Muutama fakta meistä

Tuntuuko susta parisuhteessa, että olet oikean ihmisen vierellä? Musta tuntuu, että mä olen ja syy siihen on se, että uskalletaan kumpikin olla toistemme seurassa niin outoja kuin ikinä vain ollaan. Mietitään usein, että ei ehkä osattaisi olla kenenkään muun kanssa niin vapautuneita kuin toistemme enkä puhu tässä enää pelkästä pierurajasta. Tässä postauksessa muutama fakta meistä.

Muutama fakta meistä:

Ollaan tunnettu kohta kymmenen vuotta ja seurusteltu siitä kuusi.

Meillä on tulevaisuuden suunnitelmissa iso projekti, johon satsataan yhdessä kaikki innovaatio ja energia, joka meistä löytyy.

Mä oon enemmän hali-ihmisiä ja toi toinen tossa on pussailija. Kun nähdään niin mä kävelen suoraan isoon karhunhaliin ja mies muiskauttaa ison pusun otsalle.

Mun mies on se suhteen ”mistä aita on matalin” -tyyppi, joka tilais paikalle aina korjaajan, kun jotain menee rikki. Mä taas tartun työkalupakkiin ja hoidan homman kuntoon.

Me kumpikin rakastetaan luontoa, ollaan intohimoisia valokuvaajia ja haluttiin alusta asti iso perhe. Fakta on, ettei koskaan kuitenkaan osattu arvata sen toteutuvan näin nopeasti.

Toinen iltatorkkuu ja toinen nukkuu aamulla

Mun mies on ollut lapsesta saakka iltatorkku ja aamuisin ensimmäisenä hereillä ja mä taas en meinaa millään päästä aamulla käyntiin kuuntelemaan miehen oivalluksia.

Ei jutella kotona poliittisista asioista, koska se ei koskaan pääty hyvin se keskustelu.

Meillä on taustalla kummallakin tosi samanlaisia juttuja menneisyydessä, jotka auttaa ymmärtämään kummankin heikkouksia.

Kun kaivattiin vikaa lasta, mä toivoin poikaa ja mun mies tyttöä.

On fakta, että suku voi olla pelottava

Mä pelkäsin miehen sukua alkuun sen sivistyksen määrän takia ja mun mies mun sukua suorasanaisuuden takia. Nykyään kumpikin rakastaa toistensa läheisiä.

Meillä oli joskus TOSI vähän yhteistä aikaa arjessa. Nykyään saadaan lapset hoitoon kerran viikossa.

Paljon erojakin

Fakta on, että meissä on paljon erojakin. Mä olen ylisiisti ja mies taas kävelevä pyörremyrsky. Mä olen vähän höllä kasvatuksessa ja mies paljon tarkempi. Mies rakastaa romantiikkaa ja mä taas enemmän tekemisen meininkiä. Oon ihan ääripään realisti ja mies valtavan optimistinen. Mies rakastaa asua kaupungissa, kun itse haluaisin muuttaa enemmän maalle.

Meidän yhteisiä lapsia katsoessa voi Elsan luonteesta tunnistaa isin ja Alman luonteesta äidin.

Hyvinvoiva vanhempi on hyvä vanhempi

Meillä parisuhde ei jää vanhemmuuden alle. Opittiin arvostamaan sitä, että myös meille pitää taata mahdollisuus sen kautta, että lapset osaavat olla joissain asioissa itsenäisempiä touhuajia. Fakta on, että näin jaksetaan henkisesti paremmin.

Olen todella kokeilunhaluinen ja menevä, joka tuo virtaa miehen elämään. Mun mies on taas totuttuihin tapoihin jämähtänyt, joka taas rauhoittaa mun luonnetta.

Meidän lempparihommaa on katsoa erilaisia sarjoja iltaisin yhdessä sekä valokuvata kaikkea.

Asioita, joita rakastan

Rakastan tuossa kumppanissani herkkyyttä, uskollisuutta ja iloisuutta. Sitä, että hän herätessään yöllä peittelee, on joka nurkan takana tarjoamassa pusua ja kehuu kauniiksi päivittäin. Rakastan sitä, että voin ensimmäistä kertaa elämässä luottaa ihmiseen TÄYSIN ja tietää, että tuo tyyppi ei ole lähdössä pois. Rakastan meidän samoja arvoja ja halua sitoutua syvästi. Rakastan anteeksiantavaisuutta virheitteni kohdalla sekä sitä, että joskus saa olla huonoja päiviä ja silti käsi löytää aina käteen.

Meillä on tapana oikasta autolla jotain seikkailureittiä ja aina me jäädään jumiin lumeen tai mutakuoppaan. Siinä me sitten työnnetään autoa irti pari tuntia eikä silläkään kertaa opita virheistä.

Kun kuulin ensimmäistä kertaa töissä, kuinka nuori tämä mun mieheni todella oli, tiputin täysinäisen laatikon karkkia lattialle hämmästyksestä.

Alettiin seurustelemaan viikko mun erosta ja koko suhde tuomittiin laastarisuhteeksi.

Mun mies keksii aina uusia ideoita ja haalii projekteja, jotka mä lopulta hoidan usein loppuun. Esimerkkinä meidän kasvit.

Siinä, missä mua kiinnostaa looginen päättely, mun miestä kiinnostaa kielet ja kulttuuri. Puhutaan joskus siis ”täysin eri kieltä”, kun vouhotetaan kiinnostuksen kohteista, mutta sujuvasti kumpikin tulee silti kuulluksi.

Nykyaikana vierastetaan tiettyjen termien käyttöä, mutta kuvailumielessä mies on todella feminiininen persoona ja itse taas olen maskuliininen. Tästä joudutaan lukemaan usein herjaa palstoilta.

Jos me perustettaisiin firma, mä olisin firman aivot ja mies kasvot. Mulla ei meinaa luonnistua ihmissuhteet eikä markkinointi, miehellä taas pomppii lakipykälät ja numerot silmissä.

Ruokailussa ollaan aivan erilaisia. Mä syön melkein mitä tahansa, kun mies taas valikoi ja säätää annoksiaan pitkään jättäen silti osan lautaselleen. Olen jo oppinut tilaamaan ruoan meille kummallekin kaikilla fiksauksillaan.

Piereskellään, rötvätään sohvalla ja käydään vessassa ovi auki, koska meitä ei toisen alkukantaisuus hetkauta.

Mies on eläväinen ja eleikäs, kun mä taas kaivaudun sohvan nurkkaan enkä osaa nauraa leffalle ääneen.

Kaikessa erilaisuudessa ja kummallisuudessa meidän välillä on vahva side  eikä riitojenkaan aikana osata kuvitella arkea ilman toista. Jos tulee lisää kysyttävää meistä, niin kirjoittakaahan kysymyksiä kommenttikenttään! Postaus on tehty kepeällä mielellä.

SEURAA MYÖS  INSTAGRAM  @operaatioaiti