”En varmana ponnista!” Tätä synnytyssalissa ihan oikeasti tapahtuu

Yksi yritti karata kotiin ponnistushetkellä ja toinen unohti ilmoittaa miehelleen, että vauva on syntynyt. Koostimme lukijoiden synnytysten "huippuhetket".

Teksti Toimitus
"Ponnista vain vähän, jos on pakko!"

”Kätilö käänsi sänkyä niin, että näin katsoa Suomen jääkiekkopeliä. Hän naureskeli, että tämä on luonnollinen kivunlievityskeino.”

”Minuun iski rimakauhu ennen ponnistusvaihetta esikoisen synnytyksessä. Vaadin isoon ääneen jotakuta tuomaan käsilaukkuni, jotta pääsisin lähtemään kotiin. Kätilö sanoi, että saan valita, syntyykö lapsi portaikkoon vai sinne saliin. Mies piteli minusta kiinni, etten ottanut ja lähtenyt.”

”Ihmettelin synnytyssalin seinällä olevia oksennuspusseja, kun menin synnyttämään. Ajattelin, että varmaan miehet tarvitsevat niitä siltä varalta, että he voivat pahoin. Selvisi sitten kyllä siinä synnytyksen aikana, että ehkä naisillakin on niille käyttöä.”

”Saavuimme sairaalaan aamuyöstä. Pääsin kylpyyn alkutarkastuksen jälkeen. Avomieheni on putkimies. Hänen PITI kellottaa supistusten välejä, kun istuin tuskissani siellä kylvyssä, mutta hän tutkikin sitä, miten allashuoneen putket oli kiinnitetty vääränlaisilla liittimillä.”

Isän käsi kuin väkivallan jäljiltä

”Yritin sinnitellä mahdollisimman pitkään ilman kivunlievitystä. Tällä välin mieheni tyhjensi käsilaukustani Burana-laatikkoa oman päänsärkynsä takia. Nauratti ja ärsytti samaan aikaan. Myöhemmin samaisessa synnytyksessä, kun olin saanut epiduraalin ja h-hetki lähestyi, tiuskaisin miehelleni kovaan ääneen: ’Älä naura mulle.’ Muuten hyvä, mutta mies oli ollut koko ajan aivan hiljaa.”

”Lapsivedet menivät sairaalassa sisätutkimuksen aikana. Siivoojaa huudettiin apuun – huone näytti siltä kuin joku olisi heittänyt kymmenen litraa nestettä sänkyyn ja lattialle! Sitten kovissa kivuissa synnytyssaliin. Ilokaasu ei auttanut tuskaa, koska se vain oksetti. Jälkeenpäin lapseni isän käsi oli kuin pahoinpitelyn jäljiltä, kun tämä synnyttävä äiti oli pitänyt siitä kiinni. Mies jännitti niin paljon, että hänen paitansa oli melkein yhtä hikinen kun minun.”

”Olihan se esikoisen synnyttäminen aika väsyttävää puuhaa: avautuminen kesti 21 tuntia (ponnistus vain 6 minuuttia!). Oli siis hyvä, että salissa oli säkkituoli hyvän asennon löytämiseksi ja rentoutumispaikaksi… Mieheni nukkui siinä oikein kivasti.”

”Tunsin, että nyt vauva tulee vauhdilla. Kuului kopsahdus ja kätilö sanoi oho.”

”Juuri kun kätilöillä oli vuoronvaihto, minulle tuli hillitön ponnistamisen tarve. Soitin kelloa, ja kätilö käski ponnistamaan vain vähän, jos kerran oli pakko. No, esikoista tehdessäni en oikein osannut arvioida, mikä on se vähän…”

”Toista synnyttäessä tunsin, että nyt vauva tulee vauhdilla. Kuului kopsahdus ja kätilö sanoi oho. Kysyin huolestuneena mieheltäni, että putosiko se. Miestä ja kätilöä nauratti: ’Ei, kyllä kiinni saatiin.’”

”Lapsen isä valitteli väsymystä juuri ennen ponnistusvaihetta, ja minun teki mieli tirvaista häntä. Samaisessa synnytyksessä oksentelin hänen päälleen, eikä hänellä tietenkään ollut vaihtovaatteita mukana. Synnytystä seurasi myös kätilöopiskelija, joka näytti siltä kuin olisi säälinyt olotilaani niin paljon, että alkaisi itkeä. Teki mieli tirvaista häntäkin! Onneksi muut kolme synnytystä ovat menneet ilman ylimääräisiä ärsytyksiä ja pahoinvointeja.”

”Otat kiinni napanuorasta ja vedät!”

”Kärsin voimakkaasta pahoinvoinnista koko raskauden ajan ja oksentelin vielä synnytysosastollakin. Kun koettelemus sitten vihdoin oli ohi ja vastasyntynyt nostettiin rintakehälleni, minulle tarjottiin kahvia ja pullaa. En tiennyt, kumpi itketti enemmän: sisällä pysyvä ruoka vai uusi perheenjäsen.”

”Esikoinen syntyi pitkän rupeaman jälkeen, ja kätilö pyysi ponnistamaan vielä kerran, jotta istukka saataisiin ulos. Olin niin väsynyt ja uupunut, että tokaisin kätilölle: ’Ja v***u en varmaan ponnista. Otat kuule kiinni siitä napanuorasta ja vedät sa****na!’ Hetken tuijotuksen ja ’okei’-vastauk­sen jälkeen istukka sitten syntyi. Kiitos tälle maailman ihanimmalle kätilölle, joka tsemppasi minua koko synnytyksen ajan ja jäi ylitöihin, jotta saisi olla kanssani loppuun asti.”

”Kuopus syntyi lääkkeellisellä käynnistyksellä. Minua oli varoiteltu, että voi kestää päiviä ennen kuin synnytys käynnistyy, mutta siinä menikin vain reilu pari tuntia. Edes kivunlievitystä ei ehditty antamaan, kun vauva oli jo tulossa. Mies oli kotona 2-vuotiaan esikoisemme kanssa. Siinä sitten ehdin pari tuntia ihmetellä uutta tulokasta, kun yhtäkkiä tuli mieleeni, että pitäisiköhän sille lapsen isällekin ilmoittaa.”

”Synnytyksen jälkeen vanhempi mieslääkäri tuli neulomaan repeä­mät umpeen. Kätilön kysyes­sä haluaa­ko lääkäri ison vai pienen neulan tuumasi mies silmälasit nenällään alapäätäni tarkkaillen, että ’nämä ovat sen verran pienet värkit, että otetaan se pieni neula.’”

Synnytysmokat kerättiin Kaksplussan Facebook-ryhmässä.

Lue myös nämä synnytysmokat ja synnytystarinat: 

Isien synnytysmokat! Makasi pyörtyneenä sängyn vieressä jalat kohti kattoa – 21 hykerryttävää kertomusta

Synnytysmokat: ”Harjoittelija lensi vauhdilla lattialle” – lukijat kertovat

Kipeä synnytystarina voitti Kaksplussan kilpailun: ”Ääneni sai vauvan avaamaan silmänsä”

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä