Mehiläisvahakääreet eli kestokelmut

Muovista on tullut vihollinen ja sen vastustamisesta eko-elämän merkki. Itse suhtaudun muovin välttämiseen vähän kahtalaisesti. Kyllä, ehdottomasti haluan välttää muoveja. En halua tuoda roskaa tähän maailmaan yhtään sen enempää kuin on pakko enkä pidä siitä, että muovi ei maadu eikä häviä kovin helposti. Lisäksi muoviin liittyy oma ongelmallisuutensa kemikaaliensa puolesta. Kemikaalicocktail avaa mielestäni muovien sisältämien aineiden haitallisuutta tässä blogipostauksessaan mainiosti (tämän postauksen ansiosta muovin määrä on vähentynyt keittiössämme huomattavasti). Mutta se toinen puoli. Muovikasseja ja kaikenmaailman muovikääreitä vastustetaan fanaattisesti usein katsomatta kokonaiskuvaa. Kestokassi on ekologisen elämän tunnusmerkki, vaikka elämä muuten saattaa olla hyvinkin epäekologista. Käytetään kestokassia pystyssäpäin ja samalla lapataan kassiin hyvällä omallatunnolla lihaa, huonolaatuista pikamuotivaatetta tai muuta, minkä ostamattomuus olisi suurempi ekoteko kuin kestokassin käyttö. Kestokassien käytöllä on kiva ja helppo viherpesaista omatunto putipuhtaaksi ja se on minusta se huono juttu.

Minusta asioita pitäisi katsoa laajemmin. Ja jos tekee jotain epä-ekoa, tiedostaa sen ja yrittää aktiivisesti muuttaa sen. Käytän kestokassia, mutta pakkaan kassiini lihaa enemmän kuin pitäisi, yritän tehdä siinä parannusta. Silti näen tärkeäksi, että jokainen hiljalleen siirtyy ekologisempiin kuluttamisen tapoihin. Ei siksi, että omatunto olisi maailmanparannuksen suhteen puhdas eikä kokisi tarvetta muuttaa elämäntapojaan enempää, vaan siksi, että näen sen ainoaksi oikeaksi tavaksi elää. Ensin yksi käyttää kestokassia, sitten käyttää sata, sitten tuhat ja sitten se onkin jo normi ja maailmassa muovia hieman vähemmän. Ja sama trendi saisi näkyä hiljalleen muussakin kuluttamisessa – vaate- ja tekstiilihankinnoissa, ruokatottumuksissa, lentomatkoissa ja niin edelleen. Pienin, pysyvin askelin kohti parempaa.

Pitkä introni johdattelee seuraavaan askeleeseeni ekologisemmassa elämäntavassa. Tietoinen ekologistumispolkuni on sisältänyt muutamia (itse tekemistä sisältäviä) juttuja, joista on tullut osa perheemme arkipäivää. Kestokassit ja kestohedelmäpussit ovat pesiytyneet käsilaukkuihini ja olen iloinen tästä muovinvähennysosuudesta kohdallani. Vanhat rikkinäiset vaatteet kierrätän kestotalouspaperiksi. Käsi- ja vartalosaippuat ovat vaihtuneet nestemäisistä palasaippuoiksi (saippua-ajatuksistani sekä tekemästäni saippuapussista lisää täällä). Viimeisimmäksi valmistin mehiläisvahakääreitä. Ai mitä? No kuulkaa semmosia kestokelmuja! Valmistin mehiläisvahakääreitä mummini lähes sata vuotta sitten kirjomista tyynyliinoista. Kangas oli jo hyvin ohutta, mutta juuri sopivaa kääretarkoitukseen, kääreen kun ei tarvitse olla megapaksu. Liikuttavat tyttönimen nimikirjaimet ovat vuosikymmenien saatossa osin purkautuneet, mutta nekin pysyvät paikoillaan mehiläisvahan alla. Seuraamani ohje löytyi Heidi did it -blogista (yksinkertaistettuna huolittele kangaspalan reunat, raasta päälle mehiläisvahaa ja silitä vaha kiinni kankaaseen kahden leivinpaperin välissä). Kääreitä voi käyttää elmukelmun sijaan ruoka-astioiden päällä tai niihin voi kääräistä vaikka eväsleivän. Kääre huuhtaistaan haalealla vedellä puhtaaksi ja vahaa voi jälkikäteen myös lisätä. Kaikista kätevimmiltä tuntui kuitenkin pussimuotoon ommeltu kääre – sinne voi sujauttaa eväsomput tai miksei ne leivätkin. Pussi pysyy kiinni, kun jämäkkää vahattua kangasta kääntää paristi ja vähän painaa taitetta kiinni käsillä lämmittäen.

Käytin kääreissäni kahta eri sorttista vahaa – ostin mehiläistarhurilta suoraan hänen mehiläistensä sivutuotteena tuottamaa vahaa sekä lisäksi askartelukaupasta kosmetiikkaan tarkoitettua vahaa. Tarhurilta tehtyä vahaa käytettävät kääreet tuntuivat pitävän vettäkin melko hyvin, kun taas tämä kosmetiikkamehiläisvahalla tehty pussi päästi vedet lorisemalla lävitseen. En osaa sanoa, johtuiko tämä mehiläisvahasta vai käyttämästäni kankaasta. Empiiriset tutkimukseni jatkuvat vedenpitävyyden suhteen vielä – palaan asiaan.

Olisi hei todella mielenkiintoista kuulla, millaisia tietoisia ekotekoja muissa kotitalouksissa on tehty – ja erityisesti sellaisia ekotekoja, mihin liittyy itse tekeminen! Onko ideoita, mikä voisi ekologistumispolullani olla seuraava itse valmistettava projekti?

Ihanaa sunnuntaita!

Anni

Kommentit

12 kommenttia
Avatar

Tosiaan kuumalla voi tuhota kääreen, mutta sen voi pinnoittaa mehiläisvahalla uudelleen. Ihanasti on kaikenlaista kestoa sulla!

Avatar

Ihanasti toteutettu ekoteko! Minun on pitänyt myös hankkia tällaista mehiläisvahakäärettä, kiva tietää, että sitä voisi tehdä itsekin.

Samoja mietteitä, pienillä askelilla mennään kohti parempaa. Kelmua käytin ennen paljon ruokien päällä jääkaapissa, nyt olen korvannut sen peittämällä ruuat esim. toisella lautasella tai käyttämällä kannellisia lasiasitioita. Se kestokassi kulkee myös laukussa.

Avatar

Se oli kyllä yllättävän helppoa. Suosittelen kokeilemaan 🙂

Avatar

Ihana idea hyödyntää vanhoja kauniita käsitöitä, kiitos. Myös tämä vahaaminen kiinnostaisi.

Avatar

<3

Avatar

Kauniita kääreitä. 🙂 Vähän kerrallaan koitan itse valita tarkoituksella vähemmän muovia. On kestokassia ja kestohedelmäpussia, ja yritys valita fiksummin pakattuja tuotteita. Kokeilussa on myös palashampoo, mutta siihen suhtaudun vielä vähän ristiriitaisesti, täytyy ehkä löytää vähän paremmin omille hiuksille sopiva, mutta käytän tämänkin loppuun. Askel kerrallaan.

Avatar

Minullakin on ollut palashampoo kokeilussa, mutta se vain ei sopinut omille hiuksille. Pitäisi kokeilla sitkeämmin erilaisia.

Avatar

Ihanasti pääsi perintöliinavaatteet vielä nykyaikaiseen käyttöön 🙂 Hyvä kirjoitus kaikenkaikkiaan.

Avatar

Kiitos <3

Avatar

Aika perinteiset kestotuotteet meillä, eli kestovaipat, kestotiskirätit, kestoliinat ("talouspaperi") ja kestositeet. Toki juuri vaipat ovat vauvaperheessä niin valtava jäte, että vaippailusta tulee erityisen hyvä mieli ja samalla se on myös harrastus.

Tämä vahaliina-idea oli ihan uusi minulle! Pyrin myös eroon kelmusta ja käytän toista lautasta tai kattilan kantta.

En koskaan käytä take away-kahvikuppeja, jos ei ole pakko. Oma muki mukaan tai posliinikuppi.

En nyt tainnut tuoda sinulle mitään uusiauusia diy-ajatuksia, mutta kestositeitä suosittelen lämpimästi! Ne olivat synnytyksen jälkeen pala taivasta verrattuna kertissiteisiin.

Avatar

Jokainen pienikin teko on tarpeellinen, ajattelen minä. Vaippavuoren pienentämisestä minäkin olen iloinnut jo kahden lapsen kohdalla! Katsotaan, uskaltaudunko kestositeiden maailmaan 🙂

Avatar

Enpäs ollu kekannut että voi tehdä itse vahakäärettä. Mulla on ostettua vahakäärettä ja se on tosi hyvä ja kiva käyttää. Noh, yks meni pilalle ku hanasta tulikin tosi lämmintä vettä kun käärettä huuhtelin. Olis sen ehkä silittämällä saanut korjattua mutta en alkanu säheltään sen kanssa.
Muovikassia mulla ei oo ollu enää vuosiin, kestokassia tai ihan tavallista ostoskassia käytän, aina. Hedelmäpussit oon ommellu valoverhosta ja pari oon virkannu.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä