Lapsi Lapsen kehitys
15/02/2016

Onko lapsella ADHD? Näistä merkeistä tunnistat sen

ADHD eli tarkkaavaisuuden ja ylivilkkauden häiriö on yllättävän yleinen lapsilla. Ylivilkas lapsi ja hänen vanhempansa ovat usein lujilla, sillä oireet tuovat kummallekin väsymystä ja epäonnistumisen kokemuksia. Lue, milloin lapsella kannattaa epäillä adhd:ta ja miten silloin toimia.

Onko lapsella ADHD? Näistä merkeistä tunnistat sen

ADHD eli tarkkaavaisuuden ja ylivilkkauden häiriö on yllättävän yleinen lapsilla. Ylivilkas lapsi ja hänen vanhempansa ovat usein lujilla, sillä oireet tuovat kummallekin väsymystä ja epäonnistumisen kokemuksia. Lue, milloin lapsella kannattaa epäillä adhd:ta ja miten silloin toimia.

Helsingissä toimivan ADHD-keskuksen yksikönjohtaja ja psykologi Silve Serenius-Sirve neuvoo työkseen vanhempia, jotka epäilevät lapsellaan ADHD:ta.

Tyypillinen syy siihen, että vanhemmat hakeutuvat neuvontaan, on se, että arki lapsen kanssa ei tunnu sujuvan. Etenkin siirtymätilanteet, kuten päiväkotiin lähtö, ovat hankalia. Lapsi reagoi suunnitelmien ja rutiinien muuttumiseen voimakkaasti.

Monet vanhemmat kuvaavat lastaan myös hyvin uhmakkaaksi, ja ohjeiden perillemeno ja noudattaminen on hankalampaa kuin muilla samanikäisillä: vanhempi joutuu sanomaan samasta asiasta 50 kertaa.

– Tällainen käytös ei enää ole vain vilkasta temperamenttia ja eloisuutta, Serenius-Sirve sanoo.

Arjen sujuminen on tärkein mittari sille, onko paikallaan epäillä lapsella ADHD:tä. Vanhempien kannattaa selvittää asiaa, jos hankaluudet haittaavat päivittäistä arkea jatkuvasti, eivätkä liity vain tiettyyn tilanteeseen.

Samoin jos vanhemmat joutuvat rajoittamaan elämäänsä, kuten kauppareissuja ja kyläilyjä, lapsen rauhattoman ja arvaamattoman käytöksen takia.

– Diagnoosia hidastaa usein se, että käyttäytymisongelmat ilmenevät usein kausittain: välillä on hyviä kausia ja välillä hankalampaa.

Lue myös: Mitä tehdä, kun lapsi kiukuttelee puettaessa ja muissa siirtymätilanteissa?
Keskustele: Kuinka sanoa ADHD:sta lapsen vanhemmille, kun eivät itse huomaa?

ADHD-diagnooseja 4–5-vuotiaille

ADHD:n piirteitä voi erottaa aikaisintaan kaksi-kolmevuotiaalla lapsella. Ympäristö alkaa asettaa tämänikäiselle lapselle vaatimuksia, kuten ohjeiden noudattamista ja paikallaan pysymistä syödessä.

ADHD-diagnooseja tehdään yleensä aikaisintaan noin neljä-viisivuotiaille lapsille. Kaikista diagnooseista yli puolet tehdään kuitenkin koulun aloittamisen jälkeen.

Leikki-ikäinen ADHD-lapsi voi olla niin sanottu tulistuva lapsi, helposti ärsyyntyvä, levoton ja tarkkaamaton. Hänen on vaikea pysyä paikoillaan, ja esimerkiksi ruokapöydässä hän vääntelehtii hermostuneesti.

Leikkiminen keskeytyy helposti ja ikätasoa vastaavat pitkäjänteiset tehtävät voivat olla vaikeita. Lapsen on vaikea odottaa vuoroaan ja tavoitteidensa saavuttamista, ja hän toimii ajattelematta tekemisiään.

Diagnosointiin käytetään kansainvälisiä kriteerejä, joista tarpeeksi monen on täytyttävä useassa eri ympäristössä.

Tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus korostuvat eri lapsilla eri painotuksilla. Jos vain tarkkaamattomuuteen liittyvät kriteerit täyttyvät ilman ylivilkkautta, kyseessä on ennen ADD:ksi kutsuttu ”puhdas” tarkkaavuuden häiriö, joka on yleisempi tytöillä kuin pojilla.

Joskus ADHD-epäilyn taustalta paljastuu oireyhtymän sijasta tai sen lisäksi muita häiriöitä. Tutkimuksissa selvitetään lapsen yleinen kehitystaso, puheen ja kielen kehitys, näkökyky, motorinen kehitys ja hahmotus. Erityisesti kielenkehityksen viive voi korostaa ja pahentaa ADHD:n oireita.

Lue myös: Tunnista lapsen temperamentti, niin ymmärrät häntä paremmin
Keskustele: Turhautuminen ADHD-lapsen koulunkäyntiin

Auta ADHD-lasta: tue ajoissa

Osa vanhemmista miettii, kannattaako ADHD-epäilyä ylipäätään lähteä selvittämään: ehkä lapsen elämä sujuu paremmin, jos hän ei saa leimaa otsaansa eikä ympäristö aseta hänelle ennakkoluuloja?

Serenius-Sirve toteaa, että jos lapsen oireilu näkyy ulospäin, on tärkeää, että ympäristö tietää, mistä on kyse. Diagnoosi sinällään ei ole autuaaksi tekevä asia. Paljon tärkeämpää on kertoa muille, mitkä ovat lapsen vahvuudet ja toisaalta taidot, joihin hän tarvitsee erityistä tukea.

– ADHD on saanut mediassa paljon negatiivista julkisuutta tapauksista, joissa ei itse asiassa ole kyse puhtaasta ADHD:sta, vaan sen seurannaisongelmista. Siksi ihmisillä voi olla kirjainyhdistelmästä vääränlainen ja negatiivinen kuva.

Pitkien seurantatutkimusten tulosten perusteella korostetaan yhä enemmän, että ADHD:n mahdollisimman varhainen toteaminen on tärkeää. ADHD-lapsen on usein muita vaikeampi solmia ystävyyssuhteita ikätovereidensa kanssa, ja hän joutuukin helposti syrjityksi.

Ylivilkkaan lapsen elämä voi muodostua kasvavaksi sarjaksi epäonnistumisen kokemuksia, mikä johtaa helposti huonoon itsetuntoon, jos vaikeuksiin ei puututa. Lapsen varttuessa hoitamaton ADHD on suuri riski monilla eri elämänalueilla, esimerkiksi päihteiden käytössä, liikenteessä ja ihmissuhteissa.

Uhkakuvat kuulostavat vanhemmista usein kamalilta, mutta Serenius-Sirve rauhoittelee.

– ADHD-lapsesta kasvaa täysin yhteiskuntakelpoinen ihminen. Esimerkiksi mikään ammatti ei ole sairauden vuoksi poissuljettu. Elämän ennuste on paljon kiinni siitä, miten ympäristö tukee lasta ja miten hän oppii elämään oireidensa kanssa.

Lue myös: Lapsen oppimisvaikeudet
Keskustele: Adhd ja koulu

Miten ADHD:ta hoidetaan?

ADHD:ta hoidetaan aina ensisijaisesti psykososiaalisilla hoitomuodoilla. Ne tarkoittavat sitä, että vanhemmille opetetaan keinoja, joilla he voivat säädellä arkea ja auttaa lasta säätelemään omaa toimintaansa. Jos lapsen oireet ovat vaikeita, voidaan noin kuusivuotiaasta alkaen käyttää tukena lääkehoitoa.

Tavallisimmin käytetyt lääkkeet pidentävät dopamiini-nimisen aivojen välittäjäaineen vaikutusaikaa, mikä säätelee vireystilaa ja auttaa viestejä menemään eteenpäin aivoissa.

ADHD-perheessä lapsen ja vanhemman vuorovaikutus uhkaa usein muuttua negatiiviseksi kehäksi. Kun lapsi ei käyttäydy toivotulla tavalla, vanhemmat alkavat usein käyttäytyä häntä kohtaan erityisen arvostelevasti ja määräilevästi, ja joskus vanhemman on vaikea nähdä lapsessa mitään hyvää.

Vanhemman kiukku ja väsymys vaikuttavat puolestaan lapsen käytökseen. Negatiivisuuden kierre on mahdollista katkaista arjen säätelyllä.

Selkeä vuorovaikutus ja suorat toimintaohjeet, joissa käytetään mahdollisimman vähän sanoja ja varmistetaan viestin perille meno eri keinoin, ovat usein tärkein keino saada arki sujumaan ja luoda yhteisiä onnistumisen kokemuksia. Lapsen kehuminen ja toivotun käytöksen vahvistaminen ovat myös olennaisen tärkeää.

– ADHD-lapsen kanssa on erityisen tärkeää satsata hyviin hetkiin, ja palkita häntä yrittämisestä. Kun onnistumisia on harvoin, niitä on todella opeteltava näkemään, Serenius-Sirve toteaa.

Lue myös: Miten saada lapsi tottelemaan? Asiantuntija vastaa
Keskustele: ADHD-lääkityksestä kokemuksia?

Vinkkejä ADHD-lapsen vanhemmalle

Jos vanhemmuus on tavallisestikin suhteellisen vaativa laji, ADHD-lapsen vanhemmille se on usein extreme-urheilua. Helpot lapset, joiden kanssa kaikki sujuu, saavat aikuisen tuntemaan itsensä kyvykkääksi ja hyväksi vanhemmaksi.

Kun lapsen kanssa ei juuri mikään tunnu onnistuvan ja vanhemmuus täyttyy epäonnistumisen ja syyllisyyden kokemuksilla, itseluottamus vanhempana on usein alhaalla. ADHD-lapsen perheissä vanhempien uupumisen riski on suuri, ja sairaus vaikuttaa myös sisarussuhteisiin ja vanhempien parisuhteeseen.

– Monet vanhemmat kokevat riittämättömyyttä: heistä tuntuu, että he eivät osaa olla lapsensa kanssa. Lapsen sisaruksien kanssa käytetyt kasvatuskeinot eivät nyt toimikaan, ja kun keinot loppuvat, haetaan apua, Silve Serenius-Sirve kuvaa.

ADHD-lapsen kasvatuksessa vanhemman perusvaistojen käyttäminen ei välttämättä riitä. Vanhempien täytyy erikseen opetella toimintatavat, joilla arki saadaan sujumaan.

Sen jälkeen on vastassa vielä ulkomaailma: ikäänsä nähden ”huonosti” käyttäytyvä lapsi herättää paheksuntaa, ja ADHD-lapsen vanhempi saa tuntea olevansa ulkopuolisten mielestä huono kasvattaja. Tässä kohtaa kannattaa pitää paksua nahkaa: muut eivät voi tietää, millaista on kasvattaa ADHD-lasta, joka tarvitsee tavallisuudesta poikkeavaa kasvatusotetta.

Serenius-Sirve neuvoo, että syyllisyyteen ja epäonnistumisiin ei kannata juuttua, vaan keskittyä siihen, miten voi jatkossa ohjata ja tukea lasta paremmin.

Omasta jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää jo lapsenkin vuoksi: kannattaa varata tarpeeksi omia hengähdystaukoja ja muistaa tietoisesti omia vahvuuksiaan kasvattajana.

ADHD-keskuksen puhelinpäivystys neuvoo vanhempia arkisin klo 9–15 numerossa (09) 3294 5520. Keskuksen palveluihin ei tarvita lähetettä eikä diagnoosia, vaan vanhempien oma huoli lapsesta riittää.

Jutun lähteenä käytetty myös ohjekirjoja Lasten ja nuorten ADHD, Arjen eväät – vinkkejä ADHD-lapsen vanhemmille sekä Perhekoulun käsikirja.

Lue myös: Näin hillitset itsesi lapsen kanssa – 7 vinkkiä
Keskustele: Lapsi ei rauhoitu millään päiväunille

Mikä on ADHD?

  • Tarkkaavaisuus-ylivilkkaus-impulsiivisuushäiriö ADHD on lasten ja nuorten yleisin neuropsykiatrinen häiriö. Neuropsykiatrisilla häiriöillä tarkoitetaan kehitysiässä ilmeneviä oireita ja sairauksia, jotka ilmenevät psykiatrisin oirein, mutta niiden taustalla on neurologinen tai neurobiologinen häiriö.
  • Suomessa ADHD:n arvioidaan olevan 3–5 prosentilla väestöstä. ADHD on kolme kertaa yleisempi pojilla kuin tytöillä.
  • ADHD:n arvioidaan johtuvan 70–80-prosenttisesti perinnöllisistä tekijöistä (usean eri geenin välityksellä peritty alttius). Usein myös jommallakummalla vanhemmalla on ADHD tai sen oireita.
  • ADHD-lapsella on usein myös muita samanaikaisia oireita tai sairauksia. Tyypillisiä samanaikaisia neurologisia ongelmia ovat kielelliset ja hahmottamisen tai silmä-käsi-yhteistyön vaikeudet.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.