Kolmannen asteen synnytysrepeämät saanut Anne: ”Oli heti sellainen olo, että tämän voisi tehdä uudestaan”

Lievät synnytysrepeämät ovat yleisiä. Annen pieni esikoinen syntyi vauhdilla maailmaan, mistä seurasi kolmannen asteen repeämät. Piikkikammoisesta Annesta pahinta oli niiden ompelu.

Teksti Kia Toivanen
Kuvat iStock
Vaikeatkin repeämät paranevat usein nopeasti.

Kahden lapsen äiti Anne, 36, on kokenut repeämät molemmissa synnytyksissään. Ensimmäisestä synnytyksestä tulivat kolmannen asteen, ja toisesta toisen asteen repeämät.

– Ensimmäinen synnytykseni jouduttiin käynnistämään ennenaikaisesti raskausmyrkytyksen takia, joten vauva oli hyvin pieni, vain 2800 grammaa, Anne kertoo.

– Ponnistusvaiheessa pään tultua ulos minulle tuli olo, että nyt vauva syntyy ja vauhdilla. Vauva tuli ulos niin nopeasti ja vielä napanuora kaulan ympärille kiertyneenä, ettei kätilö ehtinyt tukea käsillään itse synnytystä.

Vaikka vauhdikkaasta synnytyksestä tulivat kolmannen asteen repeämät, ei Anne tuntenut niitä ollenkaan. Pieni nirhauma oli tullut sulkijalihakseen asti.

Toisessa synnytyksessä repeämät olivat pienemmät, eikä Anne edes tajunnut, että niitä oli tullut – ennen kuin kätilö sanoi, että olisi tikkien laiton aika.

– Synnytin molemmilla kerroilla ilman kipulääkkeitä, sillä pelkään piikkejä. Repeämissäkin minulle pahin vaihe oli, kun ennen tikkausta alue puudutettiin, Anne kertoo.

Ensimmäisen synnytyksen ponnistusvaiheen toivotaan etenevän rauhallisesti, kertoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Maria Tuominen  Terveystalosta. Vauhdilla syntyvä vauva aiheuttaa todennäköisemmin repeämiä kuin hallitusti syntyvä vauva.

– Uudelleen synnyttäjä selviää usein vähemmillä repeämillä, sillä emättimen pehmytkudoksiin ja välilihaan on tullut tilaa, ja niinpä ne antavat helpommin periksi seuraavalla kerralla.

Kätilön työskentely on repeämien ehkäisyssä tärkeää.

– Kätilö ehkäisee repeämiä välilihaa tukemalla ja kertomalla, milloin ja miten synnyttäjän kannattaa ponnistaa, Tuominen kertoo.

Synnytysrepeämästä jäi kohta tikkaamatta – tuloksena verenpurkauma

Annen tikit ommeltiin nopeasti ja huomaamattomasti, ja hän on tyytyväinen hoitohenkilökunnan toimintaan molemmissa synnytyksissä.

– Ensimmäisessä synnytyksessä tikkaamassa oli suurempien repeämien takia kokenut lääkäri sekä kätilö. Toisessa tikkasi lääkäriopiskelija, joten toimenpide vei hieman pidempään. Molemmilla kerroilla minulle kerrottiin koko ajan, mitä tapahtuu, ja itse sain tuijotella sylissä lepäävää vauvaa.

Ensimmäisen synnytyksen tikkien ompelun jälkeen pian kuitenkin huomattiin, että jokin repeämistä vuotaa edelleen. Tuntui myös outoa paineen tunnetta.

Synnytysrepeämät paranevat, kunhan eivät pääse tulehtumaan. Kuvassa juuri synnyttänyt äiti vastasyntynyt rinnallaan.

Vaativammatkin synnytysrepeämät paranevat suhteellisen nopeasti, kunhan eivät pääse tulehtumaan. Kuvituskuva.

– Kävi ilmi, että yksi repeämistä oli ollut hieman syvemmällä, eikä sitä oltu tikatessa huomattu. Sinne oli muodostunut verenpurkauma.

Anne tikattiin leikkaussalissa spinaalipuudutuksen kanssa uudestaan. Paranemisvaihe oli hieman kivulias, mutta limakalvohaavat paranivat onneksi nopeasti. Annelle tehtiin myös jälkitarkastus sairaalassa neuvolan sijaan.

– Repeämistä huolimatta minulla oli ensimmäisen synnytyksen jälkeen jo synnytyssalissa olo, että tämän voisi tehdä uudestaan. En edes tajunnut kysyä, montako tikkiä laitettiin, sillä ei sillä ole niin väliä. Ilman repeämiä synnytys olisi ollut täysi kymppi, ja onneksi tämä oli vain pieni asia isossa kokonaisuudessa.

Kolmannen ja neljännen asteen synnytysrepeämät pyritään välttämään

Ensimmäisen tai toisen asteen repeämä syntyy noin 40 prosentille synnyttäjistä. Kolmannen ja neljännen asteen repeämän puolestaan saa noin 1,3 prosenttia. Ne ovat siis verrattain harvinaisia.

Repeämien syntyä edesauttaa lapsen suuri koko, vauvan epäsuotuisa pään asento, hallitsemattoman nopea ponnistusvaihe, imukupin käyttö, perätila, äidin vähäisesti joustava kudostyyppi ja lyhyt väliliha.

– Ensimmäisen ja toisen asteen repeämät paranevat kuitenkin yleensä hyvin.

Synnytysrepeämien luokittelu

  • Ensimmäisen asteen repeämässä emättimen tai välilihan alueen ihoon syntyy pieniä nirhaumia tai haavoja.
  • Toisen asteen repeämässä haavat yltävät lantionpohjan lihaskerrokseen.
  • Kolmannen asteen repeämässä haava yltää peräaukon sulkijalihakseen.
  • Neljännen asteen repeämässä haava on peräaukon limakalvokerrokseen asti.

Toisen asteen repeämien ja episiotomian kohdalla haavan tulehtuminen on Tuomisen mukaan suurin riski. Asianmukaisen hoidon jälkeen tulehtunut haavakin toipuu hyvin.

Episiotomioita eli välilihan leikkauksia tehdään nykyään harvemmin, kun aiemmin se oli lähes yleinen suoritus ponnistusvaiheessa. THL:n tilaston mukaan 1990-luvulla miltei joka toisessa synnytyksessä leikattiin väliliha, nykyisin enää joka viidennessä.

– Episiotomialla pyritään ehkäisemään vaikeiden kolmen tai neljän asteen repeämien syntymistä.

Leikkaamalla välilihan syntyy siisti haava, kun taas eri suuntiin hakeutuva repeämä voi olla hankalampi ommeltava.

Lue myös: Synnytys aiheuttaa repeytymiä – näin hoidat haavat kuntoon

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Olen myös kokenut vaikean repeämisen ja oma tieni ei todellakaan ollut noin ruusuinen. Olin todella huonossa kunnossa leikkaussalissa kun alapäätäni ommeltiin melkein kolme tuntia. Synnytyksestä on aikaa nyt 4 kk. Kakka meinaa vieläkin mennä housuun vaikka fysioterapia on jo käynnissä. Yhdyntä ei tule kysymykseen vielä kipujen vuoksi.
Hienoa, että ko. synnyttäjällä on noin hieno asenne, mutta on myös ok antaa itselleen aikaa toipua ilman ”supersankaritarinaa”, jossa pienennetään tätä voimakkaasti ruumiintoimintoihin ja omaan vartaloon vaikuttavaa ikävää tapahtumaa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä