Aikamoinen puutarha

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Ahaa. Tottakai saat ajatella näin. Itse koen toisin. Minusta tuossa ollaan hyvinkin aitona ja haavoittuvana siinä omassa pään sisäisessä.sekamelskassa
Joo ei. Mulle ei tuollaiset kuoreen piiloutuvat arkajalat, jotka eivät uskalla olla paljaina aitoine tunteineen eivät ole kiinnostavia. Mikään tuossa ei sano, että kyse on hänestä itsestään. Vois heti sanoa perään, että tein läpällä vaan. Ei se ole minä, vaan joku ressukka.
 
vierailija
Joo ei. Mulle ei tuollaiset kuoreen piiloutuvat arkajalat, jotka eivät uskalla olla paljaina aitoine tunteineen eivät ole kiinnostavia. Mikään tuossa ei sano, että kyse on hänestä itsestään. Vois heti sanoa perään, että tein läpällä vaan. Ei se ole minä, vaan joku ressukka.
Paitsi että siinä ollaan nimenomaan paljaana aitoine tunteineen. Mielipiteitä saa olla toki erilaisia, mutta esität asiat tosi törkeästi.
 
vierailija
Joo ei. Mulle ei tuollaiset kuoreen piiloutuvat arkajalat, jotka eivät uskalla olla paljaina aitoine tunteineen eivät ole kiinnostavia. Mikään tuossa ei sano, että kyse on hänestä itsestään. Vois heti sanoa perään, että tein läpällä vaan. Ei se ole minä, vaan joku ressukka.
Kuule ei mikään laulu ole välttämättä laulajasta itsestään tai voi olla joku hetki tai tunnelma hetkittäinen ohimennyt ajatus josta saatu idea.

Mutta mikään ei minusta kyllä sano tässä etteikö voisi olla ihan K omia ajatuksia mukana tai kokemuksiakin. Itseasiassa sopisi hyvin sen mukaan mitä on itse kertonut
 
vierailija
Joo, tosi aitoa kotkottaa kesken ”melankolisen” biisin. Niin Bojankin teki Padamissa.
En sano tietäväni todellisuutta biisistä, mutta siis helpostihan se menee just näin juhliessa, varsinkin jos on esimerkiksi vaikeuksia tai paljon meneillään. Yhdessä hetkessä on helvetin hauskaa ja seuraavassa maailma kaatuu niskaan ja sit voi vähän taas bailaa mut aamuyöstä on ikävät ajatukset taas päässä eikä sulla oo ketään siinä kun tarttis.
 
vierailija
Ekalla kuulemalla jätti vaisun jäljen mulla, mutta teki mieli kuunnella toisen kerran. Toisella kuulemalla oli ihan mieluisa, vaikkei mun lemppareita. Ainoa kohta joka itseäni varsinaisesti tökkää on miten jyrkkä siirtymä melodisesta räppiosuuteen on, mun alitajunta luulee aina että spottariin tuli joku vika ja se pompsahti jonkun seueaavan biisin alkuun.
Laitoin Ruoskan soimaan Kotkotin jälkeen, ja ne kuulosti hyvältä toistensa jälkeen. Pystyn kuvittelemaan nämä kaksi samalle levykokonaisuudelle.
 
vierailija
Joo, tosi aitoa kotkottaa kesken ”melankolisen” biisin. Niin Bojankin teki Padamissa.
Okei. Sanon tämän nyt viimeisen kerran, vaikka olen itsekin Bojanisti. On olemassa biisejä ja artisteja, jotka pysyvät sovitunlaisten ja perinteisten rajojen puitteissa, ehkä joskus vähän ravistelevat niitä mutta ei niin, että pää räjähtäisi tai mitään menisi rikki. Ja sitten on artisteja, jotka huiskivat luudalla menemään, eivät pysy minkäänlaisten rajojen sisäpuolella ja rohkeasti rikkovat perinteisiä käsityksiä ja tapoja ajatella ja luovat sitä kautta jotain aivan uutta.

Bojan ei todellakaan kotkottanut Padamissa. Hyvä niin, sanovat monet. Mutta mikä tekee Padamista jotain niin järisyttävää, että sen kuultuaan näkee maailman kokonaan eri tavalla? Vai pysyykö se ehkä kuitenkin aika perinteisten rajojen sisäpuolella ja tyylilleen uskollisena?

En väännä rautalangasta, koska tiedän, että vääristelet kaiken, mitä suinkin pystyt. Toivon vain, että jotain jää sinne erittäin loikeroituneen ja mustavalkoisen maailmasi sisälle itämään.

Hyvää yötä.
 
vierailija
En sano tietäväni todellisuutta biisistä, mutta siis helpostihan se menee just näin juhliessa, varsinkin jos on esimerkiksi vaikeuksia tai paljon meneillään. Yhdessä hetkessä on helvetin hauskaa ja seuraavassa maailma kaatuu niskaan ja sit voi vähän taas bailaa mut aamuyöstä on ikävät ajatukset taas päässä eikä sulla oo ketään siinä kun tarttis.
🙏
 
vierailija
Okei. Sanon tämän nyt viimeisen kerran, vaikka olen itsekin Bojanisti. On olemassa biisejä ja artisteja, jotka pysyvät sovitunlaisten ja perinteisten rajojen puitteissa, ehkä joskus vähän ravistelevat niitä mutta ei niin, että pää räjähtäisi tai mitään menisi rikki. Ja sitten on artisteja, jotka huiskivat luudalla menemään, eivät pysy minkäänlaisten rajojen sisäpuolella ja rohkeasti rikkovat perinteisiä käsityksiä ja tapoja ajatella ja luovat sitä kautta jotain aivan uutta.

Bojan ei todellakaan kotkottanut Padamissa. Hyvä niin, sanovat monet. Mutta mikä tekee Padamista jotain niin järisyttävää, että sen kuultuaan näkee maailman kokonaan eri tavalla? Vai pysyykö se ehkä kuitenkin aika perinteisten rajojen sisäpuolella ja tyylilleen uskollisena?

En väännä rautalangasta, koska tiedän, että vääristelet kaiken, mitä suinkin pystyt. Toivon vain, että jotain jää sinne erittäin loikeroituneen ja mustavalkoisen maailmasi sisälle itämään.

Hyvää yötä.
En todellakaan vääristele. Jos Kotkotin jälkeen näkee maailmaa tai maailman eri tavalla, niin minulle se ei johdu siitä, että kokisin biisissä melankoliaa. Se on minun mielipiteeni ja minun kokemukseni. Tulee taas kerran mieleen, että onko se niin aidosti sinunkaan kokemuksesi, kun pitää heti mennä lähes hyökkäävälle puolustuskannalle.
 
vierailija
Se se varmaan miksi JO ei ihan sytytä. Se on sellainen tietty tavallisuus. Tekevät hyvin joo mitä tekevät, mutta eivät riko kaavaa ja K on jotain ihan muuta.

En moiti kumpaakaan. Tyylit on erilaiset vaan. Ja saa toki ollakin, mutta ei tarvitse ivata jos ei itseen osu.
 
vierailija
Voihan tolla laululla esim pilkata ihmisiä, jotka on surkeita juhlijoita, eivätkä löydä kivoja kavereita tai jäävät yksin jonnekin kun ovat niin luusereita. Että kotkot teillekin luuserit vaan.
 
vierailija
Pieni pyyntö teille virkeämmille:pitäkää se Aito täällä hereillä niin pitkään, ettei jaksa tulla aamulla pilaamaan Vauvan ketjua. Ja saa lukita Horny jailiin. Tekisi sille hyvää. Kiitos jo etukäteen.
 
vierailija
Se se varmaan miksi JO ei ihan sytytä. Se on sellainen tietty tavallisuus. Tekevät hyvin joo mitä tekevät, mutta eivät riko kaavaa ja K on jotain ihan muuta.

En moiti kumpaakaan. Tyylit on erilaiset vaan. Ja saa toki ollakin, mutta ei tarvitse ivata jos ei itseen osu.
No ei kukaan ivaa, joku pinnallinen taas vaan suuttui, kun joku syvällisempi ei näe tota biisiä melankolisena.
 

Yhteistyössä