Neuletakki valmistui fiiliksellä mutta siinä kesti kuusi vuotta

Kun ei tiedä riittävästi, sitä luulee osaavansa enemmän kuin todellisuudessa osaa. Siinä on se hyvä puoli, että joskus saattaa myös onnistuakin! Tämä neuletakki on juuri tällainen projekti!

Opiskellessani käsityönopettajan sivuainetta innostuin omista peruskaavoista. Minulta löytyi peruskaava niin ommeltaville vaatekappaleille kuin neulepaidallekin, sillä teimme ne opintoja varten. En ole koskaan ollut mikään himoneuloja enkä ihan hahmota taitojeni riittävyyttä neulomusten suhteen. Löysin lankakaupasta aivan ihanan pellavalangan kuusi vuotta sitten (vyöte on toki ihan hukassa). Sain päähäni tehdä siitä itselleni neuletakin – ilman ohjetta.

Neuletakki ilman kaavaa

Aloitin neuletakin neulomisen tuolloin kuusi vuotta sitten. Taisin tehdä mallitilkun, jotta pääsin kärryille neuletiheydestä, mutta en ole varma. Sen kuitenkin muistan, että istuin auton kyydissä (sillä muutimme samana kesänä Helsingistä Mikkeliin) tuo kaava sylissäni ja neuloin kaavan mukaan. Tein lisäyksiä ja kavennuksia kaavan mukaisesti. Taisi minulla olla joku lapun kulma, johon merkitsin neuletakin silmukkamääriä ja kavennuskohtia, jotta sain etukappaleista ja hihoista symmetriset. Sain tehtyä tuolloin kuusi vuotta sitten neuletakin kaulusta vaille valmiiksi ja siihen se sitten jäi.

Keskeneräisten laatikko laihtuu

Olen sinnikkäästi yrittänyt taltuttaa keskeneräisten töiden laatikko(j)a viime vuosien ajan. Taisin ottaa ensimmäisen kerran itseäni niskasta kiinni kolme vuotta sitten, jolloin laskin kaikki keskeneräiset työni – tai yritin, sillä lopetin ahdistuksissani laskemisen jossain 20-30 tienoilla. Siitä lähtien olen perannut keskeneräisiä säännöllisesti, tehnyt projekteja yksi kerrallaan loppuun tai tehnyt niistä jotain muuta tai purkanut aloitetut takaisin lankakeriksi. Tänä kesänä kaivoin pellavalangan lankakorista ja neuletakin keskeneräisten joukosta. Pieni mutta jotenkin vaivalloiselta tuntuva homma piti ottaa asioikseen tehdä. Nostin silmukat neuletakin reunasta ja neuloin sileää, kunnes lanka loppui. Ja näin valmistui kuuden vuoden ikuisuusprojekti.

Neuletakki on juuri niin kiva kuin sitä aloittaessa ajattelin. Ilmava, helppo pukea, kiva lisä t-paidan päälle (käsistä palelen aina, mutta selästä taas hikoilen helposti) ja sopivan neutraali muttei kuitenkaan mitäänsanomaton.

Pellava on materiaaleista ihanin

Pellava on kerrassaan hurmaava materiaali ja se toimii näköjään aivan mainiosti myös lankana ja neulottavana. Pellavan himmeä kiilto tekee siitä juhlavan. Lisäksi pellava on lämpimällä säällä viileä ja viileällä säällä lämmin. Tämä neuletakki kuitenkin on ilmavuutensa vuoksi ehkä enemmän kesävaate kuin talvivaate. Tämän projektin kohdalla kannatti lähteä ”soitellen sotaan”, sillä testailu onnistui ja sain yhden lempivaatteen vaatekaappiini.

Muita lempivaatteitani ovat tämä värianalyysin innoittama paita sekä ihana mukavuus-mekko.

Valoisia ajatuksia lokakuun loppuun!

Anni