Kiitä tätä naista, että sait synnytyksessä epiduraalin! Järisyttävän suora mielipidekirjoitus vuonna 1976 sai koko Suomen puhumaan

Synnyttävä äiti toivoi kätilöltä kivunlievitystä, mihin kätilö oli tokaissut, ettei hän voi synnyttää Marja-Liisan puolesta. Hänestä tuli epiduraalitaistelija.

Teksti Anniina Rintala
Sietämätön synnytyskipu nousi puheenaiheeksi ja jopa kansanedustajien välikysymykseksi.

– En raskaana ollessani uskonut, että Gestapo-synnytyksiä pidettiin Suomen synnytyssaleissa asiaankuuluvina vielä 1970-luvulla, lausahtaa Marja-Liisa Polkunen-Gartz, jonka kokema sietämätön synnytyskipu sai tarttumaan toimeen ja ajamaan historiallista muutosta.

Marja-Liisan ainoan lapsen synnytys oli tuskainen Naistenklinikalla vuonna 1975. Synnyttävä äiti toivoi kätilöltä kivunlievitystä, mihin kätilö oli tokaissut, ettei hän voi synnyttää Marja-Liisan puolesta.

Elettiin aikaa, jolloin ei ollut ollenkaan harvinaista kieltää synnyttäjältä kivunlievitystä. Vallalla oli ajattelu, jossa synnytys ei sattuisi, jos äidit vain valmentautuisivat huolella ja opettelisivat hengittelyn.

Karmea synnytyskokemus sai Marja-Liisan tuoreena äitinä tarttumaan kynään ja kirjoittamaan kannanoton synnytyskivun lievityksestä.

– Niinpä päätin, että asia ei jää tähän, sillä yksilötasollakaan en ole poikkeus. Samanlaisia murskaavia ja repiviä, sietämättömiä kipuja, vielä oksitosiinilla vauhditettuja, on ties kuinka monella muullakin synnyttäjällä, hän kertoo nyt Kaksplussalle.

Marja-Liisa yritti saada koko vuoden 1976 tekstiään julkaistuksi useammassa lehdessä, mutta vain Helsingin Sanomat tarttui siihen:

”On vaiettu täysin synnytyksen fyysisestä puolesta, niistä kivuista ja sietämättömistäkin tuskista, mitkä kaikkien valmennusoppien vastaisesti yllättävät monen luottavaisen ensisynnyttäjän. Synnytyksen nykyinen perusongelma, sen tuskallisuus, sivuutetaan nykyään tietoisesti sekä tiedotusvälineissä että äitiysvalmennuksessa, naistenlehdistä puhumattakaan.

Jo vanha kuvaava sanonta ’synnytyspoltot on kielletty. On puhuttava ’supistuksista’. Pavlovin koirakokeisiin (!) vedoten selitetään synnytysvalmennuksessa, että synnytyksen vuosituhantinen kivuliaisuus on pelkkää harhaa.”

Helsingin Sanomissa 24.12.1976 julkaistu Marja-Liisan teksti, jossa kyseenalaistetaan sietämätön synnytyskipu. Kuva: Eduskunta

Vastineita Marja-Liisan tekstille alkoi pian vyöryä. Lääkärit ja kätilöt enimmäkseen vähättelivät äitien kipuja.

– Sain vastaani asiantuntijapiireistä kirjeitä, joissa esitettiin alhaista kipukynnystäni ja pelkojani syyksi synnytyskivuille. Niinpä otin kirjoista ja kirjastoista yhä lisää selvää puudutuksista, oksitosiinitiputuksista, epiduraaleista, ilokaasusta, diapameista ja Suomen synnytysosastojen käytännöistä.

Paljon tulvi myös kannanottoja, joissa jaettiin Marja-Liisan kokemus. Tosin löytyi niitäkin äitejä, jotka intoutuivat kertomaan, että he eivät olisi kaivanneet minkäänlaista kivunlievitystä.

Kivunlievityksestä poliittinen kysymys

Marja-Liisa sai kahdeksi viikoksi töistä vapaata, jotta hän pääsi edistämään asiaa eteenpäin. Sisarensa Mirjam Polkusen avulla Marja-Liisalle järjestyi tapaaminen kansanedustaja Kaarina Suonion kanssa eduskunnan kahvilassa.

Pian tapaamisen jälkeen vuonna 1977 kaikki silloiset naiskansanedustajat allekirjoittivat yhdessä kirjallisen kysymyksen eduskunnalle. Kysymys on historiallinen siksikin, että se oli ensimmäinen, jonka allekirjoittivat vain naiskansanedustajat.

Tämän kysymyksen seurauksena sosiaali- ja terveysministeriö ryhtyi viimein toimiin. Se kehotti silloista lääkintöhallitusta selvittämään kipujen lievitystä synnytyksissä ja ohjeistamaan sairaaloita. Lisäksi Naistenklinikalla tehtiin aiheesta yksityiskohtainen tutkimus niin, että lähtökohtana olivat synnyttäjien kokemukset kivusta.

Tapahtumaketju johti lopulta siihen, että tänä päivänä epiduraalipuudute kuuluu suomalaisessa sairaalasynnytyksessä käytännössä lähtökohtaisesti hoitovalikoimaan. Marja-Liisan rooli nostetaan keskeiseksi myös syksyn kirjauutuudessa Suomi synnytti (Laura Kosonen, S&S), joka käy läpi suomalaista synnytyshistoriaa Kätilöopiston vaiheiden kautta.

Kirjassa muistutetaan kuitenkin epiduraalin haittapuolistakin: osa kätilöistä kokee, että puudutusten liikakäyttö lisää imukuppi- ja muita toimenpidesynnytyksiä.

Synnytys jäi Marja-Liisan viimeiseksi. Tytär Ulla Gartz ei ole kuitenkaan joutunut äitinsä mukaan kuulemaan kauhutarinoita synnytyksistä. Marja-Liisa toteaa, ettei ole halunnut pelotella ketään kivuliaalla synnytyksellä. Mutta jos häneltä on asiasta kysytty, hän on kertonut rehellisesti, millainen hänen oma synnytyskokemuksensa oli.

Tyttärelleen Ullalle hän lähetti hiljattain syntymäpäiväonnittelut: ”Syntymäsi päivän haluan unohtaa. Mutta sinä Ulla olet elämäni paras aikaansaannos!”

Lue myös: Lisätietoja Marja-Liisan kannanotosta ja sen poliittisesta kehityskulusta 

Lue myös Jyllannin Suomineito -blogi: Tanskassa epiduraalin ottaa n. 21% ensisynnyttäjistä, kun Suomessa luku on n. 75%– lääkkeetön synnytys vähentäisi komplikaatioriskiä

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä