Raskaus 15.09.2019 Päivitetty 29.05.2023

”Kaksi sykkivää sydäntä. Meinasin pudota pöydältä” – 3 äitiä kertoo mitä seurasi, kun ultrassa näkyikin kaksoset

Voiko kaksosraskauden aavistaa ennalta? Kuinka rankkaa on odottaminen, synnyttäminen tai sairaala-aika kahden pikku käärön kanssa? Kolme kaksosten äitiä kertoo tarinansa.

Teksti
Natalia Kisnanen
Kuvat
iStock
7 kommenttia

Ultrassa kaksoset? Voi hyvin väittää, että se on lähes kaikkien raskaana olevien mielessä käyvä ajatus ennen odotettua toimenpidettä. Näin asiat alkoivat rullata kolmessa perheessä, kun näin todella kävi!

Riag, 30, Espoo:

“Kun odotin, minulla oli outo fiilis, että voisin saada kaksoset. Kova pahoinvointi yllätti niin aikaisin. Suvussa on kaksosia.

Tiesin yhdet kaksoset esikoistyttöni päiväkodista. Heidän isänsä onnitteli minua kuullessaan kaksosraskaudestani: ’onneksi olkoon ja otan osaa’.

Olen itsekin kaksonen. Oma kaksossisarukseni meni kuitenkin kesken. Myöhemmin äitini odotti taas kaksosia, mutta se raskaus päättyi kokonaan keskenmenoon.

Minun raskauteni meni hyvin. Vasta loppuvaiheessa oli todella hankala olo. Kärsin iskiaskivuista, joita ei yksösraskaudessa ollut. Supisteli hyvin herkästi. Lasten isä ajoi auton ulko-oven eteen, kun en jaksanut kävellä parkkipaikalle.

Oli iso riski, että jälkimmäisenä syntyvä vauva joutuisi sektioon kuitenkin.

Äitini muuttui ylisuojelevaksi, kun sai tietää kaksosraskaudesta. Hänen mielestään täytyy melkeinpä syödä kolmen edestä. Hän soitteli usein varmistaakseen, että kaikki on hyvin.

Synnytyksessä toinen sikiö oli perätilassa ja toinen poikittain. Sain valita, haluanko yrittää alakautta. Valitsin sektion: oli iso riski, että jälkimmäisenä syntyvä vauva joutuisi sektioon kuitenkin.

Tytöt syntyivät raskausviikoilla 38+3. Kumpikin painoi 3,3 kiloa. Toinen karjui kovaa, mutta lopetti kahden minuutin ikäisenä hengittämisen ja meni veltoksi. Onneksi kätilö sai hänet virkoamaan! Tyttö on yhä arka, eikä tykkää muutoksista.

Raskausaikana oli usein huoli pärjäämisestä kaksosten kanssa, ja olin henkisesti varautunut pahimpaan. Mutta päinvastoin sain oikein nauttia vauva-ajasta. Imetin kaksosia taaperoiksi asti.

Tytöt ovat nyt 4-vuotiaita. On ihanaa seurata kahden samanikäisen, mutta eri luontoisen lapsen kasvua. He puolustavat toisiaan usein. Jos kiellän yhtä, toinen tulee väliin: ’älä äiti sano noin siskolleni’! Jos yksi saa kaakaota, hän pitää huolta, että toisellekin annetaan.”

Jaana, 31, Kymenlaakso

”Kävimme hiljattain niskaturvotusultraäänitutkimuksessa. Ultrassa kaksoset paljastuivat meille, kaksi tervettä lasta.

Olimme naiseni kanssa päättäneet ottaa lapsettomuushoidoissa riskin ja kokeilla kahden munasolun inseminaatiota. Olihan näin paremmat mahdollisuudet siihen, että edes toinen munasolu hedelmöittyy ja kiinnittyy.

Suomessa suositellaan istuttamaan kohtuun vain yksi lapsi kerrallaan, mutta välillä poikkeukset sallitaan pyynnöstä, jos lääkäri arvelee äidin vartalon kestävän.

Olimme keskustelleet kaksosten mahdollisuudesta paljon etukäteen, ja myös se oli tervetullut vaihtoehto.

Oireista en ensikertalaisena voi sanoa paljoa, mutta helpolla olen päässyt. Vain väsymys ja jatkuva nälkä ovat eroja aiempaan olotilaani.

Nyt kun on tietoa tulevista kaksosista, on ihanaa ajatella, että heillä on aina toisensa ja kaveri lähellä.

Riskejä liittyy raskauteen aina. Koen siis hyödyt paljon suurempina kuin riskit ja vaivat. Lisäksi on mahtavaa, että tätä raskautta seurataan tiiviimmin kuin yksösraskautta.”

Lotta, 27, Riihimäki

“Osasinko odottaa kaksosia? En osannut. En sitten ollenkaan. Minulla oli ennen kaksosraskautta tuulimunaraskaus. Uudessa raskaudessa epäilin, onko kyydissä tälläkään kertaa ketään.

Pääsin jo viikolla 7 neuvolalääkärin ultraan, jossa varmistettiin, että kohdussa on elämää. Kävin lavetille pitkälleen ja lääkäri alkoi ultrata. Olen ollut monessa ultrassa, joten osaan jo hyvin tulkita, mitä siellä ruudulla näkyy. Kun lääkäri sai hyvän näkyvyyden kohtuun, niin näin sen heti: kaksi sykkivää sydäntä.

Meinasin pudota siitä pöydältä. Olin järkyttynyt, mutta en osannut kuin kiroilla ja nauraa epäuskoisena. Seuraavat päivät huutoitkin kamalia riskejä ja kahta vauvaa muutenkin.

Sekä raskaus että synnytys olivat minulle helpompia kuin isompien yksössisarusten kohdalla.

Identtisillä kaksosilla oli yhteinen istukka ja suonikalvo. Lasten kokoeroa mittailtiin ja kuntoa tarkasteltiin ultraäänitutkimuksissa viikon välein.

Raskauden sujumiseen vaikutti varmasti se, että pystyin lepäämään: olin kotona kahden isomman lapseni kanssa, enkä töissä. En kärsinyt liitoskivuista enkä ennenaikaisista supistuksista.

Sain lievän raskausmyrkytyksen. Pienet pojat syntyivät kahden päivän käynnistyksen jälkeen helposti ja sujuvasti alateitse, kun viikkoja oli 35+5. Syntymässä kokoero oli iso: 2 765 grammaa & 49,5 senttiä sekä 2 085 grammaa & 45,5 senttiä. Ero oli myös yksi syy käynnistykseen.

Sekä raskaus että synnytys olivat minulle helpompia kuin isompien yksössisarusten kohdalla.

Sen sijaan raskainta oli 11 vuorokauden sairaala-aika. Vauvat tuntuivat sairaalan omaisuudelta, eikä imetyksessä tuettu. Olin imettänyt vanhempaa lastani koko kaksosraskauden ajan, ja nyt painostettiin lopettamaan se. Samalla moitittiin kaksosille pumppaamiani määriä, ettei tuo mihinkään riitä. Taaperon ansiosta imetys onnistui – hän nostatti maidon, kun vauvat eivät jaksaneet.

Imetän edelleen kaksosia. He ovat nyt vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisiä.

Kaksosten taidot ovat jäljessä, ehkä keskosuuden takia. Toinen heistä ei vielä seiso ilman tukea. Luonteiltaan he ovat yö ja päivä, toinen on mammanpoika ja toinen kaikkien kaveri.”

Lue myös: 

Näkyyköhän minulla ultrassa kaksoset? Nämä asiat vaikuttavat monikkoraskauden todennäköisyyteen

Suomen Monikkoperheiden kaksos-opas

Lue myös

Kommentit (7)

Kun aloin odottaa tiesin heti, että odotan kaksosia. Minä vain tiesin. Kerroin siitä heti. Ekassa ultrassa kerroin. Ei näkynyt kuin yksi syke.
Joka kerta neuvolassa otin asian esille.
Loppuraskauden ultrassa sanoin samaa. Se kirjattiin lopulta, että äiti epäilee kaksosia.
Synnytyssairaalaan mentäessä siitä keskustelin vielä.
Sairaalaan minut lähetettiin, koska en tuntenut liikettä.
Tilanne eteni hätäsektioon.
Tunsin, kun vatsa viillettiin, lapsi nostettiin kasvojeni lähelle ja kätilö sanoi, että tämä pieni poika tarvitsee paljon äidinmaitoa.
Sen jälkeen nukahdin.
Herättyäni kerroin kokemukseni.
Kätilö kertoi, että juuri näin hän teki ja sanoi.
Samalla minulle kerrottiin, että kohdussa oli myös toinen istukka, joka oli jossain vaiheessa raskautta kuivunut kokoon.
Tiesin, että siellä oli toinen. Se toinen mielestäni oli myös poika.
Tämän jälkeen tästä aiheesta ei keskusteltu.
Lapsellani oli kuitenkin kaikki hyvin.
Kun poikani oli 3-4 vuoden ikäinen hän kysyi yllättäen, että kun olin sinun vatsassasi, niin mihin se toinen poika katosi, kun jäin sinne ihan yksin.
Enteitä ja ennustuksia tuntenut ja kokenut ennenkin ja useasti sen jälkeen.

Mistä punaisen laatikon teksti on? Kovin kalskahtaa korvaan, erikoista asiatekstiä.

” Kaksosten synnytykset entistä turvallisempia
Lääkärit suosittelevat sektiota, jos ensiksi maailmaan tulossa oleva kaksonen ei ole tulossa ulos pää edellä. Tämmöistä mahdollisuutta ei ollut ennen nykyisenlaisia ultraäänitutkimuksia, ja siksi kaksossynnytykset saattoivat olla hyvin vaarallisia.
Jos kohdun toiminnot heikentyivät ensimmäisen kaksosen synnyttyä, toisena syntynyt lapsi oli vaarassa vammautua tai kuolla, koska ei ehtinyt ajoissa maailmaan. Äitikin oli hengenvaarassa.
2000-luvun Suomessa on kuitenkin niin loistavat synnytyssairaalat, etteivät niissä syntyneet kaksoset ole juurikaan sen pahemmassa vaarassa kuin muutkaan vauvat.”

Minulla on kaksostytöt, 20v,kauniit kuin mitkä, äidin rakkaimmat ystävät!
Kaikki se valvominen ja työmäärä on ollut elämäni parasta aikaa.
Muistakaa ottaa sellainen rikkaus kiitollisuudella, sitä ei kaikille anneta….

Vitsiä oli heitetty asiasta, että mitä jos olisikin kaksi. Mutta oli silti melkoinen yllätys rv 12 ultrassa. Siinä kohtaa jäi tauolle ratsastus harrastus, valtava suojeluvaisto iski päälle. Fyysisessä työssä aina 9 kuulle asti. Raskaus ja synnytys oli helppoja. Ei kaksosia suvussa, olen alle 170 cm ja ikä 25, eli mitkään riskitekijät eivät toteutuneet. Rankkaa oli vain eka vuosi vauvojen kanssa, mutta siitäkin selvittiin. ♡ ♡

Ihania kirjoituksia! <3 Itse aavistin ennen ensimmäistä utraa odottavani kaksosia ja pyysin gynekologia ultraamaan vielä näkyykö kohdussa kuitenkin jotain poikkeavaa. Lopulta pyörähti toinen sikiö esiin ja gynekologi oli se, joka hyppäsi jännityksestä. Sitten ihan innoistui etsimään kolmatta sikiötä, totesin, ettei siellä kolmatta sentään ole. =) Tiesin myös odottavani poikia, kun muut ympärillä olivat varmoja tytöistä. Pahinta ehkä oli se pelko vauvojen puolesta koko raskauden ja se ettei ollut perheessä toista aikuista halaamassa, kun olisin tarvinnut haleja tai iloitsemassa asioita. Tunsin poikien ensimmäiset potkut jouluaattona, paras joululahja. Onneksi kyseinen gynekologi oli niin mahtava, että vaikka siirryin julkisenpuolen sairaanhoidonpiiriin, tämä lääkäri kirjoitti koko ajan minut sairaslomalle, mikä mahdollisti sen levontarpeen mikä odotuksesta muodostui. Söin kahden tunnin välien, jopa öisin, joten minun oli saatava univajeet paikattua vuorokauden ajan. Mummo teki minulle kotonaan ruoan, koska voin niin pahoin ruoan hajusta. Uskon, että tuon syönnin takia identtiset vauvat olivat samankokoisia ja hyvässä voinnissa heidän synnyttyä itse ilman käynnistystä tasan 3 viikkoa ennen laskettua aikaa (päivän päästä olisi ollut käynnistys ja kahden päästä keisarinleikkaus edessä). Synnytys meni hienosti, vaikka pelkäsin etenkin vauvojen puolesta sitä. Parasta mitä elämässäni on, ovat pojat! En tiedä mitään ihanampaa, kun he katsovatkin toisiaan… Kiitollinen!

Olin jotenkin aivan varma että siellä on kaksi. Tein testin pari päivää sen jälkeen kun menkat olivat myöhässä ja viiva oli tumma. Tein testin keskellä päivää ja aluksi ajattelin että raskaus on ehkä pidemmällä. Jo ennen ensimmäistä ultraa myös aina niin litteä vatsani muodosti kummun joka lisäsi sitä epäilystä että olen jo pidemmällä. Kunnes viikkoa ennen ultraa havahduin olooni ja tajusin että siellä on kaksi. Ultrassa kun aavistukseni kävi toteen en osannut kuin tokaista ”Voi vittu, siellä on kaksi! Olisin halunnut ensin harjoitella yhdellä!” Ja puolisoni joka on valmiiksi hyvin valkoinen ja hiljainen oli entistä valkoisempi ja aivan mykkä kunnes kuiskasi ”Voi pojat”. Raskaus oli erittäin toivottu ja tilannetajuton kommenttini ei liittynyt siihen.

Kun raskaustesti näytti plussaa, kysyi mieheni jotta onkos siellä tyttö vai poika. Sanoin etten tiedä, mutta minusta tuntuu, että niitä on kaksi. Kuukautiset olivat vain päivän myöhässä, mutta testiin piirtyi hyvin tumma viiva heti, jotenkin vain tuntui että kaksi sen aiheutti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X