Lapsi Lapsen kehitys
07/01/2018

Miksi vauva kannattaa opettaa konttaamaan? – Näin liikkeellelähtö etenee kuukausi kuukaudelta

Jo vastasyntynyt kopsuttelee kantapäitään lattiaa vasten, jotta hän olisi jonain päivänä valmis kävelemään. Fysioterapeutti Laura Einistö kertoo, miten liikkeellelähtö etenee.

Liikkeellelähdön eri vaiheet valmistavat vauvaa kehonhallintaan.

Miksi vauva kannattaa opettaa konttaamaan? – Näin liikkeellelähtö etenee kuukausi kuukaudelta

Jo vastasyntynyt kopsuttelee kantapäitään lattiaa vasten, jotta hän olisi jonain päivänä valmis kävelemään. Fysioterapeutti Laura Einistö kertoo, miten liikkeellelähtö etenee.

0–2 kk: Vauva nostaa päätään ylös

Vastasyntynyt vauva makaa enimmäkseen selällään ja hakkaa kantapäitään alustaan. Se valmistaa kävelyssä tarvittavaan kantaiskuun.

Varsinainen liikkuminen lähtee kuitenkin vatsamakuulta. Kun vauva on vatsallaan alustalla, hän saa vartalostaan kokonaisvaltaisen aistikokemuksen. Samalla vauvan vatsa- ja selkälihakset vahvistuvat.

Vastasyntyneen voi laittaa heti vatsalleen kovahkolle alustalle, kuten lattialle maton päälle. Sängyllä tai muulla pehmeällä alustalla vanhemman tulee tarkkailla, että vauvan hengitystiet ovat vapaina.

Vastasyntyneen pää lepää toisen posken päällä. Silloin vauva saa tuntea poskensa alustaa vasten, mikä on tärkeää suun alueen kehitykselle. Asennossa vauva saa nyrkin suuhunsa ja oppii, että hänellä on kädet.

Vauvaa kannattaa pitää vatsallaan useita kertoja päivässä niin kauan kuin hän viihtyy. Vastasyntyneellä minuutinkin vatsallaan oleminen on hyödyllistä. Aika pitenee hiljalleen.

Pian vauva yrittää kohottaa päätään. Painavan pään kannattelu vaatii paljon niskalihaksilta, joten aluksi vauva ”nokkii” eli kopsuttaa nenäänsä alustaan. Se ei ole haitallista, sillä vauva saa siitä tärkeän aistikokemuksen.

Jos vauva ei viihdy vatsallaan lattialla, vanhempi voi ottaa vauvan rintansa päälle vatsalleen. Napatyrä tai refluksi voivat hankaloittaa vatsallaan olemista. Silloin vauvaa voi pitää hieman pystymmässä.

3–5 kk: Vauva pyörähtää vatsalleen

Aluksi vauvan pää on selällä maatessa sivulle kääntyneenä. Esimerkiksi lelukaari houkuttaa vauvaa tuomaan pään keskelle.

Kun vauva yrittää haroa leluja käsillään, ne tulevat sivuilta keskelle, joten vauva alkaa hahmottaa vartalonsa keskilinjaa. Silloin hän on valmis harjoittelemaan vatsalleen kääntymistä. Lelukaaresta kannattaa tässä vaiheessa luopua.

Vauvaa voi houkutella kääntymään juttelemalla hänelle vierestä tai asettamalla leluja hänen sivuilleen. Kun vauva kääntää päänsä lelun suuntaan ja yrittää tarttua siihen, vartalo seuraa pian perässä.

4–6 kk: Vauva pyörii napansa ympäri

Navan ympäri pyöriminen on ryömimisen esiaste. Jos vatsallaan olevalla vauvalla on ympärillään jotakin mielenkiintoista, hän lähtee tavoittelemaan sitä vetäen käsillään ja jaloillaan: vauva alkaa pyöriä napansa ympäri kuin lentokoneen propelli.

Vaihe on tärkeä osa liikkumaan oppimista, sillä vauvan kehoon tuleva kierto valmistaa kehonhallintaan. Vatsallaan ollessaan vauva on todennäköisesti alkanut myös opetella itsensä nostamista suorien käsivarsien varaan, ja pyöriessä tuo taito kehittyy.

Vauvaa voi houkutella pyörimään asettamalla leluja hänen ympärilleen. Pyöriessään vauva saa tuntokokemuksen varpaistaan ja päkiöistään lattiaa vasten. Se valmistaa kävelyn varvastyöntöön.

Kohta mennään!

5–7 kk: Vauva lähtee ryömimään

Jotta vauva lähtisi ryömimään, hänellä pitää olla motivaatiota. Kun vauva joutuu kurottelemaan lelua, yleensä loppuvartalo tulee perässä.

Joskus vauva yrittää ensin työntää itseään eteenpäin pelkillä jaloilla. Silloin hänen on pakko siirtää myös käsiä, jotta ne eivät jäisi jumiin rinnan alle. Näin vauva hoksaa ryömimisen taidon. Ryömimistyylejä on useita, eikä takaperinkään eteneminen ole väärin.

Ryömiessään vauva oppii hahmottamaan paitsi ympäristöään myös omaa kehoaan. Esimerkiksi ryömiessään sohvan alle vauva hahmottaa kehonsa rajoja, kun pää osuu sohvan reunaan.

8–10 kk: Vauva alkaa kontata

Kun vauva osaa tukeutua suorien käsiensä varaan, alavartalo nousee yleensä perässä: vauva päätyy konttausasentoon.

Jotkut vauvat heijaavat itseään asennossa jopa viikkojen ajan ennen kuin ottavat konttausaskeleita. Käden irrottaminen alustasta vaatii vauvalta rohkeutta ja voimaa.

Jotkut eivät konttaa lainkaan. On kuitenkin suositeltavaa tukea vauvan konttaamaan oppimista mahdollisimman paljon, sillä konttaaminen kehittää hienomotorisia taitoja, ja kontatessa vauva oppii käyttämään raajojaan vuorotahtisesti.

Vauvaa voi rohkaista nousemaan konttausasentoon laittamalla hänet ilman vaatteita esimerkiksi kylpyhuoneen lattialle tai nurmikolle. Nihkeällä tai epämukavalla alustalla vauva voi innostua nousemaan käsien ja polvien varaan, kun hän ei pääsekään silloin ryömimällä eteenpäin.

Vauvaa voi houkutella konttaamaan myös laittamalla hänet konttausasentoon lähelle matalaa sohvapöytää ja asettamalla pöydälle lelun houkuttimeksi. Välimatkan pitää olla niin lyhyt, että vauvan ei kannata laskeutua ryömimään, vaan hänen on helpompi ottaa pari konttausaskelta ylettyäkseen leluun.

Konttaamaan voi houkutella myös laittamalla vauva kiipeämään tyynyjen tai vanhemman jalkojen yli.

Jos konttausvaihe jää välistä, siitä ei todennäköisesti ole haittaa. On kuitenkin tutkittu, että merkittävä osa koulussa oppimishäiriöistä kärsivistä lapsista ei ole kontannut vauvana. Konttaus vaatii vuorotahdin vuoksi paljon aivotyöskentelyä.

8–10 kk: Vauva nousee seisoma-asentoon

Ihminen on luotu olemaan pystyssä, joten vauva pyrkii seisoma-asentoon luonnostaan. Ensin vauva yleensä oppii nousemaan polvilleen tukea vasten. Siitä hän punnertaa käsillä itsensä seisomaan.

Vauvan ympäristön pitää motivoida häntä nousemiseen. Jos kaikki tasot ovat niin korkealla, ettei vauva ylety niihin, pystyyn nouseminen ei välttämättä ole mahdollista. Vauvalle kannattaa laittaa leluja houkuttimiksi sopivan korkuisille tasoille, esimerkiksi sohvalle.

Vanhempi voi nostaa vauvaa pystyyn, mutta siitä ei todennäköisesti ole hyötyä. Vauvan pitää oppia nousemaan itse, sillä muuten hänet täytyy nostaa aina, kun hän kaatuu.

Näin se sujuu!

10–15 kk: Lapsi alkaa kävellä

Jos sohvan toisessa päässä on jotakin kiinnostavaa, usein lapsi yrittää ottaa sivuaskelia päästäkseen sen luo. Jos mielenkiintoinen lelu on lapsen takana sohvapöydällä, lapsi irrottaa ensin toisen käden, kiertää vartaloaan ja siirtää yhden käden kerrallaan sohvapöydälle. Ensimmäiset kävelyaskeleet on otettu!

Kävellessään sohvaa pitkin lapsi oppii ottamaan tukea. Jos vanhemmat kävelyttävät lasta pitämällä kiinni yhdestä kädestä, silloin he huolehtivat tukemisesta.

Taaperokärry on oiva apuväline kävelyn opetteluun, sillä sen kanssa lapsi vastaa itse tasapainostaan. Aluksi kärryyn voi laittaa kirjoja painoksi ja keventää lastia vähitellen.

Kävelytelineestä on todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä. Kun lapsi tukeutuu telineeseen, tasapaino ei kehity. Myös kengät kannattaa riisua, sillä paljain jaloin lapsi saa tärkeän tuntokokemuksen.

Jos lapsi liikkuu lujaa konttaamalla tai muulla tyylillä, käveleminen ei välttämättä kiinnosta. Toisaalta on hyvä, jos lapsi ei opi kävelemään kovin aikaisin, sillä iän myötä itsesuojeluvaisto kasvaa.

On kuitenkin niin, että jos lapsi lähtee kävelemään kahdeksankuisena, ei häntä voi estääkään. Jos lapsi ei vielä puolitoistavuotiaana kävele, neuvolasta yleensä ohjataan fysioterapeutille.

Vauvat ovat yksilöitä

Vauvojen taitojen vertailu on äitipiireissä yleistä, mutta turhaa. Fysioterapeutti Laura Einistö muistuttaa, että kuuden ja kymmenen ikäkuukauden välillä vauvat kehittyvät hyvin eri tahtiin.

– Joku saattaa nousta seisomaan seitsenkuisena, kun taas toinen oppii silloin vasta kääntymään. Silti he saattavat oppia kävelemään samaan aikaan.

Hitaastikin kehittyvä vauva voi isompana olla taitava liikkumaan. Liikkumaan oppimisessa yksi tärkeä tekijä on lihasjäntevyys, joka on perinnöllinen ominaisuus: jäntevä vauva voi lähteä liikkeelle aiemmin.

– Jäntevän vauvan tunnistaa jämäkkyydestä, kun hänet nostaa syliin. Sen sijaan vauva, jolla on matala lihasjäntevyys, tuntuu sylissä vetelältä, ja hänen asentoaan joutuu tukemaan enemmän, Einistö kuvailee.

Vauvoissa on yksilöllisiä eroja myös liikkumisen tavoissa. Yleensä kaikki liikkumistyylit ovat normaaleja.

– Jos vauva on selvästi toispuoleinen, kääntää päätään vain toiseen suuntaan tai vetää itseään eteenpäin vain toisella kädellä, asia on hyvä ottaa puheeksi neuvolassa.

Muuten vauvan kehityksestä ei tarvitse huolehtia, sillä sitä seurataan neuvolassa, josta tarvittaessa ohjataan fysioterapiaan.

– Vauvaa ei kannata auttaa liikaa, vaan antaa hänen itse hoksata taitonsa. Tärkeintä on tarjota vauvalle motivoiva ympäristö.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.