporukkasi ylipäätään seuraatte toisen elämää, jos asiat menee noin tunteisiin. ?

Voimia sinulle ja onnea raskauden yritykseen!

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos ❤

Avatar

Aivan pakko kommentoida, vaikken yleensä mihinkään netissä kommentoi! Pöyristyin niin tuosta ”MINÄ”:n vihamielisen ilkeästä kommentista! Miten kukaan voi sanoa mitään noin hirvittävän julmaa toista ihmistä kohtaan! Todella empatiakyvytön henkilö!

Minusta kirjoituksesi oli koskettava! Itsekin koin tammikuun lopussa keskenmenon. Silloin kahlasin netin läpi lukeakseni muiden ihmisten kokemuksia keskenmenosta. Ja siitä oli ihan hirvittävästi apua. Tsemppiä suruusi❤️

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos ❤❤

Avatar

❤️❤️💕

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä