Keiju-paita kirjoen

Yhteistyössä Husqvarna Viking.

Joulun alla saapunut kirje sai aikaan monia ajatuksia. Kirjeessä käskettiin kirjautua wilmaan ja ilmoittaa Ee-esikoinen kouluun. Kouluun! Vastahan hän oli ihan pikkuvauva! Nytkö se lapsuus loppuu? Jo viime syksynä tajusin, miten isoksi Ee onkaan tullut ja aloin vaalia hänen lapsuuttaan esimerkiksi virkkaaamalla nallematon. Mutta nyt se iski todella, niin iso tyttö. Iso, jolla on isojen jutut. Samalla aloin pohtia itseäni. Olen aina pitänyt itseäni leikkimielisenä ja hassuttelevana. Muistan, miten vuosia vuosia sitten päiväkodissa työskennellessäni lapset pitivät minusta, koska höpsöttelin heidän kanssaan. Enää en jaksaisi. Onko minusta tullut liian aikuinen, äiti, joka nalkuttaa levällään olevista leluista ja liian kovasta äänitasosta sen sijaan, että tekisin lelujen keskelle lumienkelin? Katosiko leikkimielisyyteni valvottuihin öihin ja lainanmaksupohdintoihin?

I do believe in fairies. I do. I do.

Näissä pohdinnoissani muistin vuosia sitten katsotun Peter Pan -elokuvan. En elokuvasta muista paljoakaan, mutta muistan sen lopusta hetken, jolloin kaikki näytti toivottomalta. Keijujen voimat olivat lopussa ja lapset pulassa. Kunnes Peter Pan sanoi uskovansa keijuihin. Siitä nousi huuto, jota kaikki huusivat yhteen ääneen: I do believe in fairies. I do. I do. Ja niin keijut saivat voimansa takaisin ja pulassa olleet lapset pelastuivat. Nyt tuntui siltä, että oli minun vuoroni huutaa niin. Minä haluan uskoa lapsuuteen, haluan uskoa leikkimielisyyteen. En halua aikuisuuden ankeuttaa, en itseäni enkä lastani. Toivon, että elämässä on aina juuri sopivasti taikaa ja tilaa huolettomalle naurulle ja ilolle.

Solvy-kalvo häviää vesipesussa. Myös hikiset sormet saavat kalvon sulamaan.

Valitsin lankalaatikostani hopeisen ompelulangan, kangaslaatikostani NOSHin mustaa trikoota. Paininjalkarullastani valitsin avoimen vapaan ompelun jousijalan. Tarvikelaatikostani nappasin kankaan alle irti revittävää tukikangasta ja kankaan päälle veteen liukenevaa solvy-kalvoa. Jäljensin suunnittelemani tekstin solvy-kalvolle ja aloin ommella. Avoimen vapaan ompelun jousijalan idea on laittaa ompelukoneen syöttäjät pois käytöstä, jolloin kangasta voi liikutella miten vain edes-takas paininjalan alla. Paidasta tuli juuri sellainen kuin haaveilin.

Avoin vapaan ompelun jousijalka on näppärä, jos haluaa ommella ihan miten sattuu.

Hopeinen teksti erottuu tummasta taustastaan ihanasti. Tämän paidan kanssa sopii käyttää supervärikkäitä housuja ja ehkä ekalla jos alkaa aikuistuttaa, jotain vähän vakavampaakin. Kuvaushetkeen mahtui hieman kiukuttelua, mutta lopuksi kun kerroin paidan tekstin tarinan, alkoi Eetäkin hymyilyttää. Ehkä hänkin tajuaa, että lapsuus ja mielikuvitus on jotain niin arvokasta, että siitä kannattaa pitää kiinni.

Värikkäät leggingsit sopivat mustaan paitaan mainiosti.

Mielikuvituksekasta viikonloppua!

Anni

Kommentit

9 kommenttia
Avatar

Aikuistuttamista on ollut jo vähän ilmassa nyt eskarissakin 😀 kalvoa ostin Ullakan nettikaupasta joskus vuosia sitten.

Avatar

Ihana ihana ihana!

Avatar

<3

Avatar

Hieno idea ja toteutus. Tuollaista kalvoa täytyykin hankkia.

Avatar

Kiitti!

Avatar

Minä, kuten kaikki muutkin nuoret tytöt, ihastuin kyseiseen Peter Paniin. Tämä oli mun lempielokuva vuosia. Mikä onni, kun olin muistaakseni 4. luokalla ja koululle järjestettiin yhteinen elokuvahetki. Mikäs muukaan elokuva siellä ois ollu kun tämä peetteri. 😂 Siksi myös kyseinen teksti tuo mieleen kivoja muistoja. Ihana paita ❤️✨🧚🏻‍♀️

Avatar

Oi mikä ihana muisto <3

Avatar

Onpa nätti paita ja kaunis, herkkä ajatus sen takana. Minua hymyilytti tuo, että jos alkaa joskus "ekalla aikuistuttamaan". 🙂

Avatar

Mistä muuten olet ostanut tuota solvekalvoa?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä