Äiti, unohdatko itsesi? Neulo lapaset!

”Soittotunti on huomenna, pitää muistuttaa soittoläksyistä. Pitää ostaa uudet sukset esikoiselle. Kuopuksen villasukat ovat hävinneet, etsi ne. Mitä ruuaksi huomenna? Entä tänään? Ovatko lapset saaneet tänään riittävästi kasviksia? Milloin viimeksi syötiin kalaa? Keskimmäisen nilkat vilkkuvat, pitää ommella uusia housuja.” Ja niin se ajatusmylly jatkaa myllytystään. Kun on lapsia, on lapsiin liittyviä asioita, kun on useampi lapsi, on lapsiin liittyviä asioita enemmän. Olen äiti, the organisaattori ja kaiken muistaja.

Viiriäiskoira10

Viime vuosina on puhuttu paljon arjen metatyöstä eli siitä näkymättömästä organisointi-, järjestely- ja suunnittelutyöstä, joka tuppaa kaatumaan äitien niskaan. En koe, että metatyö kaatuisi niskaani, vaikka paljon sitä teenkin, vastuuta kantaa myös puoliso, tosin ehkä vähän toisista jutuista kuin minä. Ongelma siinä arjen pyörittämisessä on se, että unohdan siitä yhden tärkeän palikan. Itseni. Kannan huolta siitä, että lapset saavat riittävästi liikuntaa, mutta en osaa ottaa itselleni lenkkeilyaikaa. Kuorin lapsille omenaa vitamiinin lähteeksi, mutta en muista syödä sitä itse. Etsin lapsille villasukat ja lapaset, seuraavan koon housut ja korjaan polvet, mutta itse kuljen helposti eripari-villasukissa ja reikäisissä välihousuissa. Vaikka esikoisen syntyessä vannoin, etten koskaan unohda omaa hyvinvointiani, olenkin humpsahtanut lapsikuplaan ihan huomaamatta.

Koira ja lapaset

Kun tajusin unohtaneeni itseni, päätin tehdä asialle jotain. Lenkki silloin, toinen tällöin. Vitamiinilisää ja jälkkäriksi hedelmää. Pikku kakkosen aikana pikkutorkut. Lapsen liikuntaan myös omaa liikuntaa – yhdessä Pokemon Gota pelaamaan, ja jalistreenien aikana lenkille. Ja nyt saisi lapset kulkea hetken reikäisissä housuissa ja eripari-villasukissa – tällä kertaa neuloisin ihan itselle. Nyt neuloisin lapaset, ihan itselleni, hemmotteluksi, jotta en unohtaisi itseäni. Neuloin lapaset aivan supersuloisesta Snurresta ostetusta Hedgehog fibresin DK-vahvuisesta, käsinvärjätystä merinosta. En oikeastaan tarvinnut uusia lapasia, mutta halusin ne tehdä ihan itselle ilahdutukseksi. Malli lapasiin löytyi täältä, neulojakavereiden kera päästiin venäjänkielisen ohjeenkin jäljille.

Lapaset

Keskittyminen lapasten neulomiseen ei ollut helppoa. Vähän väliä meinasin ottaa syliini taas yhdet korjattavat vaatteet tai ryhtyä ompelemaan esikoiselle paitaa. Sanoin itselleni monesti ei ja istuin takaisin alas lapaskutimeni kanssa. Nyt oli äidin vuoro. Kun laitan nämä ihanat lapaset käsiini, ne muistuttavat minua itsestäni. Siitä että itsestäkin pitää pitää huoli. Lapaset tuntuvatkin ihan hemmottelulta, kun lanka on niin ihanan pehmoista ja kaunista, väri kauniin harmaa väripilkkuineen ja lapasten malli juuri minua. On tärkeää, ettei itseään unohda. Vaikka onkin äiti.

Anni

 

PS. Jos erilaiset lapaset kiinnostavat, sinua voisi kiinnostaa myös

Kännykänkäyttölapaset

Väriä vaihtavat lapaset + kirjoneulekaavio

ja

Yksisarvislapaset

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä