Vauva Vauvan terveys
26/05/2015

Näin geenit periytyvät – Vastaukset kysymyksiin perinnöllisyydestä

Periytyykö pessimismi? Kuinka pitkä meidän lapsesta tulee? Periytyykö peniksen pituus? Ja seitsemän muuta lukijakysymystä perinnöllisyydestä.

Näin geenit periytyvät – Vastaukset kysymyksiin perinnöllisyydestä

Periytyykö pessimismi? Kuinka pitkä meidän lapsesta tulee? Periytyykö peniksen pituus? Ja seitsemän muuta lukijakysymystä perinnöllisyydestä.

Minä olen 161 cm ja mieheni 174 cm, onko meillä mitään mahdollisuutta saada pitkää lasta?
– On. Itse asiassa on jopa todennäköistä, että lapsenne olisi pidempi. Pituuskasvuun vaikuttavat useat geenit, ja lisäksi ympäristötekijöillä eli ravinnolla, liikunnalla ja terveellisillä elämäntavoilla on erittäin suuri merkitys. Jälkeläisen pituus lähestyy yleensä populaation keskiarvoa, joten kahden todella pitkän vanhemman lapsi on todennäköisemmin hieman lyhyempi ja toisinpäin. Luonto siis usein korjaa sattumalta syntyneistä harvinaisista ääripäistä syntyneen lähemmäs keskiarvoa.

Lapseni isä on maanisdepressiivinen. Onko huoleni sairauden perinnöllisyydestä aiheellinen?
– Maanisdepressiivisyyden taustalla on todettu vahva geneettinen osuus, mutta geenejä on useita, myös ympäristö vaikuttaa. Periytyvyys on 79–93 prosenttia eli melko korkea. Sairastuneen sukulaisella on kymmenkertainen riski sairastua verrattuna ei-sukulaiseen, joten huoli on aivan aiheellinen.

Tuleeko vauvasta optimisti (kuten äitinsä) vai pessimisti (kuten isänsä)? Voiko kiinnostus autoihin, mopoihin ja muihin menopeleihin olla geeneissä vai ohjaako sitä enemmän se, että käytännössä kasvaa niiden keskellä? Entä miten luonteenpiirteet periytyvät?
– Luonteenpiirteiden periytyvyys on yleensä hyvin alhainen. Optimismin ja pessimismin periytyvyys on noin 20–30 %, joten ympäristö muovaa näitä ominaisuuksia paljon vahvemmin. Kotikasvatuksella ja ystäväpiirillä on siis suuri rooli.

Anoppi sanoi, että pojan mahdollinen kaljuuntuminen periytyy hänen äitinsä isältä. Pitääkö paikkansa?
– Kaljuuntumiseen vaikuttavat useat eri geenit, mutta sen ilmenemiseen vaikuttavat lisäksi miehiä ja naisia erottavat hormonaaliset tekijät. Sama perimä naisella ei välttämättä aiheuta kaljuutta, mutta miehellä kaljuus ilmenee testosteronin vaikutuksesta. Tästä johtuen kaljuuntuminen saattaa joillakin miehillä alkaa jopa heti puberteetin alkaessa, jolloin geneettinen komponentti on hyvin vahva. Kyseinen periytymismalli on siis aivan mahdollinen, mutta kaljuuntuminen voi toki periytyä myös suoraan isältä pojalle.

Meillä on kaksi lasta, joista kumpikin muistuttaa isäänsä ulkonäöltään. Eivät yhtään äitiään. Ovatko isän geenit jotenkin dominoivampia vai mistä on kysymys?
– Ulkonäön periytyminen on todella paljon sattuman kauppaa, sillä osa ominaisuuksista periytyy vallitsevasti ja osa peittyvästi. Lisäksi osalla ominaisuuksista on monitekijäinen tausta, jolloin lapsessa ilmenee isältä ja äidiltä saatujen ominaisuuksien yhteisvaikutus. Jos isällä on sattumalta paljon vallitsevasti periytyviä ominaisuuksia, todennäköisyys niiden periytymiselle on jokaiselle erikseen 50 prosenttia.
On kuitenkin huomioitava, että osa kasvonpiirteistä on selvästi silmiinpistävämpiä, jolloin yhdennäköisyys tulee näiden ominaisuuksien kohdalla helpommin esiin.

Periytyykö peniksen koko?
– Asiasta ei löydy tutkimustietoa, mutta todennäköisimmin periytyminen vastaa pituuskasvun periytymistä (kts. ensimmäinen kysymys). Periytyminen on siis monitekijäinen ja ääripäiden jälkeläisten ominaisuudet lähestyvät populaation keskiarvoa. Hormonaaliset tekijät vaikuttavat peniksen kokoon oletettavasti vahvasti, joten periytyminen on siis tuskin koskaan aivan yksi yhteen.

Periytyykö aamu-unisuus?
– Ihmisethän ovat yleensä synnynnäisesti selvästi lähempänä joko aamu- tai iltatyyppiä. Tutkimukset ovat osoittaneet periytyvyyden olevan noin 50 prosenttia, minkä lisäksi ympäristö, rutiinit ja tottumukset vaikuttavat. Vuorokausirytmiä on siis mahdollista myös muokata haluamaansa suuntaan. Nuorempana iltatyyppisyys on yleistä, johtuen osin aivojen säätelemän rytmin luonnollisesta viivästymisestä nuoruusvuosina. Vanhemmiten ihmiset alkavat yleensä lähestyä aamutyyppiä.

Olemme melko tavallisesta suvusta ja sukusairautemme ovat perinteisiä: diabetestä, pari syöpää, verenpainetautia. Kuinka tarkasti lastemme alttiutta kyseisiin sairauksiin kannattaisi tutkia?
– Kaikissa näissä taudeissa on geneettinen komponentti, mutta periytyminen on kuitenkin moni­tekijäistä ja ympäristöllä ja varsinkin yksilön elämäntavoilla on erittäin suuri vaikutus taudin syntyyn. ­Alttiutta ei siis voi millään testillä täysin luotettavasti mitata.

Jos suvussa esiintyy useita nuorena puhjenneita syöpiä, voi se olla merkki siitä, että jokin vahvempi­ syövän alttiusgeeni periytyy suvusssa. Sen löytyminen testillä ei kui­ten­kaan vielä tarkoita, että syöpä varmas­ti puhkeaa. Esimerkiksi periytyvän rintasyövän alttiusgeenin löytymisen jälkeen kantaja tietää käydä säännöllisissä kontrolleissa, jolloin mahdollinen syöpä havaitaan ajoissa.

Luotettavia geenitestejä ovat ai­noastaan sellaiset, joissa vastaus on kyllä tai ei, ominaisuus joko on tai ei ole. Esimerkiksi laktoosi-intoleranssin geenitesti on tällainen. Suurin osa yleisimmistä sairauksista on kuitenkin monitekijäisiä, jolloin voidaan vain arvioida kuinka suuri todennäköisyys kyseisellä henki­löllä on sairastua tautiin muuhun populaatioon verrattuna.

Jos populaation todennäköisyys sairastua olisi 0.001 prosenttia ja testin tulos kertoo, että riski sairastua on 50 prosenttia korkeampi, se ei todellisuudessa nosta riskiä kuin 0,0015 prosenttiin. Testien valinnassa ja tulosten tulkinnassa kannattaakin turvautua asiantuntijaan.

Asiantuntijana tutkija Jenni Laitila Helsingin yliopiston lääketieteellisen genetiikan ja perinnöllisyyslääketieteen osastolta.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.